Haluaisin kysyä mielipiteitänne omasta tilanteestani..Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä hieman yli 6v. Viime keväänä päätimme, että kesällä menemme naimisiin, lapsien hankkimisestakin oltiin keskusteltu. Jostain syystä tämä sai aikaan minussa tosi ison ahdistuksen. Pohdin onko tämä mies minulle just se oikea ja haluanko todella elää loppuelämäni tämän miehen kanssa? 6 vuoteen oli tietenkin mahtunut minia alamäkiä, mutta myös paljon hyvää. Olemme toistemme sielunkumppaneita..
No kävi sitte niin, että toukokuussa lähdin ystäväni kanssa etelänlomalle. Siellä sitten tapahtui se mitä en olisi itsestäni koskaan uskonut, eli petin häntä usean miehen kanssa..ajattelin idioottina pitää nyt vähän hauskaa ennen naimisiin menoa. Kieltäydyin ajattelemasta asioita ja katsomasta itseäni peiliin. Matkan jälkeen sain sentään sanottua etten halua vielä naimisiin, jonka mieheni ymmärsi vaikka olikin pettynyt.
Suomeen tultuani kuin kohtalon sanelemana tapasin sattumalta nuoruuden rakkaani, jonka kanssa syttyi n. kk mittainen seksisuhde.Kaikesta tästä olin aivan sekaisin ja tuntui että pakenin todellisia tunteitani ja ajatuksiani. Muutama viikko sitten miheni sai sattumalta tietää tästä romanssistani. Tavallaan olin helpottunut,sillä en olisi voinut salailla asioita enää yhtään pidempään.Kerroin samalla hänelle lomamatka sekoiluni.Hänen raktionsa voitte varmasti kuvitella. Hän ei olisi minusta tällaista koskaan uskonut, en olisi itsekään! Kaksi viikkoa on nyt totuuden paljastumisesta mennyt. Meillä on yhteinen omistusasunto, johon mieheni jää nyt asumaan toistaiseksi. Minä etsin vuokra asuntoa. Rakastamme toisiamme valtavasti ja tunteemme ovat aivan sekaisin. Olen murskannut tulevan elämämme tyhmillä teoillani. Toivon että etäisyyden ottaminen ja erillään asuminen helpottaisi ja voisi auttaa parantamaan haavoja. Haluaisimme kummatkin vielä jatkaa, mutta ymmärrettävästi mieheni ei tiedä pystyisikö koskaan minuun enää luottamaan ja rakentamaan suhdettamme uudelleen näistä raunioista. Onko yhdessä jatkaminen enää mahdollista, sillä rakkautta molemmin puolin vielä on! onko meillä enää toivoa? olen todella ahdistunut tästä tilanteesta. En voi ymmärtää tekojani,miksi en ollut miehelleni alusta asti rehellinen vaan silmät suljettuina lähdin valheen vietäväksi! Olen pilannut meidän molempien tulevaisuuden..Voiko tällaisen jälkeen vielä jatkaa? Kertokaa kokemuksianne!
No kävi sitte niin, että toukokuussa lähdin ystäväni kanssa etelänlomalle. Siellä sitten tapahtui se mitä en olisi itsestäni koskaan uskonut, eli petin häntä usean miehen kanssa..ajattelin idioottina pitää nyt vähän hauskaa ennen naimisiin menoa. Kieltäydyin ajattelemasta asioita ja katsomasta itseäni peiliin. Matkan jälkeen sain sentään sanottua etten halua vielä naimisiin, jonka mieheni ymmärsi vaikka olikin pettynyt.
Suomeen tultuani kuin kohtalon sanelemana tapasin sattumalta nuoruuden rakkaani, jonka kanssa syttyi n. kk mittainen seksisuhde.Kaikesta tästä olin aivan sekaisin ja tuntui että pakenin todellisia tunteitani ja ajatuksiani. Muutama viikko sitten miheni sai sattumalta tietää tästä romanssistani. Tavallaan olin helpottunut,sillä en olisi voinut salailla asioita enää yhtään pidempään.Kerroin samalla hänelle lomamatka sekoiluni.Hänen raktionsa voitte varmasti kuvitella. Hän ei olisi minusta tällaista koskaan uskonut, en olisi itsekään! Kaksi viikkoa on nyt totuuden paljastumisesta mennyt. Meillä on yhteinen omistusasunto, johon mieheni jää nyt asumaan toistaiseksi. Minä etsin vuokra asuntoa. Rakastamme toisiamme valtavasti ja tunteemme ovat aivan sekaisin. Olen murskannut tulevan elämämme tyhmillä teoillani. Toivon että etäisyyden ottaminen ja erillään asuminen helpottaisi ja voisi auttaa parantamaan haavoja. Haluaisimme kummatkin vielä jatkaa, mutta ymmärrettävästi mieheni ei tiedä pystyisikö koskaan minuun enää luottamaan ja rakentamaan suhdettamme uudelleen näistä raunioista. Onko yhdessä jatkaminen enää mahdollista, sillä rakkautta molemmin puolin vielä on! onko meillä enää toivoa? olen todella ahdistunut tästä tilanteesta. En voi ymmärtää tekojani,miksi en ollut miehelleni alusta asti rehellinen vaan silmät suljettuina lähdin valheen vietäväksi! Olen pilannut meidän molempien tulevaisuuden..Voiko tällaisen jälkeen vielä jatkaa? Kertokaa kokemuksianne!
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kun tussu kutiaa niin se kutiaa. On parempi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Vaikutat siltä, ettet olisi kuitenkaan kyennyt pitämään pettämistäsi omana tietonasi joten on parempi että kasvat vielä muutaman vuoden ennen kuin yrität uudelleen.
Loukkasit aika pahasti avokkiasi. Minulle kävi niin että mies sai sekoamiskohtauksia ennen häitä eli nussi työkaveriaan. Kaikki tiesi mutta minä en tiennyt. Sinä itse toivut aika nopeasti mokauksistasi, mutta miehesi on pahasti loukattu, verelihalla, tuntee nöyryytystä ja häpeää. Miehelläsi toipumiseen (niin että arkipäivä jotenkin toimiin) menee noin 2 vuotta. Oletko valmis kestämään sen että avokkisi on masentunut, itkuinen, uniongelmainen, tempauksia tekevä ( minä lähden myös radalle kun sinä petit ensin) ym. avokkisi voi antaa anteeksi mutta on lopun elämäänsä nöyryytetty.
Tahallinen teko on tahallinen teko.On se helvetin kumma homma. Sitoutumiskammo saa normaalitkin tyypit tekemään paskatemppuja.
Siinäpä sulle urakaa saada suhtees toimimaan vielä joskus.Toivottavasti miehes ei enää ryhdy sun kans millekkään.
Kärsi paska!
menit kertomaan siitä etelän matkasta? Jos miehes sai jo yhen romanssin tietoonsa ni miks kerroit loputkin??? Oletko uuno?
Kokemuksella voin kertoa että voi olla että pilasit juttunne kertomalla niistä babloista. Mutta mutta.. Anna miehelles aikaa. Mutta samaan aikaan näytä sille että kyllä sä elät jos se sut jättää.
Jos se suostuu sut jossain vaiheessa takas ottamaan, varaudu OIKEESTI siihen että se ei tule olemaan helppoa. Voi olla että kostonkierre alkaa.
Toivoa löytyy aina, usko ja tahto on se mistä teidän juttunne on nyt kiinni.
Onnea sulle!
etelänmatkasta siksi, että uskon kaiken valehtelun jälkeenkin , että rehellisyys maan perii. Jos mieheni olisi sulattanut kesäromanssini ja suostunut jatkamaan kanssani, en olisi voinut itseäni katsoa peiliin, koska tilini ei olisi ollut puhdas. Nyt uskon, että mahdollisuutemme on kuitenkin paremmat alkaa rakentaa suhdettamme uudelleen kun MITÄÄN salaisuuksia ei välillämme enää ole. Kuitenkin ne olisivat kalvaneet tulevien vuosien varrella. Ehkä olin tyhmä kun kerroin, mutta halusin kaikelle valehtelulle ja salailulle lopullisen pisteen. Jos mieheni ei tule asioita koskaan hyväksymään ja antamaan anteeksi on meidän molempien jatkettava elämää omilla teillämme, vaikka ajatus siitä raastaa ja tuntuu että kaikesta huolimatta toisiamme kohtaan tuntema rakkaus heitettäisiin hukkaan. Myönnänä että oli TODELLA lapssellista ja IDIOOTTIA testata omia arjen harmaannuttavia tunteitaan pettämällä, mutta se avasi silmäni tajuamaan kuinka arvokasta todella omistan. Pelkään että olen tuhonnut kaiken! Mutta silti haluan uskoa että niin kauan kun on rakkautta on myös toivoa..Toivottavasti etäisyyden tässä vaiheessa auttaa miestänikin sulattelemaan tilannetta ja tunteitaan. Tiedän ettei jatkaminen tulisi olemaan helppoa,mutta olen siihen kyllä valmis koska nyt tiedän mitä haluan!
Meillä mies petti minua ja jäi kiinni ja tunnusti. Annoin hänelle anteeksi ja jatkoimme liittoamme. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten, elämässä on ollut ylä ja alamäkiä sen jälkeen... mutta nyt on miehelle iskenyt jokin jälki syyllisyys tai katumus tai ...
Luulen ettei hän antanut itselleen anteeksi.
Hän ilmeisesti pelkää että kostan vanhat asiat, koska mustasukkaisuus on ajoittain aivan järjetöntä. Minulla ei ole ollut salasuhdetta enkä ajatellut sellaista hankkia.
ps. meillä pettäminen alkoi kun olin 8 kuukaudella raskaana ja kiinni jäi kun lapsi oli 2 kk vanha... ja minä sairastuin raskauden jälkeiseen masennukseen
rakastat miestäsi, niin varmaankin on vielä toivoa. Jos et rakasta, mitä ehkä olet epäillyt, niin älä petä ja loukkaa itseäsi ja häntä vakuuttelemalla syyllisyydentunnossasi muuta. Hyvä, jos rakkautesi puute selvisi sinulle ennen lasten hankkimista. Ole rehellinen itsellesi, mitä sinä elämältä haluat?
Kyllä toivoa on, jos on rakkauttakin. Mieheni petti minua työkaverinsa kanssa, ja heillä oli pidempiaikainen suhde (rakkautta myös). Asiasta on nyt kulunut jo aikaa vähän, ja olemme valmiita palaamaan yhteen. Rehellisyys on tärkeätä, ja mieheni on ollut asian paljastumisen jälkeen minulle täysin rehellinen ja avoin. Olemme puhuneet paljon päivittäin ja asuneet erillämme ja nyt tilanne näyttää olevan sellainen, että pystyn ymmärtämään, että näin on käynyt ja uskon, että elämämme tulee jatkossa olemaan hyvää ja entistä parempaa. Siihen kuitenkin on tarvittu ja tarvitaan edelleen kummankin työtä ja tahtoa. Minulla on tahtoa ollut enemmän kuin miehelläni. Miesten on toisaalta ehkä vähän vaikeampi päästä yli naisen pettämisestä kuin naisella miehen, mutta poikkeuksiakin on.
Erillään asuminen on nyt varmasti järkevää.
Päivä kerrallaan asiat selviävät, tosin voivat välillä olla taas pahasti solmulla. Noin puolen vuoden päästä ehkä tiedätte paremmin elämänne suunnan. Valitettavasti tällaiset asiat vievät aikaa, yleensä vähintään puoli vuotta, joskus paljon kauemmin.
Kannustuksestasi!
Uskon myös että rehellisyys kannattaa vaikka totuuden kertominen on joskus tosi vaikeaa. Mutta suheen jatkuminen valheellisena ei loppujen lopuksi voisi toimia.
On varmasti totta että miehen on vaikeampaa hyväksyä naisen pettäminen kuin toisinpäin. Oma mieheni on kokenut todella suurta nöyryytytstä ja kolauksen omalle miehiselle itsetunnolleen.
Tällä hetkellä olosuhteiden pakosta yhdessä asuminen on todella tuskaa kun haavat ovat niin tuoreet. Kaikki illat menevät syyttelyyn itkemiseen ja tuhoutuneiden haaveiden suremiseen.
Erikseen muutto tekee nyt tosi hyvää ja selkiyttää varmasti molempien ajatuksia. Mieheni on ollut ehdottomampi suhteen päättämisestä,mutta itse olen varma että aika voi parantaa haavoja ja auttaa löytämään oikean ratkaisun oli se sitten mikä tahansa. Tunteissa ollaan menty ja varmasti vielä pitkään mennään kuin vuoristoradassa.
Toivoa en halua vielä menettää!!
Toisaalla haukuttiin naista jota mies oli pettänyt vainoharhaiseksi ja omistushaluiseksi. Olipa nainen petetty tai pettäjä kaikki on aina sen vika. Pettäviä miehiä puolustaa jopa osa naisista. Aivan sama mulle riittää oma ukko ja sen kulli.
Jos vielä rakastatte toisianne, ei toivoa ole menetetty. Se on myös hyvä, että kadut tekoasi ja miehesi tietää sen. Jos hän oikeesti rakastaa sinua, on teillä vielä mahdollisuus yhteiseen tulevaisuuteen. Puhukaa avoimesti asoista ja kyllä se siitä, ajan kanssa!
Mä en luottais sinuun. Olet aika arvaamaton tapaus. Ethän sä voi luvata mitä olet vuoden päästä, johan toi käyttäytyminen jo kertoi sen.
Miksi joidenkin pitää päästä loukkaamaan hyvää miestä ?
Mitä välii ? Ehkä saat maistaa omaa lääkettä, jotta todella tiedät miltä tuntuu. Vai etelän moloo piti saada... yök
Ihan kun tässä ois kysymys ilkeydestä? Ei kukaan voi luvata mitä vuoden päästä tapahtuu! Tuskin asianomainen on tietoisesti halunnut loukata. Joskus ajatus ei vaan toimi tunteiden/viettien mukaan.
Kuka tommoiseen voi luottaa?
Jos ei pysty olemaan uskollinen niin voi samantien elää yksin. Et ainakaan satuta ketään toista ihmistä. Ellet jaa itseäsi jollekkin naimisissa olevalla.
Kyllä sinunlaisesi ihmisiset ovat kuvottavia.
Täältä ei tule yhtään sympatiaa.
Varsinkaan kun pettäminen ei ollut kerta luontoista vaan toistuvaa.
Kannattaisi ajatella muullakin kuin alapäälläsi.
Hienoa että maailmassa on noin täydellisiä ja nuhteettomiakin ihmisiä... Entäpä tuon roolin takana?
No huh-huh. Kylläpä todella olet sekoillut oikein perusteellisesti. Kovasti ihmettelen, että juuri sinulle on sitten rehellisyys niin tärkeää, että päätit satuttaa toista vielä lisää kertomalla ihan kaiken.
Itse olen ollut noin kymmenen vuotta samassa suhteessa, siitä puolet naimisissa. Meillä on kaksi lasta. Mieheni on ensimmäinen seksikumppanini. Viimeinen vuosi on ollut vaikea, olen miettinyt suhdettamme paljon. Minua on ahdistanut ajatus, että mieheni on myös viimeinen seksikumppanini. Ettei minulla koskaan ole ketään muuta. Ja sittenhän se tapahtui. Tilaisuuden tullen läksin toisen miehen matkaan. Vaatteet lensivät nurkkaan, suudeltiin ja hyväiltiin. Ja sitten tajusin, mikä idiootti olen. Keräsin kamppeeni ja poistuin. Tästä on nyt pari kuukautta. Tiedän, että mieheni ei sietäisi moista käytöstä ja en todellakaan aio sitä hänelle kertoa. Tapauksesta tietää lisäkseni vain tämä toinen mies (varattu hänkin). Emme tiedä edes toistemme nimiä. Varmasti tapaus kalvaa vielä pitkään, mutta se kalvaa MINUA, niin kuin pitääkin. Mieheni on onnellisen tietämätön, enkä aio häntä satuttaa kertomalla asiasta. Miksi kertoisin? Että saisin itselleni rauhan? Sitten voisimmekin aloittaa puhtaalta pöydältä...Minä olisin niin kovin rehellinen ja miestäni olisi satutettu pahasti, hänen elämänsä olisi sekaisin.
Tässä oikein esimerkillinen ihminen siitä, kuinka sitä nyt ajatellaan toisen tunteita..Oletpa nyt niin välkky ja hyväntahtoinen, mutta et sillä hetkellä kun vaatteesi lensi nurkkaan. Olen varma että miehesi haluaisi mielummin tietää millaisen nilkin kanssa elää, teidän suhdehan pohjautuu nyt valheelle. Ja sitäpaitsi olet pelkuri kun et pysty sanomaan asiaa miehellesi niinkuin se on, pelkäät että hän tuomitsisi sut, ja varmasti tuoimitsisikin ja saisikin tuomita. Mietippä ihan huviksesi tilanne, että miehesi saa asiasta kuulla vaikka tommosen viiden vuoden kuluttua, arvaa onko hänen mielestään sun kanssa vietetyt viis vuotta hukkaan heitettyä valheen täyttämää elämää. Että ei muutakuin kato ittees peiliin (varo ettei se säry)ja mieti voitko elää ittes ja valheittes kanssa.
Joskus teininä olin idealisti. Ajattelin, että ihmiset eivät petä toisiaan. Jos kuitenkin niin kävisi, että minua petettäisiin, haluaisin sen heti tietää ja lopettaa suhteen. En voinut kuvitellakaan pettäväni tyttökaveriani.
Elämää nähneenä en haluaisi nykyisin tietää asiasta missään nimessä enkä kertoisi toiselle omista syrjähypyistäni. Aina parempi, jos ei petä, mutta seksin takia vieraan kanssa ei kannata hyvää suhdetta lopettaa, jos kyseessä on yksi tai kaksi kertaa.
Varsinkin jos suhteessa on lapsia, perhettä ei pidä hajottaa ! Sitä voi miettiä, kun pannaan talo myyntiin, eletään puolta vähemmillä tuloilla ja lapsella on vain toinen vanhempi. Toinen vanhempi joutuu asumaan erillään lapsesta. Se on sitä todellista helvettiä.
Selitä siinä sitten lapselle 10 vuoden päästä, miksi hän joutui elämään yksinhuoltajataloudessa.
Näihin seikkoihin verrattuna yksittäiset seksiseikkailut ovat pikkujuttuja. On parempi pettää kuin jättää.
Suhteellisuudentajua !
Luin nuo vietit tuosta edeltä, joihinkin oli pakko kommentoida...
Itse olen myös pettänyt. Oltiin oltu pari kuukautta naimisissa. Mun kohalla asiassa ei ollut pelkästä seksistä kyse, vaan kaikesta mikä parisuhteeseen kuuluu, tai mikä silloin puuttui. Tekoa en perustele, koska ei sitä voi perustella. Se on väärin, mutta se on tehty, en halua saada sitä anteeksi, eikä mieheni sitä pysty antamaankaan anteeksi, vaikka vuoden verran väitti pystyvänsäkin. Asuttiin puolisen vuotta erillään, tilanne hiukan korjaantui ja muutettiin takaisin yhteen. MUTTA meidän ongelma ei ollutkaan ainoastaan minun pettämiseni, vaan koko parisuhde oli huonoissa kantimissa, minun sikamainen käyttökseni oli vain helppo kohde mitä molemmat pystyivät syyttämään. Eli kun taas olimme yhdessä ja molemmat olivat vannonneet yrittävänsä, niin lopulta tajusimme, ettei mikään muu ole muuttunut, kuin se, ettei minulla enää ollut rinnakkaissuhdetta. Olimme ihan yhtä vieraita toisillemme, ihan yhtä erillään, ihan yhtä kaukaisia kuin ennenkin. Minä tuskin annan itselleni anteeksi, vaikka asian kanssa elänkin. En myöskään ole valmis elämään mieheni kanssa ja odottamaan muuttuuko hän tai antaako hän anteeksi, koska meidän tilanteessa meillä molemmilla on töitä yksilöinäkin itsemme eteen, saatika sitten parisuhteen... Kävimme kyllä perheasiainneuvottelukeskuksessakin, mutta jokin ei vain toiminut... yritimme selvittää vain pettämistäni, sivuuttaen kaikki muut ongelmamme... Toivon että mieheni löytää vielä naisen, johon voi luottaa, sillä tiedän eromme olleen hänelle loppujenlopuksi vapautus minusta, kunpa hänkin vain vielä joskus huomaisi sen.
Olen sitä mieltä, että koska jokainen ihminen on erilainen, myös jokainen parisuhde on yksilöllinen. Minä voin tuomita itseni omista teoistani, mutta en toisen. En koskaan saa tietää mitä kaikkea muuta tämän keskustelun alkuunpanijan suhteessa on oikeasti tapahtunut. Siksi en voi ottaa kantaa tai antaa ohjeita. Voin vain toivoa että pärjäätte, niin sinä, kuin miehesikin (kuten myös oma mieheni). Pettäminen, anteeksianto, luottamus... liian monimutkaisia asioita käsiteltäväksi tässä... Minut tämä kaikki vei psykoterapiaan, onneksi, sillä muuten en ehkä pystyisi elämään itseni kanssa...
> Rakastamme toisiamme valtavasti
Pakko vaan kommentoida tuota.... miten voi pettää kuvaamallasi tavalla ihmistä jota rakastaa valtavasti? Sori vaan, mutta et todellakaan rakasta miestäsi, ehkä miehesi rakastaa sinua mutta sinä et kyllä ole hänen arvoisensa.
Mielipiteenäni sanoisin että kannattaa vaan suosiolla erota. Joskus löydät kyllä miehen jota todella rakastat oikeasti.
Saahan sitä toista rakastaa...mutta ei rakkauden nimissä saa tehdä tuollaista, kuvottaa oikein ajatella.Saatikka että akka vielä kehtais kerjätä takasinottoa.Mee niiden Bablojen perään, kun niin monen kans piti olla.
Viitaten Karin viimeiseen lauseeseen, jospa osaisit sitten olla ihmisiksi etkä jakele jokalomalla kaikenkarvaisille gigoloille.Muistat että sulla on Mies kotona oottamassa.
Hyvin todennäköisesti olet saamaton ressukka, joka on tuomittu lopuksi iäkseen huonoihin suhteisiin. Jos lumppukaverisi saivat sinut ylipuhuttua jossakin typerällä etelän reissulla, ei morjens.
Pettäminen kun on sellaista, että jos sen tekee kerran ja jonkun kanssa - sen tekee helpommin myös toisen kerran jonkun toisen kanssa.
Poikkeuksiakin on. Itestä kiinni mitä haluat olla jatkossa..? Saman miehen kanssa ei kannata jatkaa, se on lopun ikäänsä nöyryytetty ja katkera vaikka sanoisi mitä.
Luuletko tosiaan että mikäli palaatte yhteen, kaikki olisi unohdettu ja anteeksiannettu??Olet loukannut miestäsi kaikista pahimmalla tavalla ja vielä menit kehumaan olleesi Usean miehen kanssa.Uskon, että miehesi ei IKINÄ unohda sitä ja ihme on jos pystyy luottamaan sinuun enää koskaan..Joka kerta kun lähdet ulos tai uudelle matkalle, miehesi elämänhelvetti revitään auki uudestaan...Meneppä nyt todella itseesi ja mieti antaisitko itse miehellesi tuollaisen anteeksi?Vaikka oletkin sen Jo itse tehnyt, mieti mitä itse tekisit samassa tilanteessa...Sääli miestä jos sinut takaisin ottaa!
aloittaa niiden 200 hankkiminen siinä vaiheessa kun on päättänyt "sitoutua"? Vai ajattelitko, että parempi myöhään, kuin ei milloinkaan?
Noin ne kaikki naiset tekee. Vieraisiin vaan kun silmä välttää. Onko nyt hyvä olo??
itse en ymmärrä,että jos on saavuttanut jotakin todella hienoa, löytäny kumppanin vierelleen, niin minkä takia tarvitsee mennä pilaamaan kaikki yhdellä "pienellä" teolla. kaikki se mitä olette 6 vuoden aikana rakentaneet valuu hukkaan.. ymmärrän sen että varmasti tulee tuollaisia tuntemuksia, että onko hän se oikea vai ei, ja sitten saattaa alkaa etsimään niitä vikoja tarkemmin toisesta. naimisiin meno kun on kuitenkin Suuri askel ja kukaan tuskin haluaa mennä naimisiin ihan huvin vuoksi vaan. se olisi helpompi ymmärtää jos pettäminen olisi tapahtunut vain KERRAN, mutta sitten kun niitä kertoja onkin enemmän, niin ei voi muuta sanoa kun EI HYVÄNEN AIKA! missä on järki, etkö yhtään ajatellu miltä toisesta voi tuntua kun pettää?? eikö sydän sanonut mitään?? voi olla ja onkin niin että miehesi on Todella vaikea luottaa sinuun enään.. ja jos kaikki menee hyvin ja pääsette siihen pisteeseen että palaatte vielä yhteen niin hyvä! mutta siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran menette sänkyyn kaiken tapahtuneen jälkeen, niin voi olla että miehesi ei siihen pysty, koska ajattelee sinua vain niiden muiden kanssa. mutta vaikka olet tehnyt todella typerästi niin toivon kuitenkin että voitte sopia asiat ja palata vielä yhteen. hankalaa se varmasti on,mutta jos rakastatte toisianne todella, niin kyllä se onnistuu! tarvitaan vain työtä, anteeksi antoa, Luottamusta tulevaan ja tietenkin sitä RAKKAUTTA! ei muuta kun tsemppiä tulevaan!
mun oma mies vain parani sängyssä kun kuuli mun pettäneen...
sitten asiat hyvin? Kiva käydä hakemassa omaan seksielämäänsä piristystä vieraista ja sitten puhua siitä omalle miehelleen, joopa, kukin tamplaa tyylillään, mutta mistä se sun miehesi sitten saa innon sinne teidän yhteiseen seksielämään kun sua ei enää huvita käydä vieraissa tai sua ei kukaan halua??
mustavalkoinen tapa ajatella! =)
kyllä oot tyhmä
ei tommosia paskoja oo olemassa kuin suomessa
etelään ja housut jää helsinki-vantaan kentälle
saitko tauteja
Miten sä olet voinu tehä jotain noin typerää? Täällä on kaks yksinäistä sinkkunaista jotka kyllä hellis sunki miestä, eikä juoksis minkään etelän gigoloiden perässä. Toivottavasti se mies ei ikinä anna sulle anteeks, tyhmä.. Mut toisaalta on hyvä, että palautat hyvän miehen takaisin kiertoon, koska sä et häntä ansaitse.
Hei! Täällä mielipiteitä sulle lentää, osa satuttaa sua varmasti aika pahasti.. Osa liiankin tylyjä! Mutta.. Minua on pettänyt avopuolisoni kaksi kertaa, ennen kuin asuttiin yhdessä. Kun sain tietää suhde meni katkolle ja ei oltu juuri tekemisissä. Palattiin muutaman kuukauden kuluttua yhteen, koska huomasin TODELLA kuinka paljon hän minua rakastaa.. Sen hän osoitti,sillä että jätti minut, koska rakasti niin paljon eikä halunnut satuttaa enää yhtään.. Ei oltu yhteydessä aikoihin ennen kuin minä otin yhteyttä,koska olin saa nut aikaa ajatella asioita ja miettiä tunteita.. Yhteyden oton jälkeen oltiin pitkään todella hyviä ystäviä ja rakennettiin suhde uudelle pohjalle! Nyt menee hyvin ja rakastetaan toisiamme todella, tajuamme molemmat että toista ei vois pettää, se olisi sama kuin tappais itsensä! Tuntuu vain, että rakastatko sä todelle, kun petit niin useasti ja kaikki alkoi siitä, kun olisitte menneet naimisiin!! Kertoo ainakin ulkopuoliselle sen, että teidän suhde taisi olla niin arkista, että pettämisien kautta taisit tajuta, että et rakasta enää! Nyt sua painaa vain syylisyys ja se että olet SATUTTANUT toista TODELLA pahasti! Jos haluat paluuta yhteen, ota etäisyyttä ja anna toisen ajatella tunteita ja haluaako palata yhteen! Näytä sitten että olet todella luottamuksen ansainnut! Mutta sen eteen saat tehdä KOVASTI töitä!!!
Ensimmäiseksi, voi kuulostaa paikoin ankaralta tekstiltä, mutta kävin itse tämän läpi.
Ensin pettämisestä:
Mitä se merkitsee että sinä petät tai petit? Se kertoo itsestäsi millainen ihminen olet ja se kertoo myös jotain miten paljon arvostat/kunnioitat sitä henkilöä ketä petät ja teidän suhteesta.
Syyllisyyden tunne:
Se kertoo itsestäsi että sinulla on käsitys siitä mitä on oikein ja mitä on väärin.
Kertoa vai eikö kertoa?
Tämä ei ole yhtään niin helppoa, varsinkaan jos olet henkilö joka yleensä ei petä, ja sinulla on vaikeuksia kestää omia syyllisyyden tunteita.
Ensiksi pitää ajatella mitä haluat sen henkilön kanssa, haluatko jatkaa suhdettasi vai eikö. Jos et halua, kerrot juuri sen hänelle, että et halua jatkaa, ja jokaisella yleensä on hyvä syy siihen. Että petit häntä ei ole syy ettet halu jatkaa suhdettasi, sitä ei tarvitse kertoa jos arvostat/kunnioitat häntä ihmisenä.
Jos haluat jatkaa suhdettasi ja kärsit syyllisyyden tunteista pitää arvioida kenen pitäisi kantaa ja käsitellä sinun syyllisyyden tunteesi, sinä vai hän?
Miksi ihmiset kertovat pettämisestä partnerilleen?:
Monet kertovat juuri koska he eivät itse kestä omaa syyllisyyttään, he antavat sen jonkun toisen kannettavaksi. He eivät kerro sitä sen takia että sen toisen on välttämätöntä tietää sitä.
Se voi monesti olla raskasta kestää sitä itse, he eivät pysty antamaan itselleen anteeksi.
Ei jumalauta. Ei aina ole kyse siitä kertoakko vai ei! Minä ainakin olin jo päättänyt olla kertomatta (juuri siksi että syyllisyys on minun kannettava). Mutta kyllä läheinen ihminen näkee toisesta että jotain on tapahtunut!
Totta! jos yhdessä elävä pari todella ovat läheisiä toisilleen, ei voi olla tunnistamatta toisessa (pettäjässä) tapahtunutta muutosta ja varmaan myöskin vaikka syllisyyden tietäisikin kuuluvan itsensä kannettavaksi, on se pelko siitä paljastumisesta vähintäänkin, ehkä enemmänkin yhtä suuri, joten kerro tai älä, taatusti jäät joskus kiinni........ehkä, mutta onko silloin enää lähellä. Surkeita juttuja. Ihminen on erehtyväinen ja joskus myös itselleen arvaamattomasti käyttäytyvä, mutta jossain siinäkin rja kulkee, ehkä se kerta olis mennyt vielä paniikin sekoittaman tunnemyläkän piikkiin, mutta toinene ei enää ja jopa eri miehen kanssa.sitten ei vaan ole ollut lähesyys ja rakkaus molemminpuolista...ei ainakaan tahto.
Ja kun naimisiin mennään, pappi kysyy: TAHDOTKO!
pakko sanoa, alkoi itkettään ton jälkeen, molempien puolesta...sen että sun miehes joutuu kokemaan ton että oma nainen onkin vaan petturi...mut mä uskon myös sua, et säkään varmaan läpeesi paha ole
Voi voi, aikas surkea tilanne. En usko, että jatkoa riittää, jos miehesi yhtään itseään ihmisenä kunnioittaa ja arvostaa. Eikä asialla ole rakkauden kansa mitään tekemistä, vaan luottamuksen ja tahdon. Kykenisitköhän sinä koskaan luottamaan mieheesi, jos hän sinut takaisin haluaisi, vai olisitko nöyränä tyttönä aina "anteeksi pyynnön" velkaa ja varpaillasi, että josko miehesi huonona tai heikkona hetkenä ei välittäisi tuon taivaallista olla sinulle ehdottoman uskollinen. Kyllä on vaikeaa rakentaa enää luottamiusta tuohon jamaan, edes pitkällä juoksulla ja kestäisikö kumpikaan vuosien kyräilyä. Veikkaanpa, että suhteenne päättyisi jokatapauksessa jossain vaiheessa elämäänne. Ainakin taphtumat ovat muuttaneet ja muuttavat molempien asennemaailmaa varsin rajusti. Ette siis ole enää kumpikaan se sama ihminen, mitä olitte ennen sinun pakokauhuasi, ettekä tule olemaankaan, se on ihan varma, joten kannattako edes lähteä rakkauden nimissä yrittämään muokkaamaan toisianne uuteen uskoon, ehkäpä tai ei. Jaksaako molemmat...vuuosien projekktin, vaikkei mikään takka, että senkään jälkeen onnistuisi. Voi itku sentään...hän joutuu nyt "maksamaan selkänahastaan sinun oppirahasi"
ette tule onnistumaan enää. Tuo sinun kaipuusi palata takaisin entiseen kuulostaa vähän samalta silloin kun erotaan. Tarkoitan että kun eroaa, niin jossain alkuvaiheessa tulee tunne, että jospa sittenkin vielä voisi yrittää uudelleen, jospa sittenkin onnistutaan elämään yhdessä. Toiset lankeavat siihen ja ovat hetken aikaa yhdessä ja eroavat kuitenkin lopulta ja se sama raastava tunne alkaa uudelleen. Tämä jossittelu johtuu vain siitä ettei millään jaksaisi aloittaa rakentamaan elämäänsä alusta ja haluaa vain että asiat olisivat kuin ennenkin hyvinä aikoina. Se on kuitenkin vain harhaa, se on vain ihmisen turvallisuuden ja tutun turvallisen elämanrytmin kaipuuta.
Mielestäni teidän pitää vain nyt kestää tekosi seuraamukset ja aloittaa oma elämä kukin tahoillanne. Todennäköisesti olisit pettänyt joskus myöhemmin jos kerran nytkin pystyit pettämään. Se on sinulta vain tekosyy että pettäminen olisi ollut sitoutumisen pelosta syntynyt tilanne. Myöhemmin olisi löytynyt muita syitä. Mutta jos tuo tekosyy auttaa sinua menemään eteenpäin elämässä niin suotakoon se sinulle. Jokaisella on omat selviytymisen ja suojautumisen keinonsa.
En silti mene tuomitsemaan sinua. Jospa et kuitenkaan sisällä sisimmässäsi ollut valmis avioliittoon vaikka sinulla olikin tunteita tätä miestä kohtaaan. Et vain uskaltanut myöntää sitä itsellesi vaan ilmaisit sen käytökselläsi. Ole oikeasti rehellinen itsellesi ja tunnista oikeat tunteesi.
Miksi seksi on niin tabu asia, että kun sitä harrastaa jonkun muun kanssa niin se olisi kauheeta ja väärin?? Siis miksi ette voi olla suhteessa, jossa kumpikin nauttii seksistä kenen kanssa tahtoo ja silti olette yhdessä!! Nauttikaa seksistä oikealla tavalla älkääkä heti erotko, jos sinä olet ollut seksin kiimoissa ja nauttinut aidosta seksistä.. olkaa avoimia ja rehellisiä toisillenne niin homma toimii.. sinun valehtelusi tässä suurin tuskan aihe on! Sitä sinun miehesi kokee.. että ei voi luottaa.. älkää enään valehdelko toisillenne.. avoimesti vaan seksiä muiden kanssa.. NÄIN!!
Kiitos kaikille kirjoittajille kommenteistanne! Mielipiteitä mahtuu maailmaa..
Tilanteemme on tällä hetkellä edennyt aika lailla. Mieheni pahin vihakausi minua kohtaan on mennyt ohi. Viikkotolkulla on keskusteltu ja keskusteltu mikä johti meidät tähän tilanteeseen. Klassiseen selitykseen päädyttiin eli olimme alkaneet pitämään toisiamme itsestään selvyyksinä ja yhteiseen aikaan emme olleet panostaneet tarpeeksi. Vuosien varrella tähän pikkuhiljaa vaan vajottiin...
Ratkaisumme tähän tilanteeseen on tilien tasaus. Eli mieheni käy panemassa yhtä monen naisen kanssa kun minulla oli ollut miehiä muutama lisäpano extrana minun pienestä suhteenpoikasestani. Kuulostaa varmaan aika sairaalta, mutta mieheni tili on jo avattu viime viikolla ja vaikka kyllähän se minua ahdistaa ja aiheuttaa mustasukkaisuutta niin saanpahan maistaa omaa lääkettäni! Rakastamme toisiamme ja suhteemme on aivan uusilla ulottuvuuksilla.Avainsanoina tähän on rehellisyys ja avoimuus ja RAKKAUS.
Olen löytänyt saman miehen uudelleen johon silloin kuusi vuotta rakastuin. Molemmat näemme nyt toisemme uusin silmin miehenä ja naisena emme enää itsestään selvyyksinä. Tieto siitä että mieheni käy nyt vuorostaan vieraissa on kieltämättä kiihottavaakin kun tiedän että kuitenkin minä olen kaiken etusijalla. Seksielämämme on piristynyt huomattavasti ja yhteinen lemmenloma kauas pois on varattuna...
Uusin eväin lähdemme tilit tasattuina vaikeuksista yli ja vastarakastunein fiiliksin. Ei varmasti tyypillistä, mutta näin meillä. Asioilla on aina monta puolta jotka täytyy oppia kääntämään esiin oli tilanne mikä tahansa! Elämä on välillä kyllä tosi yllättävää, mutta juuri se tekee elämästä elämisen arvoisen:)