Kerron lyhyesti elämäni.Menin kaksikymmentä vuotta sitten naimisiin.Mieheni urheili ja oli paljon poissa,saimme kolme lasta jäin kotiin hoitamaan lapset ja kotia.Olemme aina tullut hyvin toimeen keskenäämme emme riitele ja kun lapset oli pieniä meillä oli usein juhlat kotona.Pikkuhiljaa minäkin menin meidän firmaan töihin,lapset kasvoi eikä tarvinnut enään äitiä niin paljon.Meidän suhde alkoi viilentymään en enään haluanut miestäni,aina kun hän koski niin käänsin selkä ja homma hoidettiin niin.Alkoi tosi ällöttää oli kun olisi ollut oman veljen kanssa sängyssä.Mieheni on kiltti,kohtelias ei polta mutta välillä ottaa aika reippaasti.Ja silloin mua ällöttää oikein paljon en ymmärrä että aikuinen ei ymmärrä missä se juomisen raja kulkee.Tiedän että miehelläni on ollut naisia ja joskus jäänyt kiinnikin.
Itse aloin kirjoittelemaan chatissa yhden miehen kanssa kolme vuotta sitten.Hän asuu kaukana ja tavataan vain yksi viikoloppu kerran kuussa jos sitäkään.
Mietin miksi silti ikävöin miestäni kun en ole kotona tai hän on poissa.Päätän aina että nyt haluan yrittää parantaa meidän välit,mutta kun me ei voida puhua niin asia jää taas siihen että eletään yhdessä ja tehdään työt yhdessä mutta emme koske tosiamme.Miksi en uskalla lähteä elämään yksin,pelkään että en pärjää ,mies on aina hoitanut kaikki isommat asiat.Ja mitä jos vasta sitten tajuaa mitä olen tehnyt kun se on myöhäistä.Enkä kestä ajatusta että mieheni olisi jonkun tosen naisen kanssa,ja sillä naisella olisi näin helppo elämä.
Mieheni on tosi kova juttelemaan mutta meidän ongelmista hän ei juttele.Haluaisin vaan oppia uudestaan haluamaan miestäni.Mutta mua häiritsee hänessä se että hän on vuosien varrella lihonut paljon ja hänen heppiä en halua koskea se on pieni eikä mieheni ole koskaan miettinyt jos minä olen tyydytetty kun rakasteltiin.
On pari vuotta siitä kun viimeksi oltiin yhdessä silloin minua halutti niin että heräsin yöllä ja halusin ,ikävä että se kesti vaan kuukauden mietin mitä kropassa tapahtu ja haluaisn se tunne taas.
Muuten olen lämmin ja halauskipee kun olen salarakkaani luona rakastelemme monta kertaa.Tiedän että salarakkaani kanssa en voisi elää, olen miettinyt että pidänkö häntä vaan siksi että välillä saan olla toisen ihmisen lähellä.
Joka aamu kun herään olen surullinen haluaisin niin että elämäni olisi kunnossa,en halua olla paha.
Itse aloin kirjoittelemaan chatissa yhden miehen kanssa kolme vuotta sitten.Hän asuu kaukana ja tavataan vain yksi viikoloppu kerran kuussa jos sitäkään.
Mietin miksi silti ikävöin miestäni kun en ole kotona tai hän on poissa.Päätän aina että nyt haluan yrittää parantaa meidän välit,mutta kun me ei voida puhua niin asia jää taas siihen että eletään yhdessä ja tehdään työt yhdessä mutta emme koske tosiamme.Miksi en uskalla lähteä elämään yksin,pelkään että en pärjää ,mies on aina hoitanut kaikki isommat asiat.Ja mitä jos vasta sitten tajuaa mitä olen tehnyt kun se on myöhäistä.Enkä kestä ajatusta että mieheni olisi jonkun tosen naisen kanssa,ja sillä naisella olisi näin helppo elämä.
Mieheni on tosi kova juttelemaan mutta meidän ongelmista hän ei juttele.Haluaisin vaan oppia uudestaan haluamaan miestäni.Mutta mua häiritsee hänessä se että hän on vuosien varrella lihonut paljon ja hänen heppiä en halua koskea se on pieni eikä mieheni ole koskaan miettinyt jos minä olen tyydytetty kun rakasteltiin.
On pari vuotta siitä kun viimeksi oltiin yhdessä silloin minua halutti niin että heräsin yöllä ja halusin ,ikävä että se kesti vaan kuukauden mietin mitä kropassa tapahtu ja haluaisn se tunne taas.
Muuten olen lämmin ja halauskipee kun olen salarakkaani luona rakastelemme monta kertaa.Tiedän että salarakkaani kanssa en voisi elää, olen miettinyt että pidänkö häntä vaan siksi että välillä saan olla toisen ihmisen lähellä.
Joka aamu kun herään olen surullinen haluaisin niin että elämäni olisi kunnossa,en halua olla paha.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teidän pitäis puhua ongelmista, jos jommasta kummasta tuntuu että ei voi puhua toisen kanssa ni jonku kolmannen osapuolen kanssa. Se on miehelle ainakin todella vaikeata, mutta jos ne ongelmat saisi purettua niin sitten saisi asioihin varmuuden, eikä enää tarvitsisi miettiä omassa päässä kaikenlaista.
Olen 44 vuotias mies. Tarinasi on juuri kuin meidän liitto. Muuten luulisinkin, että vaimoni on sen kirjoittanut, mutta en ole koskaan urheillut, lihonut, juonut liikaa, enkä liion jäänyt kiinni vieraista naisista. Ainoa millä voin sinua lohduttaa, on se tieto, että tämä maailma on täynnä meidänkaltaisia kohtaloita. Koita vaan kestää, ja hyvää syksyä sinulle.
Jotta toista kykenee haluamaan seksuaalisesti täytyy hänestä kyetä löytämään jotakin ihailtavaa ja ainutlaatuista, haluttavaa, sekä kyetä sytyttämään itsensä niillä ajatuksilla ja tuntemuksilla. Se vastataanko heränneeseen haluun toivotulla tavalla riippuu halun kohteen fiiliksistä ja usein myös haluajan taidoista vietellä.
Se on tietysti vaikeampaa syttyä, jos on jo joku kolmas osapuoli, jota käyttää halunsa kohteena.
En voi muuta sanoa kuin, että en ihmettele, että olet eksyksissä ja sekaisin kun olet jo noin "pitkällä".
Henk.koht. olin samantapaisessa tilanteessa joitakin vuosia sitten, että oma ukko vaan ärsytti ja tympäsi, ja eikös sitten uusi urho ilmestynyt kuvaan houkuttelemaan.
Onnekseni minä olin niin pelkuri etten uskaltanut heittäytyä suhteeseen mieheni selän takana, vaan sisuunnuin itselleni ja purin kaiken ihastuksesta saamani energian avioliittoni pelastamiseen. Minä tunsin selvästi, etten olisi kestänyt syyllisyyttä enkä tunnesotkua, jossa sinä nyt käytännössäkin elät.
Puhuin ja itkin ja puhuin avoimesti miehelleni siitä mitä tunsin häntä kohtaan ja mitä ajattelin itsestänikin niin tuntiessani. Hän tietysti loukkaantui aluksi sanoistani, mutta lopulta myös ymmärsi minun itsesyytökseni ja arvosti rehellisyyttäni itseäni ja häntä kohtaan.
Se oli käänne meidän liitossa ja onneksi parempaan päin. Kun alkushokista oli selvitty huomattiin, että oli helpompaa puhuakin kuin ennen. Oli ikään kuin rikottu pinta kuvitelmilta ja tuudittautumiselta ja katsottu totuutta silmiin, eikä siihen kuoltu, joten sitä rataa jatketaan edelleenkin.
Meillä menee hyvin. Olen löytänyt kumppanini uudelleen, mutta se vaati kunnon herätyksen ja minulle siihen riittivät pelkät ajatustason sotkut.
En siis tiedä miten elämä oikaistaan kun on edetty tekojen asteelle, mutta kannatan kyllä rehellisyyttä, sillä joskus se lasku on kuitenkin maksettava, tavalla tai toisella.
ai annat takaapäin kun on niin inhaa... oot tosi ihan akka..
susshan ei kai oo vikavikaavikaaavikaaviakaaakjakla
Teille kun vastasitte viestiini,haluaisin kyllä toimivan liiton mutta miten voin pakottaa itseni hyväilemään miestäni kun mieleen nousee ajatus että hän vertaa minua toisiin,ja kun se vaan tökkii niin paljon.
Haluaisin että hän koskisi vaan halauksilla ja silittelyillä että voisi koskea ilman että pitää mennä sänkyyn.
Haluaisin että kaikki olisi hyvin.
Ja sinä törky joka kirjoitit viimeisen viestin toivon että et itse koskaan joudu tähän,aj niin mutta sinähän olet täydellinen.luuletko idiootti että kukaan tahallaan pistää itsensä tähän,mieti vähän ennenkun päästät sammakoita suustasi.
Kiitos teille muille ja hyvää syksyä yritän ratkaista homman tavalla tai toisella.
noteerata tuota provokatorista #hakeudu hoitoon# kirjoitusta, joku juoppolalli.