Siis aikoinaan , vuosi sitten mies jäi kiinni että oli ollut seksi suhteessa silloisen kaverini kanssa.
Annoin anteeksi ja yritän vieläkin unohtaa miten kovaa se sattu.
Ja niin me sitten jatkettiin kimpassa,en ollut valmis eroon.(on noi lapset ja kaikki)
No aikamme siinä dallailtiin,,,
Ja yhtenä marraskuisena yönä tutustuin
paremmin työkaveriini , juteltiin niitä näitä ja pari pusua vaihdettiin , samalla taksilla kotipihaan ja siinä tiet sitten erosivatkin.
Ajattelin tätä miestä paljon seuraavina päivinä.
ja lähdetttiin likka porukalla pikkujouluja viettämään , ja törmäsin tähän mieheen.
taas juteltiin kaikesta mahdollisesta , maan ja taivaan välillä.
Myös siitä kuin on ollu ikävän ensi oireita tai jotain sellaista.
Samalla taksilla samaan osoitteeseen päädyttiin ,
mutta ihme kyllä jäimme "kädestä kiinni pito" vaiheeseen , emme siis mitään pusuja ja haleja kummempaa touhunneet...
Mutta sen yön jälkeen onkin ajat muuttuneet ,
usein kerran kaks viikossa tulee kännykällä piipattua ja kyseltyä kuulumiset.
Vaikka töissä nähdäänkin joka päivä.
Mutta siellä on niin paljon porukkaa ettei sovi
omia asioita paljon puhella.
Mulla on ainakin jatkuva ikävä tätä miestä ,
vaikka ei mitään olekkaan tapahtunut sitten joulukuun jälkeen ,ainoastaan "syvällisiä"
keskusteluja kännykän viesti palvelun avustuksella.
Ja en usko että olisin miehelle ilmaa koska joka kerta olen vastauksia saanu , ja hymyn kasvoille kun jossain törmäämme...
Oma mies tuntuu ärsyttävän joka päivä enemmän ja enemmän,,, huomaan siinä enemmän vikoja kuin ennen.
En tiedä onko se aina ollu yhtä hermokiree kuin nykyään,,,?
Mutta sen tiedän että se ei tiedä mun tunteista tätä työkaveria kohtaan.
Eroa olen miettinyt usein ja paljon mutta
rohkeus puuttuu,,,,
En ole kyllä koskaan ajatellut tulevaisuutta tän työkaverin kanssa , eli ero ei sen takia ole mielessä käyny,,,,
Toivon jopa mielessäni että mieheni jäisi uudelleen kiinnni vieraista tai tekisi jonkun muun virheen minkä varjolla saisin syyn erota.
En tiedä onko miehessäni ollut aina vikaa vai alkaako sitä pikku hiljaa rassaamaan kohta murrosikäiset lapsemme , vanha kulahtanut akka vai mikä mättää,,,
Jotenkin vaan tuntuu että sekin olisi onnellisempi jos eläisi yksin,,,
Nyt kysynkin teiltä,,, mitkä oli niitä asioita kun aloitte oikeasti miettimään avioeroa,,,
koska se ei voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta "mä haluun eron"
Annoin anteeksi ja yritän vieläkin unohtaa miten kovaa se sattu.
Ja niin me sitten jatkettiin kimpassa,en ollut valmis eroon.(on noi lapset ja kaikki)
No aikamme siinä dallailtiin,,,
Ja yhtenä marraskuisena yönä tutustuin
paremmin työkaveriini , juteltiin niitä näitä ja pari pusua vaihdettiin , samalla taksilla kotipihaan ja siinä tiet sitten erosivatkin.
Ajattelin tätä miestä paljon seuraavina päivinä.
ja lähdetttiin likka porukalla pikkujouluja viettämään , ja törmäsin tähän mieheen.
taas juteltiin kaikesta mahdollisesta , maan ja taivaan välillä.
Myös siitä kuin on ollu ikävän ensi oireita tai jotain sellaista.
Samalla taksilla samaan osoitteeseen päädyttiin ,
mutta ihme kyllä jäimme "kädestä kiinni pito" vaiheeseen , emme siis mitään pusuja ja haleja kummempaa touhunneet...
Mutta sen yön jälkeen onkin ajat muuttuneet ,
usein kerran kaks viikossa tulee kännykällä piipattua ja kyseltyä kuulumiset.
Vaikka töissä nähdäänkin joka päivä.
Mutta siellä on niin paljon porukkaa ettei sovi
omia asioita paljon puhella.
Mulla on ainakin jatkuva ikävä tätä miestä ,
vaikka ei mitään olekkaan tapahtunut sitten joulukuun jälkeen ,ainoastaan "syvällisiä"
keskusteluja kännykän viesti palvelun avustuksella.
Ja en usko että olisin miehelle ilmaa koska joka kerta olen vastauksia saanu , ja hymyn kasvoille kun jossain törmäämme...
Oma mies tuntuu ärsyttävän joka päivä enemmän ja enemmän,,, huomaan siinä enemmän vikoja kuin ennen.
En tiedä onko se aina ollu yhtä hermokiree kuin nykyään,,,?
Mutta sen tiedän että se ei tiedä mun tunteista tätä työkaveria kohtaan.
Eroa olen miettinyt usein ja paljon mutta
rohkeus puuttuu,,,,
En ole kyllä koskaan ajatellut tulevaisuutta tän työkaverin kanssa , eli ero ei sen takia ole mielessä käyny,,,,
Toivon jopa mielessäni että mieheni jäisi uudelleen kiinnni vieraista tai tekisi jonkun muun virheen minkä varjolla saisin syyn erota.
En tiedä onko miehessäni ollut aina vikaa vai alkaako sitä pikku hiljaa rassaamaan kohta murrosikäiset lapsemme , vanha kulahtanut akka vai mikä mättää,,,
Jotenkin vaan tuntuu että sekin olisi onnellisempi jos eläisi yksin,,,
Nyt kysynkin teiltä,,, mitkä oli niitä asioita kun aloitte oikeasti miettimään avioeroa,,,
koska se ei voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta "mä haluun eron"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vanha kumppani alkaa olla todella täynnä vikoja ja ärsyttää, kun ihastut ja rakastut uuteen. Eroa tai älä, mutta muista että suhteesi nykyiseen mieheesi määrittyy osittain uuden ihastuksesi kautta. Luonto vain toimii näin.
Ero tai ei, en ole avioliittoneuvoja.
Itse elän tällä hetkellä vastaavanlaisessa tilanteessa, tosin olen se osapuoli joka odottaa vaimoaan iltaisin kotiin. Vieraiden peteihin ei oma lojaalisuuteni päästä.
On ilmeistä että "oma miehesi" on entistä ärtyneempi siksi että aistii jotaikin olevan ilmoilla... Näin ainakin itselläni kävi kun sain tietää mitä vaimoni puuuhastelee.
Lapsethan luonnollisesti kiristävät tilannetta omalta osaltaan, mutta kukapa nyt haluaisi omista lapsistaan luopua ennen kuin ne lentävät itsekseen pesästä.
On mielestäni kuitenkin väärin että käsiteltävän asian kaltaisia tapauksia tapahtuu nykyään luvattoman paljon. Niin miehen kuin naisen taholta tapahtuvaa pettämistä.
Mielenkiintoisempaa olisi selvitellä miksi miehesi oli vieraisiin veneisiin hakeutunut ja miksi alitajuisesti haluat, mielestäni, kostaa tapahtuneen hänelle tavalla jolla sitä olet nyt tekemässä....
On ilmeisesti niin ettei kehenkään voi enää luottaa tarpeeksi, annoit kaikkesi tai et.
Kuitenkin, parempaa tulevaisuutta teille kaikillle...