Ja taas täällä yksi tyttönen ruikuttaa...Kyllä ärsyttää ja paljon!
1. kysymys siis: Mitä keinoja olisi selvitä hengissä?
Ja sitten tarinaa... 7 vuotta yhdessä oloa takana. Oma kotitalo ja koiruus. Kaikki ok, paitsi mies sulki elämästään. Ei tahtonut tehdä mitään muuta kuin seksiä. Tahdoin erota. Parin vuoden piinan jälkeen mies osti talon ja minä etsin uuden asunnon. Ihastuin yhteen tyyppiin ja tahdoin hänet, vaikkei oltu nähty kuin kerran ohimennen. Tiesin hänet nuoruudestani. Ihme tapahtui, sain hänet. Unelmieni miehen. Vai sainko? Tapailimme ja tykästyimme, ei seksiä. Mokoma renttu taisi sittenkin vain leikkiä. Kovin on viinaan menevä, itepäinen, syö ilopillereitä ja haikailee ties mitä. Pari kuukautta se kesti. Renttu katosi, aivan yhtäkkiä, kuten oli ilmestynytkin. Tosin, tiedän kuka hän on ja hänen kavereitaan nään kylillä. Nyt minulla vaan on leima, ***n oma Minun tavaroitani on hänellä ja hänen minulla. Enää en uskalla ottaa yhteyttä ja tiedän hänen väittävän samaa.
Noh, minulla on siis tästä uudesta miehestä enemmän muistoja kuin pitkästä seurustelusta. Saatan yöllä herätä näkemääni uneen hänestä. Hän on jatkuvasti ajatuksissani, vaikka järki sanoo EI. Ei olla oltu yhteydessä kuukauteen. Silti tuntuu kuin odottaisin häntä töistä kotiin ruoka valmiina. Viikonloppuna lähden kylille tyyliin, tottakai hänet tapaan ja jatkan elämääni onnellisena loppuun asti. Tämä on niiiiin ärsyttäväää! Tuntuu kuin asiat vaan leijuisivat. Tahtoisin kuulla edes EIn. Tai saada tavarani takaisin, jotta voisin unohtaa...
Miten saan tämän tunteen pois? Keinoja ei enää ole! Ajan kanssa tulen hulluksi...
1. kysymys siis: Mitä keinoja olisi selvitä hengissä?
Ja sitten tarinaa... 7 vuotta yhdessä oloa takana. Oma kotitalo ja koiruus. Kaikki ok, paitsi mies sulki elämästään. Ei tahtonut tehdä mitään muuta kuin seksiä. Tahdoin erota. Parin vuoden piinan jälkeen mies osti talon ja minä etsin uuden asunnon. Ihastuin yhteen tyyppiin ja tahdoin hänet, vaikkei oltu nähty kuin kerran ohimennen. Tiesin hänet nuoruudestani. Ihme tapahtui, sain hänet. Unelmieni miehen. Vai sainko? Tapailimme ja tykästyimme, ei seksiä. Mokoma renttu taisi sittenkin vain leikkiä. Kovin on viinaan menevä, itepäinen, syö ilopillereitä ja haikailee ties mitä. Pari kuukautta se kesti. Renttu katosi, aivan yhtäkkiä, kuten oli ilmestynytkin. Tosin, tiedän kuka hän on ja hänen kavereitaan nään kylillä. Nyt minulla vaan on leima, ***n oma Minun tavaroitani on hänellä ja hänen minulla. Enää en uskalla ottaa yhteyttä ja tiedän hänen väittävän samaa.
Noh, minulla on siis tästä uudesta miehestä enemmän muistoja kuin pitkästä seurustelusta. Saatan yöllä herätä näkemääni uneen hänestä. Hän on jatkuvasti ajatuksissani, vaikka järki sanoo EI. Ei olla oltu yhteydessä kuukauteen. Silti tuntuu kuin odottaisin häntä töistä kotiin ruoka valmiina. Viikonloppuna lähden kylille tyyliin, tottakai hänet tapaan ja jatkan elämääni onnellisena loppuun asti. Tämä on niiiiin ärsyttäväää! Tuntuu kuin asiat vaan leijuisivat. Tahtoisin kuulla edes EIn. Tai saada tavarani takaisin, jotta voisin unohtaa...
Miten saan tämän tunteen pois? Keinoja ei enää ole! Ajan kanssa tulen hulluksi...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.