Tässä lueskelin pitkästä aikaa taas vähän näitä foorumin kirjoituksia. Tuossa on parissa kohtaa mielestäni hieman karattu ko. aiheesta ja lähdetty lapselliselle juupas-eipäs linjalle.
Mutta itse kysymykseen joka minulle tuli lukiessani noita kirjoituksia :
Miten puolustautuisitte työpaikkakiusaamis-tilanteessa?
Tällä kysymyksellä yritän herättää pientä ajatusta niissä ihmissä jotka ilmeisesti ei ole vielä koskaan joutunut vastaavaan tilanteeseen ja olettaa että itse pystyisi hoitamaan tämmöisen asian nätisti ja oikein.
Minun mielestä tähän löytyy oikeastaan vain yksi oikea tapa, mutta kuten HCD:kin sanoi tuossa jossain kirjoituksessa niin se yleensä päättyy kiusatun irtisanomiseen. Tottakai voisi alkaa häiriköimään takaisin tai jopa vetää turpaan häirikköä mutta se ei ole se tapa jotka lainsäätäjät ovat kirjoittaneet.
Itse en ole semmoinen henkilö että minua voisi kiusata henkisesti eikä fyysisesti. Kokeilin kerran tuota "oikeata" menetelmää mutta se ei toiminut, mikä minun mielestä on aika typerää että annetaan olettaa että näin asioiden tulisi hoitaa mutta todellisuudessa ei asioita hoidetakkaan niin. Tämä on vähän niinkuin tekopyhää hyvien arvojen kirjoittelemista jota kukaan ei kuitenkaan noudata. Ei se oikein toimiminen ja hyvien arvojen pidä olla mikään pr-juttu vaan joko homma toimii niinkuin pitäisikin tai sitten kerrotaan miten asiat pitää oikeasti hoitaa. Jos se on sitten se että mennään kehään kiusaajan kanssa niin se tulee tehdä selväksi kaikille eikä mitään typerää hienostelua siitä miten pitää keskustella esimiehensä kanssa asiasta, ja lääkärin, ja henkilöstöosaston tms. Kyllä asiat tulee esittää niinkuin ne ovat eikä kirjoitella jotain tekopyhää hyvää arvoa jos ei ne pidäkkään paikkaansa.
Jos tulevaisuudessa minua aletaan kiusaamaan niin enpä tiedä miten reagoisin, koska haluan seurata lainsäädäntöä ja hyviä arvoja, mutta ristiriitaiseksi tekee se että jos oikeasti haluaa että jotain tapahtuu tai kiusaaminen loppuu niin tämä ei ole se oikea tapa hoitaa asia, ja tämän voin sanoa syvällä kokemuksen rinta-äänellä.
Se on ainakin varma että minä en tule jatkossa tukeutumaan mihinkään esimiehiin tai henkilöstöosastoon tms. eikä oma ylpeyteni suostu siihen että alkaisin itse häiriköimään kiusaajaa koska se vasta olisi typerää ja samalla lähtisi itse sille linjalle mitä yrittää torjua.
Tuommoinen vasta-häiriköinti on ilmeisesti se mikä menisi yrityksissä läpi parhaiten kirjoittamattomana normina "oikeana tapana" ja se sitten irtisanoutuisi itse joka häviää tuon kiusaamis-kilpailun. Toivottavasti en koskaan joudu tilanteeseen koska minä en kertakaikkiaan voi lähteä tuolle linjalle, mutta en myöskään voi tukeutua mihinkään esimiehiin tai henkilöstöosastoon.
Sitä sanotaan että suora, rehellinen kommunikointi estäisi tämmöiset tilanteet. Tämä on varmaan totta suurimmaksi osaksi, minä olen semmoinen että vaikka sattuisi (joko omaan egoon tai toisen) niin sanon miten asiat ovat ja otan ongelmat filtteröimättömänä esille. Luulen että joskus tämmöinen suora kommunikointi on nimenomaan se mikä aiheuttaa kiusaamis-tilanteet, joillekkin se on liian iso pala nieltäväksi jos joku kehtaa tai uskaltaa sanoa asioita niinkuin ovat.
Monta kertaa olen itse saanut kritiikkiä ja ehkä vähän mutisen asialle mutta olen sen verran itsetietoinen ihminen että jos kritiikki meni oikeaan osoitteeseen niin nielen kyllä asian ja keskityn jatkossa sitten ongelman korjaamiseen enkä jää miettimään sitä että miten joku kehtasi kertoa minulle totuuden. Itse jopa arvostan enemmän niitä ihmisiä jotka sanoo suoraan asioita kuin niitä jotka pyörittelee jotain arvoituksia ja mutisee selän takana. Jokainen työssäkäyvä ihminen tekee joskus jotain mokia ja silloin kun semmoisia tapahtuu niin pitäisi keskittyä asioiden korjaamiseen eikä niin että joku käyttää tilannetta hyväksi ja yrittää saada jotain irtopisteitä siitä. Se ei ole hyväksi yritykselle eikä henkilöstölle, työpaikat eivät ole lastentarhoja aikuisille vaan siellä on selvä päämäärä tehdä tietyt työtehtävät mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti ja tämä on se mihin siellä tulisi keskittyä eikä mihinkään tämmöiseen lastentarha-managementtiin.
Mutta itse kysymykseen joka minulle tuli lukiessani noita kirjoituksia :
Miten puolustautuisitte työpaikkakiusaamis-tilanteessa?
Tällä kysymyksellä yritän herättää pientä ajatusta niissä ihmissä jotka ilmeisesti ei ole vielä koskaan joutunut vastaavaan tilanteeseen ja olettaa että itse pystyisi hoitamaan tämmöisen asian nätisti ja oikein.
Minun mielestä tähän löytyy oikeastaan vain yksi oikea tapa, mutta kuten HCD:kin sanoi tuossa jossain kirjoituksessa niin se yleensä päättyy kiusatun irtisanomiseen. Tottakai voisi alkaa häiriköimään takaisin tai jopa vetää turpaan häirikköä mutta se ei ole se tapa jotka lainsäätäjät ovat kirjoittaneet.
Itse en ole semmoinen henkilö että minua voisi kiusata henkisesti eikä fyysisesti. Kokeilin kerran tuota "oikeata" menetelmää mutta se ei toiminut, mikä minun mielestä on aika typerää että annetaan olettaa että näin asioiden tulisi hoitaa mutta todellisuudessa ei asioita hoidetakkaan niin. Tämä on vähän niinkuin tekopyhää hyvien arvojen kirjoittelemista jota kukaan ei kuitenkaan noudata. Ei se oikein toimiminen ja hyvien arvojen pidä olla mikään pr-juttu vaan joko homma toimii niinkuin pitäisikin tai sitten kerrotaan miten asiat pitää oikeasti hoitaa. Jos se on sitten se että mennään kehään kiusaajan kanssa niin se tulee tehdä selväksi kaikille eikä mitään typerää hienostelua siitä miten pitää keskustella esimiehensä kanssa asiasta, ja lääkärin, ja henkilöstöosaston tms. Kyllä asiat tulee esittää niinkuin ne ovat eikä kirjoitella jotain tekopyhää hyvää arvoa jos ei ne pidäkkään paikkaansa.
Jos tulevaisuudessa minua aletaan kiusaamaan niin enpä tiedä miten reagoisin, koska haluan seurata lainsäädäntöä ja hyviä arvoja, mutta ristiriitaiseksi tekee se että jos oikeasti haluaa että jotain tapahtuu tai kiusaaminen loppuu niin tämä ei ole se oikea tapa hoitaa asia, ja tämän voin sanoa syvällä kokemuksen rinta-äänellä.
Se on ainakin varma että minä en tule jatkossa tukeutumaan mihinkään esimiehiin tai henkilöstöosastoon tms. eikä oma ylpeyteni suostu siihen että alkaisin itse häiriköimään kiusaajaa koska se vasta olisi typerää ja samalla lähtisi itse sille linjalle mitä yrittää torjua.
Tuommoinen vasta-häiriköinti on ilmeisesti se mikä menisi yrityksissä läpi parhaiten kirjoittamattomana normina "oikeana tapana" ja se sitten irtisanoutuisi itse joka häviää tuon kiusaamis-kilpailun. Toivottavasti en koskaan joudu tilanteeseen koska minä en kertakaikkiaan voi lähteä tuolle linjalle, mutta en myöskään voi tukeutua mihinkään esimiehiin tai henkilöstöosastoon.
Sitä sanotaan että suora, rehellinen kommunikointi estäisi tämmöiset tilanteet. Tämä on varmaan totta suurimmaksi osaksi, minä olen semmoinen että vaikka sattuisi (joko omaan egoon tai toisen) niin sanon miten asiat ovat ja otan ongelmat filtteröimättömänä esille. Luulen että joskus tämmöinen suora kommunikointi on nimenomaan se mikä aiheuttaa kiusaamis-tilanteet, joillekkin se on liian iso pala nieltäväksi jos joku kehtaa tai uskaltaa sanoa asioita niinkuin ovat.
Monta kertaa olen itse saanut kritiikkiä ja ehkä vähän mutisen asialle mutta olen sen verran itsetietoinen ihminen että jos kritiikki meni oikeaan osoitteeseen niin nielen kyllä asian ja keskityn jatkossa sitten ongelman korjaamiseen enkä jää miettimään sitä että miten joku kehtasi kertoa minulle totuuden. Itse jopa arvostan enemmän niitä ihmisiä jotka sanoo suoraan asioita kuin niitä jotka pyörittelee jotain arvoituksia ja mutisee selän takana. Jokainen työssäkäyvä ihminen tekee joskus jotain mokia ja silloin kun semmoisia tapahtuu niin pitäisi keskittyä asioiden korjaamiseen eikä niin että joku käyttää tilannetta hyväksi ja yrittää saada jotain irtopisteitä siitä. Se ei ole hyväksi yritykselle eikä henkilöstölle, työpaikat eivät ole lastentarhoja aikuisille vaan siellä on selvä päämäärä tehdä tietyt työtehtävät mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti ja tämä on se mihin siellä tulisi keskittyä eikä mihinkään tämmöiseen lastentarha-managementtiin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Esimiehen ollessa älyllisesti, sosiaalisesti, ammatillisesti ja muilta taidoiltaan työntekijän alapuolella ja alkaa nostamaan itseään väheksymällä, solvaamalla (ei muita paikalla), valehtelemalla, levittämällä väärää tietoa, yksinkertaistamalla työtehtäviä, painostamalla jne. työntekijää ollaan jo tilanteessa, jossa työntekijä tuntee aiheelliseksi tehdä 'jotain' tälle tapaukselle. Itse katsoin aiheelliseksi jättää huomiotta suurimman osan temppuilusta, mikä muistutti sirkusta lopulta. Tämä ilmeisesti ärsytti häiritsijää yhä enemmän koska ei saanut ansaitsemaansa pelkoa, kunnioitusta tai mitään muutakaan reaktiota vastineeksi vaikka määräsi mm. palkkani maksettavaksi työehtosopimusten vastaisesti. Tietysti tämä huvitti ja edelleen hieman huvittaa koska kyseessä oli aikuinen ihminen. Se mitä en osannut odottaa on, että krooninen univaje ja terveyteni tekivät selväksi ajankohdan milloin lähteä. Kukaan eikä mikään tässä maailmassa ei ole terveyteni arvoinen. Puolustautuminen vetäytymällä, huomiotta jättämisellä iskee eniten omaan nilkkaan koska työyhteisö ei ymmärrä reaktiota vaan se kääntyy puolustautuvaa vastaan. Asian levittäminen työyhteisöön, joka on jo sairas ja epävarmuuden riivaama, ei minusta auta häirittyä sen vertaa, koska häiritsijä voi toimia ilman huomautuksia ja valvontaa työyhteisön puolesta ikäänkuin hyväksyttynä. Asia nähdään, mutta kukaan ei uskalla kysyä siitä tai auttaa, ettei vaan tule itse leimatuksi. Sairasta.
"Puolustautuminen vetäytymällä, huomiotta jättämisellä iskee eniten omaan nilkkaan koska työyhteisö ei ymmärrä reaktiota vaan se kääntyy puolustautuvaa vastaan. Asian levittäminen työyhteisöön, joka on jo sairas ja epävarmuuden riivaama, ei minusta auta häirittyä sen vertaa, koska häiritsijä voi toimia ilman huomautuksia ja valvontaa työyhteisön puolesta ikäänkuin hyväksyttynä. Asia nähdään, mutta kukaan ei uskalla kysyä siitä tai auttaa, ettei vaan tule itse leimatuksi. Sairasta."
Häirikön käyttäytyminen on joka päiväistä hyökkäämistä, näin ollen tämä katsotaan ajan kuluessa ko. henkilön tavaksi toimia.
Kiusattun käyttäytyminen voi olla passiivista ja puolustautuessaan, kiusattu joutuu toimimaan työyhteisössä häneltä odotettua käyttäytymismallia vastaan, tämä aiheuttaa reaktion työyhteisössä.
Kiusattu nähdäänkin häirikkönä, vaikka näin ei todellisuudessa ole.
Näin ollen työyhteisö ja monesti työnantaja irtisanovat kiusatun, koska tämä on poikennut opitusta tavastaan käyttäytyä työpaikalla.
Ei siis huomata sitä oikeaa syytä käytöksen muuttumiseen, siis puolustautumista oikeaa häirikköä vastaan.
Olisi mielenkiintoista saada joltain henkilöstö-osaston asiantuntijalta kommenttia tähän kysymykseen tänne että miten pitäisi puolustautua tämmöistä vastaan.
Anteeksi jo etukäteen sarkasmi, mutta jos vastaus on jotain tyyliin :
"Ensin pitää keskustella asiasta esimisten kanssa, jos ei auta niin henkilöstöosaston kanssa tai työpaikkalääkärin kanssa ja yrittää selvittää tilannetta. Ja jos tämä ei auta niin tekee ilmoituksen työpaikan työsuojeluvastaavalle joka puolestaan yrittää selvittää tilannetta. Ja jos tämän jälkeen ei vieläkään auta niin tee ilmoitus syösuojelupiirille joka sitten puuttuu asiaan. Jos tilanne kärjistyy siihen että kiusattu irtisanotaan niin tulee viedä asia oikeuteen asti jotta tämmöiset kiusaajahenkilöt saataisiin vastuuseen."
Niin saanen epäillä tämän koko prosessin toimivuutta käytännössä.
Jos palstaa lukee joku työpaikkalääkäri, työsuojelu-alan ammattilainen tai henkilöstö-osaston edustaja niin olisi mielenkiintoista kuulla teidän näkemyksenne siitä että miten tämmöisiä ongelmia tulisi oikeasti hoitaa jotta kukaan ei kärsisi vaan ongelmat saataisiin selvitettyä oikealla tavalla ilman mustamaalauksia, uhkailuja, irtisanomisia tai jopa fyysistä väkivaltaa.
Toivotaan kommentteja. Käytännössä tämä prosessi ei tunnu kuin kääntyvän häirittyä vastaan. Käännytään oikeutta työhönsä hakevaa vastaan. Viestintuojan ampumiseen verrattava tilanne. Kävin työterveyshuollossa 5 vuotta ja viimeisellä käynnilläni sairaslomaan kuulin, että suurinta osaa asioista ei oltu edes kirjattu vuosien aikana vaikka häirinnän vuoksi olin käynyt vaan kirjattu jotain ihmeellisiä sivuseikkoja terveydentilastani (flunssa?). Aivan kuin asia olisi sivuutettu täysin mielikuvituksena. Kyllä järkytti, mutta mikä siinä vaiheessa ei olisi. Taho, jonka pitäisi toimia parhaaksesi näyttää todellisen kykynsä tässä asiassa. Mitätöintiä. Asioita en ottanut esille esimiehen osalta, enkä hänen esimiehensä enkä kenenkään muunkaan. Kärsi, kärsi ja unhoita. Olisinko terveempi jos olisin lähtenyt tälle tielle? Olisinko tullut leimatuksi vielä pahemmin? Kyllä uskon näin. Häirittäisiinkö ja valehdeltaisiinko minusta yhtä paljon työsuhteen jälkeen kuin nyt? Uskon tämänkin. Kyllä nämä asiat mietityttävät MITEN olisi pitänyt toimia, olisiko joku voinut auttaa.
annatko neuvoja 55-vuotiaalle hoitajalle, joka on ensimmäistä kertaa elämässään kiusan kohteena.Keväällä sain masennuslääkettä ja taas tuntuu olevan tarve sille.Nyt hoidetaan kai väärää ihmistä
"Itse jopa arvostan enemmän niitä ihmisiä jotka sanoo suoraan asioita kuin niitä jotka pyörittelee jotain arvoituksia ja mutisee selän takana."
Aivan. Sanotun ja tehdyn tulisi kuitenkin vastata totuutta, olla totuudenmukaista, perustua tosiasioihin aiheellisin perusteluin. Työsuhteessani häirintä käsitti mm. projisointia eli esimies siirsi käsittelemättömät omat toimintatapansa alaisen syyksi ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa, aihetta tai näyttöä. Esimerkkinä väitteet omien asioiden tekemisestä työajalla (löysin hänen harrastusdokumenttejaan koneilta vaikka en kenellekään ilmoittanut, omien asioiden hoitoon tarkoitettuja telefakseja päivittäin jne, omia ei ollut) sekä että yrittäisin tuhota työnantajan tietoja koneilta. Kunnianloukkauksesta ei voi syyttää koska todistajia ei ole suullisen hyökkäyksen yhteydessä. Näissä tapauksissa ei voi kuin rauhallisesti sanoa, että näin ei ole tapahtunut ja muistaa tukihenkilöni arvio tästä ns. henkilön omasta ongelmasta. Silti ei voi sanoa, etteikö asia jää vaivaamaan koska ammattitaitoni ja moraalini on erittäin korkea. Tämä tietysti on aina häirinnän tarkoitus, päämäärä, joka jatkuessaan vuosia on todistetusti kohdallani aiheuttanut kärsimystä henkisesti ja fyysisesti oltuani tämän edessä voimaton ja aseeton eli konkreettista puolustuskeinoa ei ole näin epävarman ja epävakaan henkilön alaisena.
Tarkennuksena. Projisointihan on mielenterveyden häiriöissä yleinen, mutta tarkoittaa omien heikkouksien, joita ei halua myöntää tai kestä itsessään ja joita kadehtii toisessa, siirtämistä toiselle henkilölle.
Projisointihan tarkoittaa henkilön omien heikkouksien, joita ei kestä itsessään, halua myöntää tai joiden puuttumista toiselta kadehtii, siirtämistä toiselle.
projisointi on kyllä ihan normaali defenssimekanismi jota käyttävät valtaosin täysin normaalitkin ihmiset. Defenssit ovat siis täysin normaaleja puolustautumismekanismeja, herääkin kysymys mitä se pomo niin kovasti pelkäsi, että piti puolustautua tuolla tavalla. Taisi kokea työntekijänsä pätevämmäksi, taitavammaksi ja syvällä sisimmässään kadehtia tätä ja pelätä, että kaikki muutkin huomaavat sen.
Sinulla on mukava ote näihin asioihin! Asiallinen, kiihkoton ja kuitenkin myötäelämiskykyinen.