Hei Ihmiset! Avioliittoa on kestänyt 20v. Lapset ovat jo teini-iässä, heitä ei enää tarvitse paapoa. Puolisoa ei enää viittis kattella, eikä varsinkaan kuunnella. Pelkkä äänikin tekee häijyä. Yritän vain välttämättömät hoitaa hänen läsnäollessaan. Ja mahdollisimman paljon olla poissa näköpiiristä.
Olisko kokemuksia kellään?
Ja miten lopulta asiat järjestyivät?
Olisko kokemuksia kellään?
Ja miten lopulta asiat järjestyivät?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos noin huonosti on asiat niin molemmat olette piristävän seuran tarpeessa. Katselkaa ympärillenne estottomasti, tehkää vertailuja sekä välttämättömät johtopäätökset. Keskustelkaa asiasta ja luomumustasukkaisuus hoitaa loput.
Mitäs piti mennä naimisiin alunperinkään?
Samaa mietin tässä minäkin. n. 20 vuotta takana ja mitä edessä, sitä en tiedä. Lapset jo aika isoja ja ukko on hankala, juo jne sitä rataa. Rahako se pitää yhdessä vai mikä, sitä tässä yritän itelleni selvittää. Rakkaus on loppunut jo aikapäivää sitten, on käyty aikuisten neuvolat ja kaikki mahdolliset systeemit. Tympäsee, kun on niin raukkis, ettei uskalla tehdä sitä viimeistä repäisyä, vaikka aina satojen sopujen jälkeen palataan tähän samaan tilanteeseen...tätäkö pitää sietää koko loppu elämä..
Minuakin on akan naama vituttanut viimeset 15 vuotta,oon sen kans vaan sen takia,että se veis puolet omaisuudesta,sais joskus kunnon naista sen läskiperseen sijaan.
No juma! Nyt löyty sielunveli! Just jotain sun kaltaista mä olen aina etsinyt. Aatellaan just samoin. Toi omaisuuspuoli varsinkin on ihan kun meikäläisen päästä. Mut mitään ratkaisua et tarjonnut kuitenkaan??
Ei auta ku ootella että aika hoitaa,mutta hänellä terveys kutakuinki kunnossa,muuten puolet se vie,kyllä 30 vuotta saman naaman kans on liikaa,menin kakarana naimisiin,missä muuten vaikutat.