etta viikonloppuna joudun jattaa mieheni 11000 km paahan ja tulla suomeen. Tuntuu kauheelta aivan niinku unta olis ollu koko juttu.
Vuosi ollaan yhdes oltu ja aina vaan ihanampaa elama hanen kanssa.
Kuinka pystyn olla itkematta enaa? Itkeny oon jo viikon. Ikavan takia ja sen etta pelkaan hanen etaantyvan minusta.
Han minut saattelee lentokentalle, en tieda varmaan kuolen...
olen ollut erossa hanesta ennenkin, mutta tama kerta on ehdottomasti pahin.
Koskaan ei tieda mita tapahtuu ja etta nahtiinko viimesta kertaa=(((
Vuosi ollaan yhdes oltu ja aina vaan ihanampaa elama hanen kanssa.
Kuinka pystyn olla itkematta enaa? Itkeny oon jo viikon. Ikavan takia ja sen etta pelkaan hanen etaantyvan minusta.
Han minut saattelee lentokentalle, en tieda varmaan kuolen...
olen ollut erossa hanesta ennenkin, mutta tama kerta on ehdottomasti pahin.
Koskaan ei tieda mita tapahtuu ja etta nahtiinko viimesta kertaa=(((
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla oli sama juttu edessä pari viikkoa sitten. Ei todellakaan ollut helppoa! Se oli jo kolmas kerta kun piti hyvästellä tyttöystävä lentokentällä ja palata yksin kotiin, mutta joka kerta on tuntunut edes vähän helpommalta...siihen alkaa jo varmaan tottua. Ja kyllä se sitten helpottaa kun pääset takaisin suomeen...ihan varmasti. Kuinka pitkän ajan kuluttua näette taas? Kannattaa jo ajatella seuraavaa tapaamista...se on ainakin minua auttanut jaksamaan. Nyt tosin on kohtalaisen helppoa, enää 100 päivää jäljellä ja aika tuntuu kuluvan nopeasti :-P
Tama on myos kolmas kertani kun pitaa hyvastella mieheni.
Olen jo naimisissa hanen kanssa etta tulevaisuus nayttaa jo varmemmalta, vaikkahan naimisiinmeno ei takaa mitaan.
Me naemme luultavasti ensi tammikuussa kun han tulee Suomeen ja viipyy 3kk. Mina taas aion pakata kamat ja muuttaa tanne etela-amerikkaan ensi kesana. KOulu on kuitenkin niin tarkea asia etta sen vuoksi joudun palaamaan. Mutta tama vuosi viela ja sitten olen vapaa.
Mista pain maailmaa tyttoystavasi on kotoisin, jos saan kysya?
pisin aika mita olemme olleet erossa on 3 vuotta=)
joten ei kai taa 4kk niin pitka aika oo...
Ohhoh, kolme vuotta erossa yhteen menoon...täytyy sanoa, että samaan ei moni pystyis =) Tyttöystäväni asuu Pohjois-Amerikassa, välimatkaa reilut 6000km. Teillä sentään on mahdollisuus viettää pitempiä aikoja yhdessä kerralla...meillä se on yleensä ollut pari vikkoa, tosin kerran yli 3kk. Sama meno jatkunee vielä ainakin pari vuotta, kunhan opinnot saadaan pois alta...sitten on muutto edessä.
pohjois-amerikassa?No miehenikin on kotoisin pohjois-amerikasta tai vali-amerikasta, miksi sita nyt sanotaan eli Meksikosta. Olen ollut taala nyt 6 kk ja nyt huomenna lahden Suomeen.
Taalta kestaa lentaa n.15 h kaikkinensa ja joka kerta se tuntuu pitemmalta ainakin Suomeen pain tullessa=)
Erossa 3vuotta? Ja teillä on rakkaussuhde? Saanko kysyä millainen rakkaussuhde kun toista ei näe 3:meen vuoteen? Sanoisin ettei minkäänlainen.
omakohtaista kokemusta kun tolla tavalla arvostelet? Ja vaikka oliskin niin ihmiset on erilaisia...ei kaikki ole niin kevyt kenkäisiä, että heti on vaihtamassa uuteen jos joutuu olosuhteiden pakosta olemaan erossa. Mun mielestä noin pitkä odottaminen on suorastaan ihailtavaa...moni pari saattaa erota jo sen takia, ettei näe toisiaan kuin jokatoinen viikonloppu.
Moi!
Minulla on puolestaan poikystävä Espanjassa. Tapasimme noin puoli vuotta sitten ja siitä asti minunkin elämä on ollut kuin satua... Paitsi erossa olo ihan kauheaa. Sen kuitenkin kestää, kun tietää näkevänsä toisen taas jonkun ajan kuluttua. ja loppujen lopuksi päivät kuluvat aika nopsaan opiskelujen merkeissä. kun opinnot on päätöksessä aion ottaa ison askeleen ja muuttaa Espanjaan. Siellä on vähän parempi ilmasto kuin mitä Suomessa, minun mielestä. Olessani Espanjassa tutustumassa maahan ja kulttuuriin totesin ettei Espanja olisi yhtään hullumpi maa asua, mikäli töitä löytyisi. Mut pitää nyt koittaa selviytyä täällä. ikävä on, mut tämä on oma valinta ja onneksi vain väliaikaista. Tiedättekö muuten tunteen, jossa toinen vetää magneetin lailla puoleensa? Tai uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä? Minä en ennen uskonut, mutta nyt uskon. Vaikka en olekaan sanonut kullalleni mitään rakkauden tunnustuksia... Se kuulostaisi teennäiseltä. Mut joskus tulevaisuudessa aion kertoa.
..paikallinen espanjalainen? Tapasitko hänet lomamatkallasi? Kuinka pian sen jälkeen tapasitte uudelleen?
Myös minä tapasin Espanjassa erään miehen, hän ei tosin ole paikallinen, vaan on muuttanut muualta Espanjaan. Ikävä on, ja tekisi mieli ehdottaa tapaamista, itse asiassa siitä on ollut hänen kanssaan puhettakin (viimeksi viime viikolla), mutta en tiedä kuinka vakavasti hän on liikkeellä, enkä tosin ole omista tunteistanikaan 100% varma, ailahtelee suuntaan ja toiseen (mikä on minulle aika tyypillistä :) )...,mutta siitä olen varma, että jos hän haluaisi nähdä minua, ja sitä ehdottaisi, suostuisin oitis.
Hei!
Kyllä poikaystäväni on ihan paikallinen eikä muualta muuttanut. Oikeastaan tapasimme Suomessa, emme Espanjassa. Hän oli Suomessa parisen kuukautta, jonka ajan vietimme aika tiiviisti yhdessä toisiimme tutustuen. Se oli aika paljon tuurista kiinni, että ylipäätänsä edes tapasimme. Tutustuimme ekaa kertaa nimittäin discossa. Ja minä käyn tosi harvoin missään menopaikoissa. Ja jos käy, niin oon selvinpäin. Mut just sillä ainoalla kerralla olin humalassa, mitä en oikein katso hyvällä. Mutta uskomatonta, että siitä syntyi jotain niin kaunista... En uskonu ikinä löytäväni yöelämästä elämänkumppania, mutta nyt näyttää erittäin lupaavalta. En kuitenkaan suosittele kenellekään, että lähdetään etsimään yöelämästä sitä Oikeaa. Meillä se oli ihan sattumaa, jotenkin kuin kohtalo olis niin tarkottanu. Poikaystäväni lähti takas Espanjaan toukokuun loppupuolella. Uudestaan näimme elokuun alussa, jolloin olin Espanjassa kuukauden päivät. Joulukuussa seuraavan kerran.... =)
Ehkä sinun kannattaa kysyä, haluaisiko mies nähdä? Tehän voisitte tutustua ensin kaveripohjallla ja sitten sitoutua vakavammin, jos siltä tuntuu. Minä ja poikaystäväni huomasimme sopivamme toisillemme, mitä enemmän tutustuimme ja sitten ennen hänen paluutaan Espanjaan sovimme, että yritämme tosissamme, koska molemmat ajattelimme olevamme toisillemme oikeita ja todellisia sielunkumppaneita. Ja niin ajattelemme vieläkin. =)
Toi teidän juttu kuulostaa hyvältä, ihan tosiaan kuin olisi kohtalon sormet ollu mukana pelissä :)
Ehkä minäkin rohkaisen tässä piakkoin itseni, ja ehdotan konkreettisemmin sitä tapaamista, ja niin kuin sanoit, voihan sitä ehdottaa tapaamista "kaverimeiningillä".
Kivaa syksyn jatkoa sinulle, ja tsemiä seuraavaan joulukuiseen tapaamiseenne :)