Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 4 vuotta.
Välillä huomaan kuitenkin, että emme enää suutele/harrasta seksiä niin kiihkeästi kuin ennen. Suutelu on itseasiassa todella harvinaista. Halailemme kyllä ja tykkään olla lähellä poikaystävääni ja vietämmekin paljon aikaa yhdessä. Päässäni onkin herännyt ajatus/pelko että onko intohimomme kuollut ja mikä tähän avuksi? On tämä yleistä ja onko mitään ohjeita vai onko ainoa ratkaisu ero?
Välillä huomaan kuitenkin, että emme enää suutele/harrasta seksiä niin kiihkeästi kuin ennen. Suutelu on itseasiassa todella harvinaista. Halailemme kyllä ja tykkään olla lähellä poikaystävääni ja vietämmekin paljon aikaa yhdessä. Päässäni onkin herännyt ajatus/pelko että onko intohimomme kuollut ja mikä tähän avuksi? On tämä yleistä ja onko mitään ohjeita vai onko ainoa ratkaisu ero?
Vastaukset 4
Vanhimmat
koskaan ainoa ratkaisu. Varmasti aika monella parilla intohimo hiipuu kun on oltu yhdessä monta vuotta. Miks pitäs erota vain sen takia, että intohimoa ei sillä hetkellä ole? Eikö se rakkaus kuitenkin ole se tärekin asia? Vietelkää toisenne uudestaan, älkääkä pitäkö toisianne itsestäänselvyytenä.
Onko intohimo ainoa suhdetta koossa pitävä juttu? Tai edes se tärkein?
Onhan suhteessa paljon muutakin: turvallisuus, läheisyys, sitoutuminen, rakkaus. Intohimo on niistä se, joka tekee eniten aaltoliikettä ja joka siksi vaatii eniten töitä. En vaan osaa näin äkkiseltään sanoa, miten sitä hoidetaan. Jokaisella parilla on siihen omat keinonsa.
Kyllä intohimonne on kuollut. Sen tekee neljä vuoden yhdessäolo. Sitä vaan tulee suhteisiin arki, eikä sitä käyttäydy enää kuin kiimainen kani. Alota sä suutelemaan, niin kai mies siihen vastaa.
hävisi intohimo meiltäkin. itse ajattelin että se on normaalia. Että niin se vaan on, eikä sille mitään voi. Muija taas ajatteli, että se ei käy ja lähti ja etsi uuden.
Nyt väitän, että kummatkin oltiin typeriä. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että intohimo voi säilyä kun sen eteen tekee töitä. Järjestää vaihtelua, yllätyksiä, romantiikkaa jne. Ei se tavallinen arki riitä intohimon ylläpitäjäksi.
Exäni taas oli väärässä kun kuvitteli, että uusi puoliso on ratkaisu. Onhan se ratkaisu sen uuden alkuhuuman ajaksi, mutta haluaako monikaan loppujen lopuksi vaihtaa pariaan kuin työsuhde-autoa?