Haluaisin kuulla ihmisten kokemuksia ja tuntemuksia korsettihoidoista.
Miten vaikuttaa normaaliin elämään, ihmissuhteisiin, omaan identiteettiin, seksuaalisuuteen ym. Siis ihan kaikkeen koko elämässä. Miltä tuntuu aluksi? Tottuuko korsetin käyttöön, miltä tuntuu saada viimeinen korsetti pois käytöstä? Koetko terveydellisesti hoidon auttaneen, vai aiheuttiko hoito henkisesti enemmän vaurioita?
Kaikki korsettihoitoon liittyvät kokemukset kiinnostavat!
Miten vaikuttaa normaaliin elämään, ihmissuhteisiin, omaan identiteettiin, seksuaalisuuteen ym. Siis ihan kaikkeen koko elämässä. Miltä tuntuu aluksi? Tottuuko korsetin käyttöön, miltä tuntuu saada viimeinen korsetti pois käytöstä? Koetko terveydellisesti hoidon auttaneen, vai aiheuttiko hoito henkisesti enemmän vaurioita?
Kaikki korsettihoitoon liittyvät kokemukset kiinnostavat!
Vastaukset 23
Vanhimmat
korsetin sain kun olin kolmannella luokalla, eli aika pieni. Aluksi korsetti ei paskemmin haitannut, oli niin pieni et sopeutuminen oli ihan helppoja jne. Kuuden luokan lopulla jouduttiin selkäni leikkaamaan, ilman korsettia oli tuon jälkeen puolisen vuotta, seiskaluokan joulun aikaan uudestaa aloitettiin korsetti hoito, se sitten harmitti oikein kovasti, oli todella naurettavaa miten osa tyypeistä siihen suhtautui, oma luokkalaiset jopa pojat olivat todella mukavia, jos kynä tippui olivat heti nostamassa jne, toiset jopa vanhemmat oppilaat siitä sitten vittuilivat ihan kympillä. onneksi psyykeeni oli vahva ja kestin sen.
normaaliin elämään tuo ei juuri vaikuttanut, mitä nyt kengän nauhoja oli aluksi vaikea sitoa ja juuri nostaminen lattialta oli hankalaa. seksuaalisuudesta en nyt sanot mitään koska olin niin pieni ettei sitä tullut edes ajatelleeksi. kavereita sain ennen ja korsetti hoidon aikana ja sen jälkeen.
Kun helmikuussa 2001 lääkäri sitten sanoi et mitäs jos jätettäisiin tuo tänne, minä hypin riemusta, muistan todella elävästi miltä tuntui ensimmäinen yö ilman korsettia, miltä peitto ja patja tuntuivat jne.
Nyt olen 20, korsetista ei ole jäänyt traumoja, ei. olen varmasti sen takia vahvempi ihminen. selkäni ei ole kipeä, arpi joskus varsinkin kesäisin rantakautena harmitaa mut ei muuten....
jos jotain haluat vielä tietää niin kysy :)
jos olet itse korsetin saamassa niin pidä sitä, pääset helpommalla, leikkauksen jälkeen toipuminen oli hidasta ja loppuelämäksi jäi rajoitteita
minulla on 10-vuotias tytär joka käyttää nyt korsettia toista vuotta ja on toinen korsetti menossa.
turhaan pelkäät sen käyttöä. aluksi tosiaankin tavaroiden nostelu,kengän nauhojen sitominen ja muu sellainen on hankalaa mutta nopeasti keksit uuden tavan selviytyä niistä.
tyttäreni oli siis 8 saadessaan sen ja tottui siihen uskomattoman helposti ja nopeasti. kaverit ovat ottaneet sen myöskin todella ihanasti vastaan. ainut mikä meillä on tökkinyt on jumpat joita tulisi tehdä päivittäin.
niihin kun leipiintyy. hän sai noin kuukausi sitten siis uuden korsetin ja oli sairaalassa korsettiviikolla viisipäivää. siellä oli muitakin samaan aikaan ja se sai ainakin meidän tytön tajuamaan ettei hän ole ainut tämän asian kanssa. joten ei kun avoimin mielin vaan käyttämään.
kesäisin liivi on melko hiostava ja siksi sen alla käytetäänkin puuvillaista aluspaitaa. hiki vaan tuppasi tulemaan mutta välillä sitten tuuleteltiin. nukkuminen luonnistuu hyvin. tyttö jopa sanoo että sen kanssa oleminen on helpompaa yöllä kuin päivällä.
tähän saakka korsetti korjaa todella hyvin vääristymää ja henkisesti ei ole tullut minkäänlaisia traumoja.
eli tsemppiä vaan. hyvin se menee. en tiedä minkä ikäinen olet mutta meillä on vielä useita korsetti vuosia edessä. joten jos haluat meilailla tarkemmin asiasta niin ilmoittele.
ps. oli melko sekavaa luettavaa mutta toivottavasti sait selkoa
Toivon koko sydämmestäni, että tyttösi pääsee siitä eroon yläasteelle mennessä, koska kakarat ovat julmia. Itse et voi tietää miltä se tuntuu jos et sitä itse ole kokenut. Korsetti on todellakin helpompi yöllä kuin päivällä.
Ja toivon että se auttaa teillä ja leikata ei tarvitse. Saanko kysyä että missä teidän tytärtä hoidetaan?
hei vaan. tyttöäni hoidetaan kysissä joten oletan että hoito on parasta mahdollista. meille on muuten ilmoitettu että liiviä käytetään pituuskasvun lakkaamiseen asti ja silloinkin se jätetään pois asteittain.
niin hän se on. kun pituus kasvu loppuu niin siitä pääsee asteittain eroon. Tyttärelläsi taitaa olla aika paha jos hän jo 8 vuotiaana sai korsetin...Toivottavasti siitä on apua. ja Sanon sinulle että varaudu kutos/seiskaluokan tietämillä tappeluihin siitä. kun murkku ikä alkaa niin korsetti todennäköisesti rupeaa vittuttamaan (anteeks ruma sana) Tämän sanon ihan oman ja muutaman tutun kokemuksella.
juu, vaikeuksia on tiedossa sen uskon. mutta eletään tätä päivää eikä murehdita vielä tulevista.
tytöllä on tällä hetkellä mutka 31 astetta ja liivin kanssa 17 astetta.
millaisia lukuja sinulla oli?
ITsellä on skolioosin takii mutkat sekä lanne-että rintarangassa, ja rintaranka on myös leikattu 98.
En muista asteita paljonko ne olivat kun korsetin sain, tästä kun on jo 11 vuotta (hui kun aika menee nopeaan!)
kun puukolle mentii olivat asteet 62/44,puoli vuotta ennen ne olivat 40/38, rintaranka oikaisitiin ja leikkaus onnistui odotettua paremmin tulokseksi saatiin 25/31. nyt tai siis silloin kun viimeksi se on mitattu tulos oli 25/22. et hirmuisen paljon suorempi se on nyt mitä oli joskus. alun perin meinattiin että leikkauksella olisi ihanne jos asteet saatai´siin 30. Itseltä korjattiin myös joitakin perhos-ja puolinikamia. et ei pelkkä skolioosi kiusannut. leikkausta ennen olin korsettia pitänyt vajaat 3 vuotta, ja leikkausen jälkeen pidin kolmisen vuotta jotta lanneranka oikaistui. tosin yläasteella korsetti ei ollut helpoin mahdollinen. Kiitos paineen mitä silloin koulussani kohdistui vaatteisiin. ei ole niin kauhean helppoa kun muilla oli silloin juuri muotiin tuleet matalavyötäröiset farkut, ja arpi minua kiusasi. No joo nyt olen 20-vuotias terve nuori nainen harrasta ratsastusta ja juoksemista :)
Jos teillä on vain mahdollista ja tyttärtäsi kiinostaa edes inan hevoset voin ratsatusta suositella lämpöisesti. Siinä selkä ja vatsalihakset työskentelevät runsaasti. Mikä on loistava asia. tosin korsetti päällä tuota ei voi tehdä.
Niin itseäni hoidettiin ortonissa vaikka en helsingissä asukkaan.
Skolioosihan on se vinouma, joka selkärankaan tulee, kun lantio on vinossa. Korsentin sijaa käy laitattamassa lantiosi suoraksi!
vinoumahan se on, mutta miksi sitten aloitetaan vuosia kestävä hoito jos on "helpompikin" konsti olemassa. ihmetyttää.
en muistanut muuten mainita edellisissä kirjoituksissa ett tyttäreni jalat yhtäpitkät joten sellaisesta vääristyksen aiheuttajasta ei ole kyse.
" mutta miksi sitten aloitetaan vuosia kestävä hoito jos on "helpompikin" konsti olemassa. ihmetyttää. "
1. Siksi koska kukaan tapaamani lääkäri ei osaa lantiota suoristaa!!!
2. Siksi, koska kukaan tapaamani lääkäri, kiropraktikko, naprapaatti, fysioterapeutti tai muu koulutettu henkilö ei ole osannu lantiotani suoristaa!
"tyttäreni jalat yhtäpitkät joten sellaisesta vääristyksen aiheuttajasta ei ole kyse. "
Onko tuo diagnoosi yhden vai kahden "lääkärin" diagnoosi"?? Mulla on nippu lääkäreiden diagnooseja, jotka kaikki on ristiriidassa toistensa kanssa!!! Jopa kaks täysin toisiaan vastaan olevia!
...vaan siksi se hoito aloitetaan, koska se skolioosi on rakenteellinen eli synnynnäinen, eli se ei ole toiminnallinen johon voitaisiin vaikuttaa esim. lantio suoristamalla, rakenteelliset skolioosit vaativat aina järeämmät toimenpiteet, ei siinä auta kaikkivoipa jäsenkorjaajakaan mitään... :)
Ja sinä olet tästä asiasta kaikkitietävä?
"koska se skolioosi on rakenteellinen eli synnynnäinen"
Mun tietojen mukaan skolioosi aiheutuu vinosta lantiosta. Varsinkin "sivuttais"skolioosi. Se lantio voi mennä vinoon syntymässä, mut ei se ole synnynnäistä. Olenko oikeassa? En tiedä, mutta omasta kokemuksestani omalla kohdallani näin uskon.
"eli se ei ole toiminnallinen johon voitaisiin vaikuttaa esim. lantio suoristamalla"
Mulla ainakin tehtiin niin. Joten silloin se on mahdollista ja sä olet väärässä.
"rakenteelliset skolioosit vaativat aina järeämmät toimenpiteet, ei siinä auta kaikkivoipa jäsenkorjaajakaan mitään... :) "
Jos niitä skoliooseja on sitten eri syistä johtuvia...? Mulla se johtui lantion vinoudesta.
Tuossa sulle lyhennelmä lääkärin diagnoosia:
"Erittäin vahvoista nivelsiteistään huolimatta riittävän voimakas isku lantion alueelle saa aikaan nivelsiteiden venymistä ja nivelen asentomuutoksia. Koska ristiluu toimii nikamien muodostaman tornin jalustana, niin jalustan kallistuessa selkäranka mukautuu tilanteeseen ja taipuu loivalle kaarelle. Näin syntyy lantion epäsymmetrisen asennon aiheuttama lievä skolioosi."
Voi skolioosi olla synnynnäinen, tai se voi vaan tulla jostain jolloin sen syntyperä on tuntematon. näin on itselleni selittänyt aikoja sitten yksi suomen parhaista selkäsairauksiin perehtynyt lääkäri.
Itsellä on skolioosi ilmeisesti synnynnäinen huomattiin, kun olin kolmen. Mutta niille joille se "puhkeaa" teini-iässä se ei vältämättä ole synnynnäinen vaan se on tullut huonosta asennosta. huonosti kannetusta laukusta, huonosta istuma asennosta. AI kun kirjoitin super selvästi. mutta pistetään se väsymyksen piikkiin.
Mun mielestä skolioosi on erittäin harvinainen syntyperäisenä eli rakenteellisena, kuten myös erimittaiset jalat.
Ehkä paljon yleisempi on syntymässä saatu skolioosi. Se oli kai mullakin. Tarkoitan siis, että synnytyksessä tulee lantiovamma. On se vaan sen verta tiukka aukko, josta me vauvana plumpsahdetaan esiin. Ja itseni kaltaisia tapauksia oon tavannu jo monia.
Kenenkään en ole havainnu saavan skolioosia mistän iskusta johtuvana. Ei kai sekään mahdotonta ole, mutta aika harvinaista sekin.
Olis kiva nähdä tutkimus, jossa ois verrattu keisarinleikkauksella ja luonnollisella tavalla synnytettyjen ihmisten selkävaivoja...
ikinä kuullut et synnytys komplikaationa saattais tulla skolioosi. mut noista olen kuullut ketkä ovat saaneet skoliiosin huonsta liikunta ja istuma tottumuksista.
Itel on kyl varmaan toi jo ennen syntymää saatu muoto, kun niit paskoja nikamiakin korjattu
Ymmärsit varmaan väärin. Tarkoitin synnytyksessä vauvaa, en äitiä! Vauva kun tulee siitä pienestä aukosta ulos, ni vauvan pehmee lantiohan siinä on se levein kohta ja siten kovimmalla koetuksella...
Skolioosia ei voi saada istumisesta tai tottumuksista! Terve selkäranka kyl kestää pienet vika-asennot ja aika suuriakin iskuja, muistaakseni noin 1000 newtonia!
minäkin meinasin. kyl mie tiedän et pienestä aukosta jokainen tulla pöllähtää. silloin joskus kun hoidossa tosta paskasta kävin oli joku tutkimus et miten esim koulussa laukun käyttäminen voi ALTISTAA selkäranga virheasennolle. tai miten huonossa ryhdissä istuminen siis lytyssä voi altistaa. mut ainahan siihen tarvitaan joku suurempi juttu, ei se terveranka vinoon tosta vaan kasva.
Kovasti tämänkin ongelman syntyminen näkyy painottuvan tänne fyysiselle puolelle!
Kovin useinhan tässä tavallisessa terveydenhoidossa nähdään ongelmien syntymisen takana olevan ne synnynnäiset, ja itse hankitut syyt, ja jos ei näistä syytä löydy, syy on psyykkinen!
Ympäristön, ja ulkoa tulleiden ärsykkeiden, ja vaikutusten osuus, jostain syystä mielellään nähdään kovin pieninä ongelmien aiheuttajina.
Jostain syystä tämän skolioosi oireiston kehittymisen, syntymisen yhteydessä, ei ole otettu tarkasteluun, näitä mahdollisia psyykkisiäkin vaikutuksia.
Koskapa kiinnostukseni on hieman laajentunut myös tämän normaalin pillereiden "pureskelun" ulkopuolellekin, joka muuten tuotti kovin vähän toivottuja tuloksia, jouduin kääntymään näiden kovinkin kiisteltyjen luontaisempien hoitomuotojen suuntaan, jossa tuloksetkin ovat kaikesta huolimatta, jotain syystä, olleet myös paremmin toivottujen suuntaisia!
Onpa aihe tuntunut jopa kiinnostavalta, koska toiminnassa huomioidaan myös mielestäni kaiken
a ja o eli SYYN ja SEURAUKSEN yhteys, joka näyttää olevan kovin vähän kiinnostava aihe tässä ns. "normaalissa" terveydenhoidossa!
Olen "imenyt" tietoa, ja mm. näkemyksen, että tässä skolioosin synnyssä olisi
eräänä tekijänä, lapsen varhaislapsuudessan hänelle aiheutetut, ja hänen kokemat negatiiviset tunteet, ja traumat, jotka aiheuttavat mm. erilaisia tunnelukkoja, ja jotka tiedostamattomasti, jäävät vaikuttamaan, ja sitten myöhemmällä iällä voivat ilmetä myös selkärangan liiallisena kaartumisena!
Jotain tällaista.
Siis eräs ratkaiseva syy ogelman syntyyn olisi kuitenkin tällä HENKISEMMÄLLÄ puolella!
Vaikka mäkin olen kaikenlaisia henkisiä kolhuja pienenä saanu, mm. koulukisattuna, niin en kyl millään jaksaisi uskoa, että sillä olis tän kans mitään yhteyttä.
Ajatuksen voimalla ei selkärankaa solmuun tahdo kyl saada. Tai no mun mottonihan on kyl, että kaikkihan on aina mahdollista...
Jos luit tämän kirjoituksen, siinähän kirjoitan, että lapsen VARHAISLAPSUUDESSAN hänelle aiheutetut, ja hänen kokemat negatiiviset tunteet, ja traumat...
Tämähän tarkoittaa ikää ennen kolmea vuotta, olen ymmärtänyt!
Koulukiusauksissa taitavat olla, tulla sitten taas eri ongelmat!
Oli sit kyse sikiön traumoista tai vauvan traumoista, ni en jaksais siltikään millään uskoa, että ne aiheuttavat fyysisiä muutoksia mm. selkärankaan tai lantioon. Ei ilman ulkoisia fyysisiä voimia tule tuollaisia muutoksia. En millään saa päähäni, että tuollaista vois tapahtua henkisistä oireista johtuen.
Mutta kuten sanoin, tää on mun mielipide eikä perustu muuhun kuin "musta tuntuu" tietoon.
Eli, jos isku osuukin kaularankaan, sama laki koskee sitälin eli voi tulla skolioosi??
Veikaisinpa, että aika paljon epätodennäköisempää. Voisin jopa veikata, että tuskin.