Hei! Mistä tietää varmasti, että poikaa koulukiusataan. Tunnusmerkkejä kyllä löytyy montakin, mutta poika kieltää ehdottomasti kiusaamisen ja yrittää olla kuin asiasta ei olisi puhuttukaan. Kouluun lähtee kyllä nätisti, mutta on kotona yksinäinen, puhelin ei soi, kaverit välttelevät (lähes kaikki kaverit, joita on, ovat koulusta),löytyy useita eri merkkejä siitä, että pojasta puhutaan pahaa ja muilla koululaisilla on halveksiva käytös poikaani kohtaan (olen sen huomannut itsekin monasti).
Kuitenkin poikani yrittää aina vaan mennä juttusille, roikkua mukana porukassa ja koittaa olla huomaamatta muiden käytöstä häntä kohtaan.
Haluaisin puuttua asiaan, mutta kun olen puhunut asiasta opettajalle hän ei ole nähnyt mitään kiusaamiseen liittyvää,tai on päinvastoin nähnyt poikani käytöksessä jotain huomauttamista.
Opettaja on vihjannut myös, että äiti tässä on vain ylihuolehtivainen.
Miten edetä? Annanko poikani yrittää sopeutua vallitsevaan tilanteeseen vai puutunko sen uhallakin, että tilanne kärjistyy?
Kuitenkin poikani yrittää aina vaan mennä juttusille, roikkua mukana porukassa ja koittaa olla huomaamatta muiden käytöstä häntä kohtaan.
Haluaisin puuttua asiaan, mutta kun olen puhunut asiasta opettajalle hän ei ole nähnyt mitään kiusaamiseen liittyvää,tai on päinvastoin nähnyt poikani käytöksessä jotain huomauttamista.
Opettaja on vihjannut myös, että äiti tässä on vain ylihuolehtivainen.
Miten edetä? Annanko poikani yrittää sopeutua vallitsevaan tilanteeseen vai puutunko sen uhallakin, että tilanne kärjistyy?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllähän nuo tunnusmerkit ovat aika selvät. Poikasi ei varmastikaan kiusausta myönnä, koska vanhemman puuttuminen asiaan saattaa vain pahentaa kiusausta. ("Itkupilli, etkö itse pärjää kun äidin pitää tulla auttamaan!" jne.)
Suosittelen uudestaan opettajan kanssa puhumista tai jos se ei auta, ota yhteyttä rehtoriin. Opettajilla on velvollisuus ottaa asioista selvää eikä vain tyrmätä suoralta kädeltä. Koulukiusaus on vakava ongelma eikä sitä saa vähätellä. Opettaja ei edes välttämättä näe aina kaikkea (harvoinpa ketään opettajan nenän edessä kiusataan), joten sitä suuremmalla syyllä tulisi asia selvittää. Usein kyse onkin vain siitä, että opettaja on haluton ryhtymään tähän. Opettajalla ja koululla on kuitenkin vastuu ja velvollisuus huolehtia, että jokaisella oppilaalla on turvallinen olo ja hyvä olla koulussa.
Kiusaaminen saattaa kestää vuosikausia tai loppua ajan myötä, kun kiusaajat keksivät uusia uhreja. Tätä ehkä poikasikin odottaa, kun yrittää kiusaamisesta huolimatta mennä porukkaan mukaan. Onhan hänellä silti harrastuksia, joissa voi tavata muitakin ikäisiään kuin samasta koulusta olevia? Olisi varmasti tärkeää olla mukana joukossa, jossa on lapsen hyväksyviä ja hänestä pitäviä ihmisiä. Tärkeintä on kuitenkin saada koulussa tapahtuva kiusaaminen loppumaan - opettajan avulla. Ei se silmien aukipitäminen ja lasten tekemisiin puuttuminen niin vaikeaa ole.
Tarina oli kuin oman poikani elämästä joitakin vuosia sitten. Samat merkit: välttelyä, naureskelua ja poika oli yksin välituntisin. Poikani ei myöskään myöntänyt kiusaamista ja opettaja piti minua ylihuolehtivana.
Välillä oli hyviäkin aikoja ja uskoin, että kaikki on hyvin. Kuitenkin poikani muuttui pikkuhiljaa luokan häiriköksi, jolla saikin jonkinverran suosiota. 10-vuotiaana hän oli erittäin levoton ja syvästi masentunut, kuten jo minäkin.Muutimme tässä vaiheessa ja poikani aloitti uudessa koulussa, opettaja oli ihana ja poika sai pian uusia ystäviä.
Usko vaistoihisi, ota yhteyttä koulun rehtoriinkin. Kouluissa on usein myös jonkinlainen oppilashuoltoryhmä, jossa käsitellään kiusausepäilyjä ( opettajatkin tarkkailevat esim. välituntitapahtumia ). Kirjoita itsekin havaintojasi paperille ( en itse huomannut tätä tehdä ), esim. pv jolloin huomasit poikaasi halveksivaa käytöstä tms. Kun olet kerännyt näitä tapauksia kymmenkunta, ehkäpä se vakuuttaa koulun paremmmin.
Kirjoitin taannoin poikani saamasta kohtelusta koulukavereiden taholta.Olen nyt ottanut yhteyttä henkilöön, joka virkansa puolesta on tekemisissä myös koulukiusaamisen kohteiksi joutuneiden lapsien kanssa ja hän on luvannut ottaa yhteyttä poikani opettajaan, koska omat yhteydenottoni eivät ole tuottaneet tulosta. Opettaja on aina epäillyt omia ja poikani sanomisia ja on osannut asettaa sanansa niin, että lopulta itsekin olen uskonut olevani hieman luulotautinen ja ylireagoiva (samoin alan ajattelemaan tuolloin pojastani, epäilen hänenkin liioittelevan).
Kunnes sitten taas jonkin ajan kuluttua on tapahtunut taas jotakin ja poikani on kyyneleet silmissä tullut koulusta kotiin ja ilmoittanut, ettei hän enää mene huomenna kouluuun. Sepä tässä onkin, että välillä poikani kieltää ehdottomasti kiusaamisen (tuolloin on mennyt kait koulussa kohtalaisesti ja poikanikin on hyväksytty jotenkin joukkoon)ja kun alan jo tuudittautua siihen, että josko se vihdoinkin alkaisi sujumaan, niin jo sitten taas tapahtuu jotakin ja taas ollaan pattitilanteessa. Samalla suren, mitä tämä vaikuttaa poikani itsetuntoon ja minäkäsitykseen ja siihen, miten poikani tulevaisuudessa pystyy luottamaan toisiin ihmisiin. Etenkin kun se ainoa kaveri, joka hänellä tätänykyä on, lähtee koulussa muiden mukaan pilkkaamaan ja ivaamaan ja taas illalla soittelee ja pyytelee poikaani ulos (poikani mielestä tämäkin kaveruus on tyhjääkin parempi).
Nähtäväksi jää, mitä ulkopuolisen kontakti opettajaan vaikuttaa ja koska saadaan tilanne paranemaan, vai onko kohta koulun vaihto ja muutto ainoa vaihtoehto.
Edellinen nimimerkkini "kiusatun äiti" on jo onneksi historiaa -kuin paha uni- joten olen nyt vain "äiti" :)
..Hienoa siis, että olet jaksanut taistella ja olet löytänyt jonkun henkilön avuksesi,toivottavasti asiat menevät eteeenpäin.
Opettajia on monenlaisia, mutta koulun rehtori on koulun pedakoginen ohjaaja ja myös vastuussa kiusaamiseen puuttumisesta: useat tapaamani rehtorit todella välittävät lapsista ja työstään. Jos asiat eivät siis lähde nytkään eteenpäin, seuraavaksi voisi siis ottaa yhteyttä rehtoriin, sekä myös alueenne johtavaan koulupsykologiin, jotka käsittääkseni käyvät säännöllisesti koulujen oppilashuoltoryhmissä. On myös Kiusattujen tuki r.y ( tai jotain sinnepäin ), jonne voi soittaa. Sieltä minulle kerrottiin, että jos lasta kiusataan ja vanhemmasta tuntuu, ettei koulu pysty takaamaan lapsen turvallisuutta, lasta ei ole pakko laittaa kouluun. Tämä voisi myös olla yksi epätoivoinen keino ( en tehnyt niin ): lapsesi ei menisi kouluun, koska kiusaamiseen ei puututa. Luulisi, että ainakin tässä vaiheessa koulu ottaisi asian vakavasti, koulun mainehan olisi jo uhattuna.
Itse ajattelin näin ( ja ajattelen edelleen ), että voit taistella, antaa kaikkesi, muttet yhtään enempää, jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Jos asiat eivät lähde eteenpäin -pitkään jatkunut kiusaus voi olla vaikea lopettaa- ei kannata enää taistella tuulimyllyjä vastaan. Mitä pitempään tilanne jatkuu, sitä enemmän se vaikuttaa poikasi itsetuntoon, josta olitkin syystä huolissasi. Viimeisenä vaihtoehtona on se muutto ja koulunvaihto, toivottavasti kuitenkin asiat kääntyisivät hyväksi.
Muistathan pitää huolta myös itsestäsi? On sydäntäraastavaa kun lasta kiusataan, eikä koulu ota vakavasti lasta, eikä vanhempaa. Haluat suojella lastasi, muttei opettaja näytä välittävän. Vähemmästäkin elämä muuttuu aika mustaksi. Pidä siis huolta siitä, että puhut asioita ystävillesi ja saat tukea. Jos koululla järjestetään palaveri lapsesi asioista, ota mukaan joku ystävä/sukulainen, josta on sinulle tukea.
Kiitos vastauksestasi ja tuestasi! Ihan kyyneleet tulee silmiin, kun joku vihdoinkin uskoo ja vielä samanlaisessa tilanteessa ollut, saman kokenut...
No niin, nyt sitten tässä odotellaan opettajan tai tämän toisen asiantuntijatahon yhteydenottoa tilanteen osalta. Poika lähti hiljaisena kouluun, halasin vain, mutta en maininnut mitään tyyliin -koita kestää, äläkä näytä että muiden sanomiset vaikuttaa- tietää poika asiat muutenkin. Poika vihdoin viime viikolla myönsi, että laajamittaista haukkumista ja kiusaamista tapahtuu ainakin ajoittain. Pelkään pahoin, että lievää kiusantekoa on kestänyt koko ala-asteen ajan, poikani on niin tottunut siihen, että hän pitää sitä itselleen kuuluvana (siis alentavaa käytöstä yms...)!
Viime viikko oli tosiaan musta ja masentava koulunkäynnin ja pojan kavereiden osalta. Koska olen vielä muutaman viikon kotona(palaan töihin lokakuun lopulla),on minulla ollut liikaakin aikaa murehtia tapahtumia, muuta jos olisin ollut koko ajan töissä, olisinko huomannut tapahtumien kulkua vieläkään, koska näinkin se tuntuu vaikealta havaita.
Itselläni alkaa kohta olla vaikeuksia kunnioittaa opettajia ja uskoa, että heidänkin joukossaan on asiantuntevia ja oikeudenmukaisia, lapsista välittäviä henkilöitä...
..jos vähän valoa pystyin antamaan huolten täyttämään arkeesi, sitähän tuossa tilanteessa todella tarvitsee.
Ehkäpä jotain on jo tapahtunut asiantuntijan kautta, toivottavasti. Parhaimmassa tapauksessa asiaa siis lähdetään pian käsittelemään ja kiusaaminen loppuu.
Nyt sain kiinni puhelimitse ko.ulkopuolisen ammattihenkilön, jonka piti lähteä selvitämään puolueettomasti, kiusataanko poikaani koulussa vai ei. Opettajahan antoi minulle useaan otteeseen sen kuvan, että koska hän ei ole mitään kiusaamiseen viittaavaa huomannut, ei koulukiusaamista tapahdu, ainoastaan normaalia poikien touhua. Nyt olen minä siis ylihuolehtiva, liian nopeasti johtopäätöksiä tekeviä, hössöttävä, työttömänä siihen kaiken enrgiani kuluttava äiti. Ja poikani siis epäsosiaalinen, itsekäs, äidin paapoma kulta, joka liioittelee kaiken aikaa ja valehtelee opettajan käytöksestä, että se olisi epäoikeudenmukaista.
Nyt sen sijaan puhuessani tämän ulkopuolisen asiantuntijan kanssa (hän oli ollut yhteydessä opettajaani), oli hän nyt samaa mieltä kaiketi kuin opettaja, koska uskoi opettajan viestiä ja halusi poikani muuttavan käytöstään. Ystävällisesti, tosin kiireissään muista töistä ei hänkään ehtinyt kommentoida mitään omasta ja opettajanvälisestä keskustelustaan, sovimme vain tapaamisen tuonnempana. Jälkimaku itselleni puhelusta jäi, että osasipa opettaja nätisti taas kääntää yhden asianosaisen puolelleen, onhan tämä vakuuttava puhuja. No,jotakin sentään lupasivat tehdä, opettaja oli luvannut salaa tarkkailla välitunnilla tilanteita.(Kuitenkin jo seuraavana päivänä, kun poikani tuli koulusta ja muut olivat joukolla huudelleet - "Häivy homo,lähe meneen tyhmä jne"- ja muuta keinutilanteessa, oli pojan oma opettaja ollut välituntivalvojana, eikä ollut havainnut mitään
tapahtuneesta (vaikka oli nimenomaan sitä tullut tarkkailemaan)!!
Herää kysymys, onko opettaja tilanteensa tasalla, vai eikö todellakaan huvita mennä väliin ja tehdä asian hyväksi jotakin!!
Seurailen ja kuulostelen itse tilannetta kyselemällä pojaltani päivän tapahtumia tämän viikon! Teen yhteenvedon itse, jos nämä "viisaat virkaihmist" eivät siihen pysty ja halua!
Josa poikani käytöksessä on jotakin korjattavaa (varmasti jotakin tietysti voi ollakin), haluan asian korjattavan, muta haluan myös TODELLA SAADA SELVILLE SEN, ETTÄ JOS/KUN POIKAANI KIUSATAAN, miksi opettaja ummistaa sille silmänsä!!! Ja millä sen saa loppumaan!!
Mieleeni tuli yksi sivusto: www.vep-palvelu.fi, jossa moniammatillinen ryhmä vastaa vanhempien ja opettajienkin kysymyksiin. Käypä tutustumassa ja lukemassa mitä vanhemmat ovat kysyneet.
Kurja tilanne edelleen ja olisikin hyvä juuri nyt kun olet "vauhdissa" ( ja energiaakin vielä on taistoon, hyvä :) saada lisävinkkejä esim. tuolta mainitsemastani sivustosta.
Mieleeni tuli yksi sivusto: www.vep-palvelu.fi, jossa moniammatillinen ryhmä vastaa vanhempien ja opettajienkin kysymyksiin. Käypä tutustumassa ja lukemassa mitä vanhemmat ovat kysyneet.
Kurja tilanne edelleen ja olisikin hyvä juuri nyt kun olet "vauhdissa" ( ja energiaakin vielä on taistoon, hyvä :) saada lisävinkkejä esim. tuolta mainitsemastani sivustosta.
Viesti tulikin useaan kertaan, ensin ei yksikään onnistunut ja sit tulikin 3 samaan aikaan :)
..Laitoin tuon aiemman osoitteen ajatuksena, että sieltä ehkä voisit saada neuvoja siitä, miten tukea lasta tässä tilanteessa ja miten edetä koulun kanssa. En siis mitenkään ajatellut, että pitäisi olla "erityislapsen" äiti, jos sinne kirjoittaa :), vaikkakin -myöhemmin tutkailin- suuri osa kysymyksistä liittyy erityislapsiin.
Miten siis teillä menee? Toivotavasti on edes jotain pientä edistystä tapahtunut koulun suhteen.
Kiitos kysymästä, mutta en ole oikein varma miten meillä menee...Luin ehdottamaasi sivustoa, ihan mielenkiintoisia asioita siellä käsiteltiin, mutta en aivan löytänyt vastausta, joka olisi sopinut meidän tilanteeseemme. Halusit siis kuulla, miten meidän tilanne on edennyt...
No, pakoitin pojan käymään koulua ja puhuin kiusaamisesta opettajan kanssa useaankin otteeseen. Hän ei uskonut kiusaamista tapahtuvan, mutta oli kuitenkin puhunut luokan kanssa pariinkin otteeseen yleisellä tasolla toisten huomioonottamisesta, kielenkäytöstä ja mielen pahoittamisesta ja keskustelua myös oli käyty sosiaalisen kasvamisen ja esimurrosiän toimintojen nimissä. Ja se auttoi, tai ainakin heti sen jälkeen poikani kanssakäyminen on kovasti helpottunut, joten oletan, että jotakin on luokassa mietitty. Siltä osin nyt helpottaa, ainakin hetkeksi. Aika kummallista mielestäni, että opettaja ei ole suostunut myöntämään, että mitään kiusaamista on koskaan tapahtunutkaan, mutta kuitenkin alkoi toimimaan ja tulosta tuli heti.
Tuli myös muuta tulosta.
Koska poikani "pääsi takaisin kaveripiireihin", on hän ollut hyvin iloinen, eläväinen ja liikuvainen, kaikin puolin aika energinen pakkaus, eikä halunnut istua 2 tuntia rättikässyissä virkkaamassa ( oli muita paljon jäljessä tekeleessään, koska oli ollut poissa edelliset 4 tuntia mm. sairastumisen vuoksi ),oli tekaissut selityksiä käsityön opettajalle ja myös muille aikuisille, jotta olisi päässyt tekemästä tahmeasti etenevää virkkuutyötään, oli jopa huutamalla pyytänyt anteeksi opettajalta, otti opettaja minuun yhteyttä ja ehdotti koulukuraattorin kanssa keskustelua. Opettaja anttoi puhelussaan ymmärtää, että poika on aina kieroillut elikkä valehdellut toisin kuin jotkut hänen luotto-oppilaansa. Sain siis kuulla, että poikani tarvitsee kuraattorin ja muiden (erityisopettaja, psykologi, rehtori) tapaamisia valehtelevan ja kieron luonteensa takia.
Ajattelin, että MITÄ!! Poikani on oikeasti pohjimmiltaan suora ja rehellinen! Hän vain ei ole alistuva eikä mielistele opettajaa, hänellä ei ole sitä nk. sosiaalista älykkyyttä! Poikani ei osaa näytellä eikä leperrellä, hän menee pikemminkin tilanteissa mykäksi. Ja opettaja on täysin toista mieltä!
Nyt sitten odotellaan sitä tapaamista. Jännitän itsekin tapaamista, onhan vastassani aika arsenaali saman yhteisön jäseniä, jotka varmastikin vetävät yhtä köyttä, eivätkä varmastikaan kyseenalaista opettajan asenteita tai toimia (varsinkaan, kun ko.opettaja on hyvä puhuja ja manipuloija). Olen tosin sopinut, etten ota poikaa mukaan tähän tapaamiseen, säästyy ainakin hänen korvansa, kun häntä haukutaan.
Saapa nähdä miten asia etenee, lähdetäänkö toiseen kouluuun jo marraskuussa. Sikäli harmi, jos näin joudutaan tekemään, koska jos kiusaaminen nyt olisi loppunut, niin taas kärsii asiasta sama poika, jos joudutaan nyt suunnittelemaan lähtöä opettajan vuoksi...
Hyvä asia on se, että tuosta alkuperäisestä viestistäsi asiat ovat menneet edes vähän eteenpäin -kaveripiirihän on tärkein lapsen näkökulmasta. Joo, outoa on, ettei kiusaamista voi myöntää: kiusaamista kuitenkin tapahtuu jokaisessa koulussa enemmän tai vähemmän.
Poikasi kuulostaa ihan terveen energiseltä lapselta, en yhtään ihmettele, että 2 tuntia virkkaamista tekee tiukkaa -aika paljon vaadittu energiseltä kaverilta, vaikkakin oli jäljessä..
Joskus tuntuu siltä, että etenkin naisopettajien on vaikea ymmärtää poikia: sitä, että joskus on vaikeaa istua paikoillaan suuren energiamäärän vuoksi ja saattavat keksiä verukkeita, että pääsisi käsityön teosta ( moni poika inhoaa virkkaamista ).
Palaveri varmasti jännittää ja sinne voisit ottaa kyllä mukaasi jonkun ( hyvä ystävä/sukulainen ), jos mahdollista -koulu ei varmasti kieltäytyisi. Toivottavasti muu koulun henkilökunta on fiksumpaa: opettajahan on vain opettaja ja esim. psykologi/koulukuraattori miettii (pitäisi) asiaa enemmän oppilaan kannalta. Olet vienyt asioita hienosti eteenpäin ja pientä edistystä on siis tullut. Toivottavasti palaveri menisi hyvin.
Palaan tekstiini vielä, jotta saat kuulla lopunkin tapahtumista...
Kuten aikaisemmin kirjoitin ja otsikkoonkin laitoin muuttui tilanne kummallisesti niin, että koulukiusattu poikani muuttui opettajan silmissä yhtäkkiä häiriköksi, jonka tähden meidän piti pitää palaveria, johon mukaan kutsuttiin mm. koulukuraattori.
No, menin sinne avomieheni kanssa (oli hyvä, että neuvoit ottamaan jonkun tukipilariksi, vaikka ei tuo paljon suutaan aukaissut, oli hän silti henkisenä tukena), kuuntelin opettajan puheenvuoron, kerroin oman kantani pojastani (sekä negatiivisiet että positiiviset), mutta kerroin kantani (mielestäni asiallisesti) myös poikani opettajasta.
Yllätyksekseni keskustelu eteni hyvin maltillisesti, opettaja käyttäytyi mielestäni nyt jopa hieman "lammasmaisesti", mikä oli odottamatonta, mutta hyvä niin, asia tavallaan näin "kutistui kokoon", eikä minun toivottavasti enää tarvitse kuluttaa energiaani tähän.
Lopulta kävi jopa niin, että kun tapaamisaika oli lopuillaan, jouduin itse pariinkin otteeseen kysymään mahdollisista jatkotapaamisista??? (Niitä ei sitten sovittu, mistä taas sain käsityksen, että oliko tämä koko tapaaminen järjestetty vain siksi, että pelästyisin tai jotakin, koska kyseenalaistin opettajan käyttäytymisen.)
Yhtäkaikki toivon, että loppuvuosi ja kevätlukukausi saataisiin käytyä loppuun ilman, että uusia kiusaamisia koulukavereiden taholta ilmaantuisi ja opettajan ylilyönneiltä vältyttäisiin. Pääasia on nyt, että pojallani on kavereita koulussa ja että hänestä tuntuu, että hänet hyväksytään joukkoon mukaan!! Kyllä me muista selvitään!!
Ehdottomasti kannattaa mennä vaikka rehtorille juttelemaan, jos ei oma opettaja halua asian eteen vaivaa nähdä. Ja jos tilanne paljastuu epäilemäksesi, ÄLÄ UNOHDA SAATTAA OPETTAJAA VASTUUSEEN SIITÄ, että hän huolestasi huolimatta on laiminlyönyt poikasi hyvinvoinnin. On se vaan kumma, että useat opettajat suhtautuvat välinpitämättömästi kiusaamiseen. Pitää alkaa vaatimaan opettajilta asiaan puuttumista, opettaja on luokan ainoa aikuinen ja täysin vastuussa siitä, että havaitsee koulussa kiusaamisen. (tai ainakin kiinnittää huomiota, jos saa jostain siihen viittaavaa tietoa)
Ja kannattaa myös puhua muulle kuin luokanopettajalle, esimerkiksi liikunnanopettaja tai kieltenopettaja, joka myös tuntee lapsesi, saattaa olla myötämielisempi asiaasi kohtaan. Jonkun lapsesi opettajista on pakko kuunnella ja ottaa huolesi vakavasti!
Terveisiä kaikille tässä asiassa vastuunsa tunteville opettajille!
Vie poikasi salille ja opeta häntä vetämään turpaan kiusaajilleen.
Väkivalta on aina toimiva ratkaisu kiusaamiseen.
Poikien maailmassa kunnon turpiinveto yleensä lopettaa kiusaamisen, mutta tyttöjen käyttämään hienovaraiseen sosiaaliseen eristämiseen, joukon ulkopuolelle sulkemiseen ja seläntakana pahan puhumiseen se ei oikein tepsi.
Mieleeni tuli yksi sivusto: www.vep-palvelu.fi, jossa moniammatillinen ryhmä vastaa vanhempien ja opettajienkin kysymyksiin. Käypä tutustumassa ja lukemassa mitä vanhemmat ovat kysyneet.
Kurja tilanne edelleen ja olisikin hyvä juuri nyt kun olet "vauhdissa" ( ja energiaakin vielä on taistoon, hyvä :) saada lisävinkkejä esim. tuolta mainitsemastani sivustosta.