Hei vaan kaikille!! muo on vaivannut tämänkaltainen ongelma tässä jo jonkun aikaa..
Ollaan seurusteltu n.vuosi tyttöystäväni kanssa ja tässä viimesten kuukausien aikana mä oon alkanu miettimään, että välittääkö mun kumppani musta yhtään..!!?? Itse mä tykkään kertoa tyttöystävälleni mun tunteista ja siitä kuinka paljon välitän hänestä, mutta hänpä ei..
Mäen muista edes koska se olis tullu sanomaan mulle että pitäis musta, itseasiassa ainoa kaunis asia jonka muistan sen tehneen mulle on kolmisen viikkoa sitten tullut lyhyt ja ytimekäs viesti "tykkään susta"..
Tää tilanne on ajanut mut siihen pisteeseen että mä alan oikeasti olemaan aika loppu tähän miettimiseen välittääkö se musta, mun itsetunto on jossain vitun kastemadon tasolla ja pidän itteeni syypäänä tähän tilanteeseen.
Eilen kerroin tyttöystävälleni miltä musta tuntuu, sanoin että mulla on sellanen fiilis että mä roikun sussa, ja että mulla on sellanen tunne että se ei välitä musta.. Pyysin sitä sanomaan mulle että onko sillä tunteita mua kohtaan, koska itse olen korviani myöten rakastunut. Sain vastaukseks että en kuitenkaan usko mitä hän mulle sanoo, eikä siitä olis mitään hyötyä sanoa mulle että hän välittää musta. Ei kuulemma jaksa keskustella kun väsyttää..
Olis siitä ollu hyötyä kertoa. Enpä tuntis itteeni enää tälläseks toisessa ihmisessä roikkuvaks paskaks, jos ees joskus kuulis että toinen välittää..
No kuitenkin, mä oon alkanu miettii että tekeekö se tota ihan tahallaan? Voiko jollain ihmisellä olla niin huono itsetunto (tai muita ongelmia) että se tuntee että siitä välitetään kun se saa toisen anelemaan siltä rakkaudentunnustuksia..? nauttiiko se siitä tunteesta kun tietää että mut on alistettu nurkkaan ja ohjat on sen käsissä..? Voiko joku oikeasti ajatella niin että mitä enemmän mä kärsin sitä enemmän se tuntee että mä siitä välittäisin. Voiko joku oikeasti olla niin kiero että tuntee että siitä välitetään vaan tälläsen henkisen pelin kautta.. Vai onko tää vaan merkki siitä että musta ei välitetä ja suhde on kuollut tyttöystäväni osalta??
Pettämistä ei oo tässä suhteessa ollut, jos joku miettii että oonko varma, niin oon mä varma. Ite olen 25 vuotias ja tyttöystäväni on 23. Kertokaa vapaasti mielipiteitänne
Kiitos
Ollaan seurusteltu n.vuosi tyttöystäväni kanssa ja tässä viimesten kuukausien aikana mä oon alkanu miettimään, että välittääkö mun kumppani musta yhtään..!!?? Itse mä tykkään kertoa tyttöystävälleni mun tunteista ja siitä kuinka paljon välitän hänestä, mutta hänpä ei..
Mäen muista edes koska se olis tullu sanomaan mulle että pitäis musta, itseasiassa ainoa kaunis asia jonka muistan sen tehneen mulle on kolmisen viikkoa sitten tullut lyhyt ja ytimekäs viesti "tykkään susta"..
Tää tilanne on ajanut mut siihen pisteeseen että mä alan oikeasti olemaan aika loppu tähän miettimiseen välittääkö se musta, mun itsetunto on jossain vitun kastemadon tasolla ja pidän itteeni syypäänä tähän tilanteeseen.
Eilen kerroin tyttöystävälleni miltä musta tuntuu, sanoin että mulla on sellanen fiilis että mä roikun sussa, ja että mulla on sellanen tunne että se ei välitä musta.. Pyysin sitä sanomaan mulle että onko sillä tunteita mua kohtaan, koska itse olen korviani myöten rakastunut. Sain vastaukseks että en kuitenkaan usko mitä hän mulle sanoo, eikä siitä olis mitään hyötyä sanoa mulle että hän välittää musta. Ei kuulemma jaksa keskustella kun väsyttää..
Olis siitä ollu hyötyä kertoa. Enpä tuntis itteeni enää tälläseks toisessa ihmisessä roikkuvaks paskaks, jos ees joskus kuulis että toinen välittää..
No kuitenkin, mä oon alkanu miettii että tekeekö se tota ihan tahallaan? Voiko jollain ihmisellä olla niin huono itsetunto (tai muita ongelmia) että se tuntee että siitä välitetään kun se saa toisen anelemaan siltä rakkaudentunnustuksia..? nauttiiko se siitä tunteesta kun tietää että mut on alistettu nurkkaan ja ohjat on sen käsissä..? Voiko joku oikeasti ajatella niin että mitä enemmän mä kärsin sitä enemmän se tuntee että mä siitä välittäisin. Voiko joku oikeasti olla niin kiero että tuntee että siitä välitetään vaan tälläsen henkisen pelin kautta.. Vai onko tää vaan merkki siitä että musta ei välitetä ja suhde on kuollut tyttöystäväni osalta??
Pettämistä ei oo tässä suhteessa ollut, jos joku miettii että oonko varma, niin oon mä varma. Ite olen 25 vuotias ja tyttöystäväni on 23. Kertokaa vapaasti mielipiteitänne
Kiitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos toiselta ei saa sitä vastausta jota itse odottaa, niin ei se silti automaattisesti tarkoita, että kaikki on finito ja sua vaan hyväksikäytetään.
Tehän vasta harjoittelette intiimiä elämistä toisen ihmisen kanssa ja siinä on lupa tehdä virheitä ja oppia kantapään kautta.
Ehkä te olette luonteiltannekin erilaiset, sinä fyysisempi ja tunteikkaampi ja tyttösi enemmän järki-ihminen jota ei lemmenluritukset niin kauheesti inspiroi.
Jos teillä on kivaa yhdessä niin sehän riittää. Mutta tottakai sä voit viestiä tytöllesi, että kaipaisit enemmän huomionosoituksia, pieniäkin, jotta pääsisit tasapainoon. Toisesta oppii koko ajan jotakin uutta ja siten löytyy se tapa olla ja elää joka miellyttää molempia.
Eli älä nyt hyvä mies anna kerrasta periksi. Ehkä tyttösi todellakin oli väsynyt tai ehkä tunteista puhuminen ja tunteiden osoittaminen on hänelle vaan vaikeampaa kuin sulle.
Olet ihan oikeassa, että hätiköityjä päätöksiä ei saa tehdä. mutta kun tässä on kyse siitä että tätä on jatkunut jo melkeen koko kesän tähän päivään saakka. Totta kai on hyviä aikoja mutta välinpitämättömyyttä on ollut jo kauan.. sen takia mä olenkin alkanut miettimään että mikä saa sen käyttäytymään noin
onhan sille ollu aina vaikeeta puhua tunteistaan, mutta kyllä suhteen alkuaikoina se sentään sai mut tuntemaan että se edes välittäis musta.
Kai sitä sitten alkuhuuman jälkeen alkaa ottaa toisen itsestäänselvyytenä, eikä vaivaudu puhumaan mistään...
Ihmisellä tunteet ailahtelee, sekin on ihan normaalia elämää. Joskus ei vaan sytytä vaikka asiat olis miten hyvin tahansa. Ohi sekin kausi aikanaan menee niin kuin kaikki elämäsä.
Kerro tytölle miltä susta tuntuu, miltä hänen käytöksensä sun silmissäsi näyttää ja millasia pelkoja ne sussa herättää, ja puhu siitä kaikesta hänelle useammin kuin vain kerran.
Aluksi hän saattaa kiusaantua ja vetäytyä kuoreensa, koska moisesta kritiikistä herää syyllisyydentunne. Hän saattaa myös ärähtää kritiikistä, sillä sehän tulee ihmiseltä, joka on hälle se kaikkein lähin, ja sellainen sattuu.
Hän saattaa menettää hetkeksi toivonsa itsensä suhteen kuullessaan, että on tuottanut sulle pettymyksen, ja vastahyökkää, ehkä jopa uhitellen erolla tms. kun ei kestä kuulla negatiivista palautetta.
Ne kaikki reaktiot on ihan ymmärrettäviä kun on kyse tunnetason kritiikistä. Se satuttaa ja satutettu yleensä mieluummin vastaa tulitukseen kuin myöntää tehneensä "virheen".
Kinastelemalla ja nostamalla puheenaiheeksi myös pettymykset te opettelette selviytymään yhdessä. Elämä kun ei ole tasaista liitoa vaan haasteellinen mäkimaisema. On opittava selviytymään myös pettymyksistä takaisin tasapainoon, onnellisuuden tilaan.
toivon että asia olisi noin ja kyllähän noi reaktiot tosiaan tutulta tuntuu, mitä tässä nyt on yritetty keskustella.. Välillä kyllä tuntuu siltä että haluaisi lopettaa ja antaa olla. Mutta kai siellä tunnelin päässä valoa näkyy.
Näkyy näkyy kun ei menetä toivoaan.
Tulet huomaamaan, että ongelmia on edessä vaikka tyttökaverikin vaihtuis, ne ongelmat vaan muuttaa muotoaan. Sellasta se on kun kaksi persoonaa yrittää elää yhdessä. Eikä ne ongelmat ole vihollisia vaan mahdollisuuksia haastaa itsensäkin oppimaan ja kasvamaan ja ymmärtämään laajemmin.
Uskalla nyt vaan lähestyä sitä rakasta. Ota vaikka huumori avuksi niin ei tilanne käy liian ahdistavaksi. Mene lähelle ja anna alahuulen lerputtaa, sano, että kaipaisit hiukan silittämistä ja rapsuttelua, että häntä taas heiluis.
Sulla on ihanan positiivinen ja kypsä asenne....lohduttavaa, että joku osaa ajatella noin objektiivisesti.
Tiedän tunteesi vaikka olen sinua puolet vanhempi. Toiset ihmiset eivät vain jotenkin kykene puhumaan tunteistaan ja se saa toisen taas tuntemaan itsensä mitättömäksi ja itsetunnon karsimaan plus epävarmuuden tunteet nousemaan.
Tyttöystäväsi ilmeisesti rakastaa sinua mutta käyttäytyi typerästi kun ei pystynyt kakistamaan kurkustaan ulos sitä.