Sydän on riekaleina, kun vaimo eilen kertoi pettäneensä minua viikonloppuna. Oli työpaikan juhlissa ja ravintolasta lähti miehen luo ja lopun arvaattekin. Kortsua olivat sentään käyttäneet.
Se vain tapahtui....sanoi vaimo ja lisäsi: Voitko antaa mulle anteeksi?
Miten tällaisen voi antaa anteeksi? Rakastan kyllä vaimoani, mutta olen aivan sekasin. En pysty nukkumaan ja maha on sekaisin...oksentelen pahaa oloa pois....
Se vain tapahtui....sanoi vaimo ja lisäsi: Voitko antaa mulle anteeksi?
Miten tällaisen voi antaa anteeksi? Rakastan kyllä vaimoani, mutta olen aivan sekasin. En pysty nukkumaan ja maha on sekaisin...oksentelen pahaa oloa pois....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joo,tiedän tunteen,itseni kohdalla kaveri kertoi vaimostani,pettänyt tosin muutaman kerran jopa tuttujen kanssa.
Ei muuta kun tilit selviksi, ja radalle.Minun kohdalla ei muu tullut kysymykseenkään.Vaikeaahan se oli,kun oli tuota jälkikasvuakin,tosin odottelin aivan lapsien kannalta (varttuvat hieman)ennenkuin teen homman selväksi.
En ole katunut päätöstäni,ainoastaan lapsien hämmästys,kärsimys oli kova paikka.
Mieti rauhassa,oletko valmis jatkamaan,jos vähänkin epäillyttää vielä 1-2 kk jälkeen,lopeta homma,nimittäin luottamusta ei saa takaisin,ei elämä ole kärsimistä,miettimistä varten,se on elämistä varten ja SINÄ päätät kuinka elät !!!
Inhottava tilanne. Ei ihme että oksettaa.
Onhan näistä pettämisistä ylikin päästy, mutta hirveästi se vaatisi petetyltä osapuolelta eli sinulta. Mitkä on sun moraalin pylväät, voitko hyväksyä tuollaisen teon?
Ei tuommoinen vaan tapahdu!
Monessa vaiheessa vaimosi olisi voinut lyödä jarrut päälle, mutta petti sinut tietoisesti.
JA jopa käyttivät kortsua! Kuinka kohteliasta sinua kohtaan! Mietihän, tuota kortsua rullatessa oli vielä aikaa harkita missä mennään.. ne ovat pitkät sekunnit..
Tuntuu todella sinua halventavalle. Tekisitkö sinä saman hänelle?
Minun mielestäni olisi aika tuntea vihaa ja repiä itsensä irti tuosta suhteesta, joka on näin julmasti pilattu. Luottamus on kyllä niin herkkä juttu että se on tuolla keinolla pilattu luultavasti lopullisesti.
t.myös petetty.
Jatkan vielä,
niin ikävältä kuin kuulostaakin,
voitko enää koskea vaimoosi seksuaalisesti kun tiedät mitä hän on tehnyt toisen kanssa, toisen merkit ihollaan..
en tiedä onko tämä tekopyhästi sanottu,
mutta mieheni pettäessä minut en voinut enää jatkaa, en voinut enää harrastaa seksiä kanssaan sillä en kestänyt ajatella että oli ollut jonkun muun sisässä ja sitten minun kuin mitään ei olisi vialla..
Ysimillinen burana venäläisittäin auttaa unohtamaan.Hoitotakuu:Sama EI toistu enää koskaan.
Ja sille miehelle Nokian vahvistettua 45 maiharia leukaan.Oppii olemaan.
Niin, yritä antaa anteeksi, vaikka se on vaikeaa. Vaimollasi on omatunto, joka kolkuttaa ja sanoo hänen tehneen väärin. Harva kertoo syrjähypyistään toiselle puolisolle.
Anteeksi antaminen onnistuu, mutta se vaatii asian täydellisen puinnin ja parhaiten se onnistuu varmaan ammatti-ihmisten avustuksella. Ja voi viedä vuosia. Pettäminen voi olla myös hyväksi suhteelleenne. Jotain on suhteessanne kuitenkin pielessä, yrittäkää selvittää mitä se ja muuttaa sitä toisenlaiseksi.
Oma mielipiteeni on, että liitot ovat pitäviä vastoinkäymisistä huolimatta. Nykyisin niin moni tuntuu ajattelevan suhteista, että ne ovat tavallaan sekundakamaa--->petturit tai muuten tyytymättömät kiertoon.
Liittonne on varmasta anteeksi antamisen arvoinen. Teillä on lapsiakin ja rakkautta kaikesta huolimatta. Anteeksi antaminen on vain niin paljon ihmisestä itsestään kiinni. Samoin yli pääseminen.
Älä ainakaan lähde itse kostolinjalle. Itse joskus valitsin sen linjan ja ei siitä seurannut muuta kuin vuosien piinaa hemkisesti. Olisin voinut vain antaa anteeksi, mutta toisen satuttaminen, sen huomaaminen omasta haavoittuneisuudestani huolimatta, se koski itseeni enemmän kuin oma petetyksi tulemisen tunne. Se oli lopulta lopullisen eromme syy.
mistä mä saisin
hiukan voimaa?
Tahdoin taikka en
oon ollut vanki tunteen hyökyaaltojen
nään niiden voimaan kallioiden uupuneen
Niinkö mullekin käy taas jälleen?
Tahdoin taikka en
nyt tuuli ulvoo, sade iskee piiskaten
Sen tiedän, pisarat kun poskilleni jää
niin ei kyyneltä silloin toiset nää"
Sillanpään sanoin mielessäni myllertää. Olemme aina olleet rehellisiä toisillemme. Pitäisikö olla kiitollinen, vaikka olen aivan rikki.
Rakastan sua Ninasein, mutta ketä antais mulle voimaa...
Mene viemään avioeropaperit, ja jätä se petturi.
De´ja vu, vai miten toi ny kirjotetaan. Jotenki kuulostaa tutulta. Kerronpa kans tarinan(i):
Olipa kerran perhe, jossa oli kaksi pientä lasta, vaimo ja mies. Elivät onnellisesti, tulevaisuutta suunnittelivat. Yhdessä oli koettu yhtä ja toista, niitä kuuluisia ylä ja alamäkiä. Ulkomailla asuttu ja synnytysmasennukset jaksettu.
Eihän tämä mikään täydellinen liitto ollut, mutta toimiva kuitenkin. Mies tykkäsi katsoa sohvaperunana lätkää, muttä kyllä hänet nähtiin toisinaan teatterissakin, vaimon vierellä eikä ollenkaan väsyneen näköisenä.
Tulipa taas lähdön paikka; ulkomaille nimittäin. Mies meni ylpeänä kuukautta aikaisemmin tulevaa vuotta alustamaan ja loput perheestä seurasi perässä. Tähän asti mies luuli elävänsä sitä oikeaa, erilaista liittoa, jossa toisia ei tarvita, ainakaan saman peiton alle: "ei se mun rakas vaimo, vaikka ne naapurin muijat..." naiivi kun oli.
Saapuipa päivä, lapset ja vaimo, iloisena, lentokoneella. Tuliaisiakin tuotiin, salmiakkia, iloista naurunporinaa ja... mitä V*TT*A: HERPES!
Minkäs teet, hiiri ei piereskele kissan suussa. Mies pallo jalassa vuoden ulkomailla; ei kantti kestänyt jättää perhettä "heitteille" ulkomaille, vaikka mieli teki, sen vaan sanon.
Sekin kuitenkin kestettiin, keinoja kaihtamatta ja saapui päivä kotiinpalun. Nyt oli vuoro vaimon jäädä asioita hoitamaan ja mies jussin viettoon rakkaaseen kotosuomeen!
Pallo jalasta ja... HUPS, mies rakastuu ja ei todellakaan uudelleen omaan vaimoonsa. Eihan tässä näin pitäny käydä, no ei tietenkään.
Silti vaimo haettiin takaisin ulkomailta ja lapset aloittivat koulun kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, muistona hieno vuosi ulkomailla...
Mitä tästä opimme? EI MITÄÄN!!!
Elämä on laiffia
jätä se. Ole vahva, ja lähde kävelemään. Niin mäkin tein. Enkä ole päivääkään katunut. Se eukko ei ole enää luottamuksesi arvoinen. Tuo on alhaisinta, mitä rakkaimmalleen voi tehdä. Hän ei ole ansainnut sinua. Löydät kyllä jotain paljon parempaa. Tiedän kyllä, että pahalta tuntuu, mutta...olen itse ollut aivan samassa tilanteessa. Ja olen selvinnyt. Olen syytellyt kaikkia miehiä samanlaiseksi, mutta tiedän, että hyviäkin ihmisiä on olemassa. Jos jatkat suhdetta, annat hänelle viestin, että olet hyväksynyt asian. Ja se antaa hänelle tilaisuuden uuteen pettämiseen. En sano, etteikö jotkut voi oppia kerrasta. Mutta liian usein kuulen tarinoita, että jos pettää kerran, pettää silloin toisenkin kerran. Hänelle se olisi paras opetus, kun jättäisit hänelle. Oikeesti, toi on typerin syy, minkä olen ikinä kuullut: "se vain tapahtui". Ei sitä noin vaan tapahdu. Paskat!
Exälläni oli tosi sairas suhde. Muija jakoi p.....jokaiselle, teki jopa lapsen toisen kanssa. Ja tää mies vaan yritti jatkaa sen kanssa. Kosti minkä kerkesi, eli molemmat hyppäs vieraissa. Itse sanoi mulle, että seurustelu pitää lopetta, kun se menee tommoseks. Ja nyt siis minä olen jätetty ja raskaana tälle miehelle. Kyllä se edellinen suhde stressas sitä vieläkin alitajunnassa ainakin. Jätä se.
Tiedän et tuo sattuu ja tuntuu pahalta itselleni on meinaa myös käynyt noin... Onneksi ei vaan tuota jälkikasvua ollut eikä papin aamenta joten tein muutaman viikon mietittyäni päätöksen rt lähden moisesta suhteesta. Kyllä olo siitä koheni mutta entäs luottamus. Luottamus on meinaa minusta suhteessa sellainen asia jota täytyy kunnioittaa!
Mutta jaksamisia sinulle ja muista et vain sinä voit sen päätöksen tehdä lähdetkö suhteesta vai et. Kuitenkin annan kaiken myötätuntoni sinulle....