Katsoitteko eilen A-pistettä television 1. kanavalta? Kerrottiin siitä, että nuoret aloittavat seksielämänsä aikaisemmin, ja heillä on aina vain useampia kumppaneita. Taudit yleistyvät ja leviävät.
Missä tämä kumppanien suuri määrä näkyy? Missä oli puheenvuorot niiltä, joilla ei ole päässyt alkamaan seksielämä ensinkään, vaikka kolmekymppiä lähestyy, ja ehkä jo ylittynytkin? Miksi kukaan ei kerro ääneen kaikille ihmisille kolikon toisesta puolesta. Toisaalla elämöidään siitä, että yhteiskunta seksualisoituu, ja yhä nuoremmat harrastavat seksiä yhä enemmän, yhä useampien kanssa. Sen vastapainona elämöidään niistä nuorista jotka valitsevat "tosi rakkaus odottaa" -linjan. Miksei kukaan saa ääntään kuuluville niiden ihmisten puolesta, jotka eivät ole valinneet tosirakkauden odottamista, vaan ovat joutuneet vasten tahtoaan odottamaan?
Ne, jotka naivat ympäriinsä ja sekoilevat seksin kanssa, ovat vain yksi ryhmä. Sen ulkopuolella on jäljelle jääneiden ryhmä, jotka eivät pääse mukaan seksielämään, eivät edes siinä vaiheessa, kun sen aika olisi. Ja sitten kun pääsevät, on tarjolla vain niitä ihmisiä, jotka ovat liian nuorena kokeneet liian paljon ja liian usein, ja ovat menneet rikki! Sitten ihmetellään, kun ei ihmissuhteet kestä, ja ahdistutaan, ja mikään ei tunnu miltään. Mikään ei tunnut miltään, kun toiset ovat turruttaneet tunteensa, ja toisilla ovat tunteet kuihtuneet kuoliaaksi käytön puutteen vuoksi!
Missä tämä kumppanien suuri määrä näkyy? Missä oli puheenvuorot niiltä, joilla ei ole päässyt alkamaan seksielämä ensinkään, vaikka kolmekymppiä lähestyy, ja ehkä jo ylittynytkin? Miksi kukaan ei kerro ääneen kaikille ihmisille kolikon toisesta puolesta. Toisaalla elämöidään siitä, että yhteiskunta seksualisoituu, ja yhä nuoremmat harrastavat seksiä yhä enemmän, yhä useampien kanssa. Sen vastapainona elämöidään niistä nuorista jotka valitsevat "tosi rakkaus odottaa" -linjan. Miksei kukaan saa ääntään kuuluville niiden ihmisten puolesta, jotka eivät ole valinneet tosirakkauden odottamista, vaan ovat joutuneet vasten tahtoaan odottamaan?
Ne, jotka naivat ympäriinsä ja sekoilevat seksin kanssa, ovat vain yksi ryhmä. Sen ulkopuolella on jäljelle jääneiden ryhmä, jotka eivät pääse mukaan seksielämään, eivät edes siinä vaiheessa, kun sen aika olisi. Ja sitten kun pääsevät, on tarjolla vain niitä ihmisiä, jotka ovat liian nuorena kokeneet liian paljon ja liian usein, ja ovat menneet rikki! Sitten ihmetellään, kun ei ihmissuhteet kestä, ja ahdistutaan, ja mikään ei tunnu miltään. Mikään ei tunnut miltään, kun toiset ovat turruttaneet tunteensa, ja toisilla ovat tunteet kuihtuneet kuoliaaksi käytön puutteen vuoksi!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sama kävi mielessä kun ohjelmaa katsoin.
Se oli myös huvittavaa että ohjelmassa annettiin yhdeksi (etten sanoisi keskeiseksi) syyksi hyvin nuorena tapahtuvaan seksiin se että luullaan että "kaikki" muutkin sitä harrastavat. Tätä sitten voivoteltiin ja todettiin etteihän se niin ole.
Siis jos ohjelmassa jossa nimenomaan ihmeteltiin sitä että miksi useat harrastavat seksiä niin nuorena, todetaankin että eihän sitä nyt kuitenkaan monet kovin nuorena harrasta.
Siis kummin päin se nyt sitten olikaan?
näkyy vain se, miten eurooppalaisyhteiskunnatkin jakautuvat "Amerikan malliin" yhä enemmän kahteen ääripäähän.
On lihavia ja laihoja, köyhiä ja rikkaita, koulutettuja ja kouluttamattomia jne.
Keskivertoihminen häviää hiljalleen katukuvasta ja ääripäät erottuvat yhä selkeämmin.
Miksei sama pätisi myös seksuaalimoraalin suhteen?
puhuta, koska se ei ole ongelma ainakaan yhteiskunnallisella tasolla. En kiellä ettei yksinäisyys ja kumppanin puute olisi vaikeaa, mutta se on kuitenkin yksilötason ongelma.
Ehkei ongelma ole vielä muuta kuin yksilötasolla. Mutta entäs sitten, kun ongelma yleistyy ja aikaa kuluu. Kai jotain seurauksia on siitä, että ihmiset eivät mene naimisiin, saa lapsia, perusta perheitä, katkeroituvat ihmissuhteissa. Mielenterveysongelmia yleistyneiden masennusoireiden takia, kuluja yhteiskunnalle, syntyvyyden lasku... (syntyvyyden lasku on alkanut jo, on kovasti edennyt ongelma)
-ainakin itselläni on jo huolenaiheena elämäntilanne 30 vuoden kuluttua. Ketkä maksavat minun eläkkeeni, jos minulla itsellänikään ei ole lapsia, saatikka hyvin hyvin monilla ystävilläni ja tutuillani.
Iso osa ihmisistä menee edelleen naimisiin ja hankkii lapsia. Vaikken yhtä väheksyä avioeron vaikutusta lapsen tunne-elämään, tärkeintä tuolle eläkkeen maksulle on oikeasti vain se että jokainen nainen synnyttää suurinpiirtein kaksi lasta. Tällä hetkellä luku taitaa olla 1,7 eli veronmaksajia syntyy kuitenkin jatkuvasti ja uskon, että heistä suurin osa työllistyy. Voitaisiin jopa ajatella, että valtion menot saattavat pienentyä kun luonto hoitaa pois rakennetyöttömyyden. Yksinkertaistan ja tiedän sen, mutta mitä vähemmän on kansalaisia sitä varmemmin riittää töitä. Ja tulevaisuudessa todennäköisesti ihmiset enemmän tai vähemmän pakotetaan (matala)palkkatyöhön jotta yhteiskunta säilyisi jonkinasteisena hyvinvointiyhteiskuntana.
Ehkä kaikkia ei ole tarkoitettu lisääntymään?
myös hyödykkeiden ja palveluiden kysyntä vähenee väestön vähetessä. Mikä johtaa puolestaan myös työpaikkojen vähenemiseen.
Samoin vanha kunnon ikäpyramidi osoittaa, että väestö vanhenee. Näin ollen toisilla aloilla kysyntä lisääntyy ja toisilla vähenee. Esimerkiksi hoitoalalla palveluille tulee olemaan yhä enemmän kysyntää tulevaisuudessa, mutta mistäs sitten 20-30 vuoden päästä löytyy hoitajat..?
Uskon kyllä, että ihminen on alun perin tarkoitettu lisääntymään, kuten muutkin nisäkkäät. Muuten meillä naisillakaan ei olisi esim. kohtua.
Tosin arvot ja asenteet muuttuvat, ja tämä heijastuu tietysti myös lisääntymisikäisten pariskuntien halukkuuteen hankkia jälkikasvua.
Tottakai yksin jääminen, avioero ynnä muut samantyyppiset ongelmat ovat yksilön henkilökohtaisia tragedioita, eivätkä ne yksittäisinä tapauksina vaikuta juurikaan muiden, kuin asianosaisten elämään. Jos minä olen yli kolmikymppinen yksinäni ja itsekseni elävä, se ei vaikuta jonkun muun parisuhteeseen. Mutta kun meitä tulee miljoona, niin se vaikuttaa yhteiskunnan henkiseen ilmapiiriin, ja vähitellen myös siihen, mitkä ovat käyttäytymiskuviot, mitkä ovat seuraukset, millainen on ikäpyramidin rakenne. Tällä hetkellä 60-vuotiaita on valtava määrä, syntyvyys oli todella suuri 60 vuotta sitten. Jos vähälukuinen määrä naisia synnyttää keskimääräisen määrän lapsia, tulee lapsia lukumääräisesti vähän.
Aivan samalla tavalla klamydiatartunta on tartunnan kohteelle henkilökohtainen juttu. Jos joku saa klamydian, se ei minua paljon nappaa, kun ei ole tullut koskaan edes teoreettista tilaisuutta hankkia itselle klamydia. Mutta kyllä se alkaa vaikuttaa välikäsien kautta pian minuunkin, jos klamydia alkaa levitä nuoriin, kuin musta rutto. (toivottavasti ihan näin ei käy) Julkinen ja yksityinenkin terveydenhoito joutuisi satsaamaan voimavaroja sukupuolitautien hoitoon, jos taudit pääsisivät leviämään erittäin pahasti. Eikä minun autttaisi siihen itkeä, että minulle ei ole tullut edes teoreettista mahdollisuutta hankkia kunnon veneeristä tautia.
Okei! vähän ontuvat esimerkit, mutta olen sitä mieltä, että liian vilkas sukupuolielämä nuorilla - yksinäisiksi jäävät nuoret aikuiset on ongelma, jota ei voi sivuuttaa sanomalla ongelmaa yksilötason ongelmaksi.
sitten kun tarpeeksi moni yksilö kärsii tietystä ongelmasta, niin siitä tulee yhteiskunnallinen ongelma.
Ihminen on eläin, joka tarvitsee toisia ihmisiä, hellyyttä ja läheisyyttä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tarve romanttiseen rakkauteen on luonnollinen ja lisäksi nykyinen ilmapiiri lisää painetta antamalla parisuhteelle (liian) paljon painoarvoa. On henkisesti hirveän raskasta jäädä paitsi jostain, mitä muut pitävät supertärkeänä.
Kokemattomuus ja yksinäisyys eivät aina liity toisiinsa mutta mielestäni yksinäisyys on Suomessa jo yhteiskunnallinen ongelma. Se on yksilön ongelma mutta se on niin yleinen, että sillä on yhteiskunnallisia vaikutuksia. Esimerkiksi masennus lisääntyy jatkuvasti ja varmasti yksinäisyys on siihen yksi pääsyy. Jotain vikaa yhteiskunnassamme on, jos ihmiset eivät pääse toistensa lähelle.
kuulin jossaan tiedotusvälineessä puhuttavan, että yksinäisyys ON JO kansantauti. Eri ikäisillä siihen liittyvät tietysti erityyppiset erityisongelmansa. Esim. terveydenhuolto- ja sosiaalialan ihmiset ovat kyllä erittäin tietoisia yksinäisyyden vaikutuksista yksilöön. Yhteiskunnallisesti millään ilmiöllä ei ole tässä maailmassa merkitystä ennen kuin sille lasketaan hinta, joka todetaan korkeaksi. Ainakin tähän saakka yksinäisyys on nähty osana yleistä henkistä pahoinvointia.
Jos yksinäisyys on jo lähes kansantauti nuorilla aikuisilla, niin entäs sitten, kun nämä nuoret aikuiset ovat vanhuksia 30-40 vuoden kuluttua? Kun nykyäänkin vanhukset ovat yksinäisiä! Mielestäni samalla tavalla ihminen menee rikki myös liiallisesta ja vääränlaisesta läheisyydestä, mitä lasten ja nuorten liian vilkas seksielämä on. Ja millainen kansantauti siitä sitten kehkeytyy. Ns. normaalisti käyttäytyviä ihmisiä on koko ajan vähemmän ja vähemmän.
Älkääkä nyt vain alkako jeesustelemaan, että pitääkö ihmisiä alkaa puristaa normaaliuden muottiin. Holtiton seksi hyvin nuorella iällä ei ole perusoikeus, eikä täydellinen läheisyyden puute ole myöskään samantekevä asia. Ihmisillä ei ole velvollisuutta normaaliin elämään, heillä on siihen oikeus.
Toisaalta maahanmuutto tulee lisäämään sekä kuluttajia että työntekijöitä emmekä vielä tiedä, miten se tulee vaikuttamaan väestörakenteeseen. Elinikä on jo pidentynyt ja hyvin todennäköistä on, että myös työikää tullaan pidentämään useilla vuosilla jo lähitulevaisuudessa. On hyvin vaikea tehdä tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa tarkkoja ennusteita tulevaisuudesta. On aivan varma, että pakolaisia tulee olemaan enemmän ja enemmän ja että maahanmuutto lisääntyy. Tämä voi vaikuttaa talouteen myönteisesti tai kielteisesti. Paljon riippuu siitä, kuinka hyvin maahanmuuttajat saadaan mukaan työelämään ja varsinkin kuinka hyvin heidän lapsensa saadaan käymään koulut ja hankkimaan työtä.
Lisääntymisestä sen verran, että luonnossa kaikki eläimet eivät lisäänny. Vain osa populaatiosta tuottaa jälkeläisiä. Eivät kaikki ihmiset voi saada omia lapsia syystä tai toisesta. Adoption ja varsinkin kv-adoption tukeminen myös saman sukupuolen pareille ja yksinäisille ihmisille saattaisi olla hyvä ratkaisu joidenkin lapsettomuuteen. IMHO lapsettomuushoitoja ei pitäisi tukea missään nimessä valtion rahoin niin kauan kun maailmassa on orpoja. Se, mitä jokainen tekee omilla rahoillaan on tietysti oma asia.
Onko asia yksilöä vai yhteiskuntaa koskettava? Vaikea sanoa. Väestörakenne kun ei muutu vain iän vaan myös uskonnon ja etnisyyden suhteen hyvin nopeasti. Vielä 15-20v sitten tummaihoinen oli harvinainen näky. Vuonna 2005 istun vastakkaisissa toimistohuoneissa pakistanilaisen muslimimiehen kanssa.
En aivan oikeasti kiellä etteikö yksinäisyys vaikuttaisi varmasti paljonkin psyykeen ja täten myös lisääntyneisiin terveysmenoihin. Kyseessä on minun mielestäni silti nimenomaan yksilön ongelma. Pitkällä tähtäimellä tällä voi olla vaikutus yhteiskuntaan, mutta millainen? Sitä on vaikea vielä tietää.
Mitä yksinäisyydelle voisi sitten tehdä? Harva kykenee antamaan tähän minkäänlaista vastausta. Edes lasta ei voi pakottaa pitämään toisesta tai leikkimään vastenmieliseksi kokemansa lapsen kanssa. Ehkä jonkinlaiset kurssit joilla opetettaisiin sosiaalisia kanssakäymistaitoja voisivat auttaa ongelmasta kärsiviä? Kursseja on jo olemassa, mutta melko vähän.
Oho vastauksesi tuli vähän myöhään, ja ehdin elämöidä tästä jo vähän aiemmin, mutta vielä, jotta pääsen sanomaan.
Vertasit siihen, että lasta ei voi pakottaa pitämään toisesta tai leikkimään vastenmieliseksi kokemansa lapsen kanssa. Mutta miten suhtaudut sitten todelliseen yksinäisyyteen, vanhusten yksinäisyyteen. Ihmisten juurettomuus on sekin seurausta ihmisten omista valinnoista, yksilötason ongelma, vieläpä yksilön itse aiheuttama. Mutta siitä on seurannut todellinen yhteiskunnallinen ongelma, vanhusten yksinäisyydestä johtuva pahoinvointi. Eli mitä yksinäisyydelle voidaan tehdä? Kysymys on vielä huomattavasti vakavampi, kuin miltä se on tässä aluksi tuntunut. Mitä sitten, kun miljoona meikäläistä on ihan oikeasti ja todellisesti erittäin yksinäinen 30-40 vuoden kuluttua.
Laitan tähän myös ne tulevat, vielä tuntemattomat ongelmat, mitä syntyy, kun ihmiset rikkovat itsensä holtittomalla seksikäyttäytymisellä nuorena.
Nämä ovat yksilötason ongelmia niin kauan, kun ne eivät ole yleisiä malleja. Mutta niistä tulee yhteiskunnallisia ongelmia, kun niistä tulee kokoluokaltaan yhteiskunnallista tasoa.
Totta, kaikkia ei todellakaan ole tarkoitettu lisääntymään. Tuskin itsekään koskaan pariudun tai hankin lapsia, enkä sitä edes halua.
Ainakin vielä 90-luvulla koulussa opetettiin Darwinin evoluutioteoriaa, jossa keskeinen tekijä on ns. luonnonvalinta. Tämä teoria pätee kaikkien lajien kohdalla, joten tuskin edes homo sapiens on poikkeus. Jos luette National Geographicia tai katselette Discoveryn dokkareita vaikkapa leijonista, voi tämän ílmiön havaita selvästi. Alfa uros levittää geenejään lähes kaikkiin lauman naaraisiin ja myös jotkut b-tason urokset voivat päästä naaraan makuun. Populaatiossa on kuitenkin aina myös yksilöitä, joilla ei ole mahdollisuutta sukunsa jatkamiseen.
Darwinistisesta näkökulmasta tämä yksilötason ongelma voi olla yhteisön tasolla positiivinen asia. Vaikka se kuulostaakin julmalta, on tulevien sukupolvien kannalta parasta, että vain parhaat ja vahvimmat yksilöt lisääntyvät. Populaation pienuudesta ei ihmisellä ole huolta. Globaalilla tasolla ylikansoitus on jo nyt ongelma, joten pieni harvennus tekisi hyvää koko ihmiskunnalle.
Ihmettelen suuresti miksi monet valittavat parisuhteen puutetta, niin kuin se nyt olisi ainoa asia elämässä. Voihan elämässä olla paljon muutakin mielekästä sisältöä. Ainakin itse olen erittäin tyytyväinen itsenäisyyteeni ja elämäni on todella monipuolista ja rikasta.
Noh, itsehän sen päättää kiinnostaako kiertopalkinnon elämä vai kenties se mystifioitu, myyttinen, kohuttu Tosi Rakkaus, josta kukaan ei tiedä onko se todellista. Ainoa vaan että kun/JOS se sattuu kohdalle, se tuskin tuntuu erehdykseltä. Ziljoonat irtopanot eivät varmasti jätä hyviä muistoja ??
Itse en voi vain lähteä ulos ja "get laid". Toki haluan nykyään myös sexiä hellyyden ja välittämisen ohella, mutta sen pitää olla jotenkin sidoksissa ihmissuhteeseen.Ei ehkä vihkivaloihin mutta esim. jaettuihin aamiaisiin.Henkinen yhteys on tosi pantavaa.
Mukava, että noinkin ajattelevia naisia vielä löytyy :)
On tosiaan totta, että bilettäjien/irtosuhteita harrastavien vastapainona on niiden ihmisten ryhmä, joilla ei ole mitään kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Olisi kyllä hyvä, jos myös heistä/meistä uskallettaisiin puhua julkisuudessa, vaikka tietysti haastateltavia voi olla mahdotonta saada studioon.
Omassa kaveripiirissäni ainakin huomattava osa miespuolisista ihmisistä on täysin kokemattomia. Toisaalta en tiedä yhtäkään naista, jolla ei olisi ollut useita partnereita.
Syitä kokemattomuuteen on useita, mutta uskon, että suurimmalla osalla syy(t) on niitä yleisimpiä, joten keskustelun aiheesta saisi helposti koskemaan suurinta osaa yksineläjistä. On tosiaan suuri virhe kuvitella, ettei siitä aiheudu mitään ongelmia yhteiskunnalle, kun ainakin lukumäärällisesti suurehko ihmisryhmä elää kymmeniä vuosia ilman fyysistä kosketusta.
mutta mielenkiintoisia ajatuksia täällä, positiivinen yllätys...
Muistelisin, että joskus vuosi tai pari sitten olisi tullut jonkinlainen dokkari/keskusteluluohjelma, jossa haastateltiin n. kolmekymppisiä ikisinkkumiehiä. Sitä en kylläkään muista, millaisella asenteella haastattelija oli liikkeellä.
Olisi tosiaan varsin mielenkiintoista, jos yksinäisyysaihe olisi enemmänkin esillä mediassa. Se, että tuollaisten dokumenttien ja keskustelujen perusteella tehtäisiin jotain yhteiskunnallisia toimenpiteitä yksinäisten auttamiseksi, olisi varsin epätodennäköistä, mutta ainakin ongelma tulisi yleiseen tietoisuuteen.