haluan kaiken.

Sinun täytyy kertoa hänelle tilanne että hän saa itse päättää jatkaako kanssasi vai ei, kyllähän jotkut jopa antaa rakkaansa välillä kokea millaista on muiden kanssa.. itse olen kyllä sitä mieltä että suhteessa on jotain pahasti vialla jos ei pysty olemaan uskollinen, kyllähän kaikilla ajatuksia on mutta se pitäisi pystyä pitämään ajatuksen tasolla.

Niin.. en tiedä sinusta, mutta itse en miestäni rakasta, sen tajusin viime talvena. En vain pysty hänestä luopumaan koska kuitenkin välitän ja hänen kanssaan on jotenkin turvallista ja en myöskään halua olla yksin. On myös niin että minun pitäisi ensin löytää joku toinen johon rakastua että voisin miehestäni erota. Sillon kun rakastin.. tuntui siltä että kaikki minun makuuni olevat miehet on hävinnyt kokonaan, nyt kyllä niitä näkyy.

Aina kännissä tulee tehtyä kaikkea..ja mun pässäni ei liiku mitään järkevää kos oon ottanu jotain..tekee aina mieli nuolla muita..ja nuolenkin..aina kun on tilaisuus..olen ollut mun muijan kanssa vasta noin kuukauden, mutta minusta kuitenkin tuntuu kanssa että oikeasti rakastan sitä, mut jos joku yrittää mua kun olen juonu jotain niin..aina vaan meen..

Tämä oli ensimmäinen kerta meidän aikana..mut se sit kuuli siitä heti ja se on vielä niin että sillä toisella muijalla ei ole mitään merkitystä, paitsi kaverina..

matkusta saksaan jakamaan ilmaiseksi persettä niin kyllä ne halut siitä hukkuu kun tippuri ja klamydia iskevät luihin ja niveliin ja kaiken kruunaa itsekuningaspöpö. silloin voit laulaa että "A.I.D.S tulta kultasein....."

kykenet solmimaan ehyttä, tasapainoista parisuhdetta ollenkaan. Noilla edellytyksillä se ei ainakaan onnistu, ja kuitenkin pettäisit missä parisuhteessa tahansa.

Olet saanut vakavaan kysymykseen vastaukseksi muutaman pubertettisen vitsin, mutta "vanhemman valtiomiehen" kokemuksella voin sanoa, että suhteessasi poikaystävääsi vaikuttaa vain, mitä tunnet häntä kohtaan ja hän sinua kohtaan. Hän ei syytä sinua mistään, mitä hän ei tiedä etkä sinäkään tiedä hänestä kaikkea. Rakastakaa toisianne!!! Nk. syrjähypyistä (termi peräisin ajoilta, jolloin taloudellinen riippuvuus ja varhainen kuolleisuus rulasivat) vain tämä: käsi ylös jokainen, jota rakastetaan liikaa!

oon ihmetelly et onko kellään mulla samanlaisia tunteita kun mulla ja vihdoin löyty. oon seurustellu reilun 3 vuotta ainakin osittain varsin onnellisesti. rakastan miestäni, mutta mulla on välillä lähes sietämätön vapauden kaipuu. ja nimenomaan vapauden iskeä miehiä, harrastaa seksiä kenen kanssa huvittaa ja niin pois päin. no hyvin ollaan selvitty silti enkä oo ainakaan sillai "varsinaisesti" pettäny. tosin pari kertaa oon päätyny halaus-asteikolle, mistä seurauksena karmivat riidat.
no, tuossa jokin aika sitten tutustuin erääseen nuoreen mieheen jonka kanssa oli mukava jutustella vähän henkevämpiäkin. meillä oli varsin hauskaa yhdessä kunnes sitten tapahtui jotain. lähestyimme tosiamme, hengitys tiheni... ja me molemmat varattuja. ihan "siihen" asti en sortunut, mutta hyvin lähelle kuitenkin. seksielämäni on ihan kunnossa, mutta nyt on ongelma. rakastan miestäni mutta haluan (ja nimenomaan fyysisesti) toista josta en muuten välitä. toinen ongelma on etten uskalla missään tapauksessa kertoa miehelleni, sillä hän on hirvittävän ,ustasukkainen.

kommentoikaa jooko.

Siis teillä on kyllä pahasti pari ruuvia löysällä,jos tosiaan pystytte toteuttamaan jotain noin alhaista.. Hävetkää!Aina puhutaan siitä,että miehet ne on jotka pettää ja jotka haluaa koko ajan uusia valloituksia.Heitä syytetään tuon tuosta siitä,että he eivät kerta kaikkiaan pysty olemaan yhden naisen miehiä lopun elämäänsä.Miettikää nyt vähän!!Jos te kerran olette löytäneet ns.oman kultanne,niin pitäkää siitä kiinni ja olkaa onnellisia siitä,että teillä edes on joku.Lopettakaa hyvät ihmiset tuo itsekkyys ja tehkää jotain asian eteen älkääkä koittako pelastaa omaa nahkaanne yhä uudestaan ja uudestaan..Joskus totuus selviää kuitenkin enkä totisesti haluaisi olla silloin miehenne.
Hakekaa apua!