Olen tuntenut tämän miehen yli kymmenen vuotta. Ihan nuoruudesta lähtien. Olemme eläneet "lähekkäin" ja ollet ystäviä. Viisi vuotta sitten elämäntilanteemme muuttuivat ja meillä oli "jotain".. kaikki kuitenkin loppui ja katosimme toistemme elämästä neljäksi vuodeksi. Kunnes nyt, muutama kuukausi sitten löysimme taas toisemme.
Olemme jutelleet. Mies on kertonut miten on yrittäny minua etsiä näitten vuosien aikana, ajatellut minua ja ikävöinyt. Että olen hänelle "se oikea" ja että hän rakastaa minua edelleen, on aina tuntenut minua kohtaan enemmän kuin ystävyyttä. Ainoa ongelma asiassa on se, että mies meni kesällä naimisiin.. ja nyt siis tilanne on tämä. Hän ajattelee minua päivittäin, olemme yhteydessä joka päivä. Olen sanonut etten toiseksi naiseksi ala, ja hän on sanonut ettei sitä minulta vaadi. Että olen sitten se "ensimmäinen" jos niin käy..
Ja nyt mua pelottaa. Olen tuntenut tämän miehen niin kauan, ajatellut häntä aina ystävänä. Ja tottakai minäkin häntä etsin noina vuosina kun olimme toisiltamme hukassa. Rakastankin, mutta en tiedä miten paljon. Rakastanko vain ystävänä, vai onko tässä jotain enemmänkin. Haluaisin kuitenkin tavata häntä, viewttää aikaa, jutella asiat.. ehkä jopa katsoa tuleeko tästä jotain. Mutta, en haluaisi olla se joka rikkoo yhtäkään avioliittoa. Ja jos mies jättää tämänä vaimonsa, niin mulle tulee kauheet paineet siitä että meidän on sitten onnistuttava ja oltava onnellisia. Mitä teen? Nämä tunteet repivät joka suuntaan.. olen ihan sekaisin. Mies ei halua menettää minua elämästään enää, enkä minäkään häntä, mutta voiko näin jatkua? Mies sanoi että kaikki tunteet tulivat taas pintaan kun löysi minut. Auttakaa mua selvittämään ajatuksiani..
Olemme jutelleet. Mies on kertonut miten on yrittäny minua etsiä näitten vuosien aikana, ajatellut minua ja ikävöinyt. Että olen hänelle "se oikea" ja että hän rakastaa minua edelleen, on aina tuntenut minua kohtaan enemmän kuin ystävyyttä. Ainoa ongelma asiassa on se, että mies meni kesällä naimisiin.. ja nyt siis tilanne on tämä. Hän ajattelee minua päivittäin, olemme yhteydessä joka päivä. Olen sanonut etten toiseksi naiseksi ala, ja hän on sanonut ettei sitä minulta vaadi. Että olen sitten se "ensimmäinen" jos niin käy..
Ja nyt mua pelottaa. Olen tuntenut tämän miehen niin kauan, ajatellut häntä aina ystävänä. Ja tottakai minäkin häntä etsin noina vuosina kun olimme toisiltamme hukassa. Rakastankin, mutta en tiedä miten paljon. Rakastanko vain ystävänä, vai onko tässä jotain enemmänkin. Haluaisin kuitenkin tavata häntä, viewttää aikaa, jutella asiat.. ehkä jopa katsoa tuleeko tästä jotain. Mutta, en haluaisi olla se joka rikkoo yhtäkään avioliittoa. Ja jos mies jättää tämänä vaimonsa, niin mulle tulee kauheet paineet siitä että meidän on sitten onnistuttava ja oltava onnellisia. Mitä teen? Nämä tunteet repivät joka suuntaan.. olen ihan sekaisin. Mies ei halua menettää minua elämästään enää, enkä minäkään häntä, mutta voiko näin jatkua? Mies sanoi että kaikki tunteet tulivat taas pintaan kun löysi minut. Auttakaa mua selvittämään ajatuksiani..
Vastaukset 6
Vanhimmat
etkä tee mitään!
Anna ajan kulua ja katso, olisitko sittenkään tuolle miehelle se oikea tai ensimmäinen.
Ajatele myös hänen tuoretta avioliittoaan!
Asia on ihan simppeli, tunteet vaan sekottavat järjen.
Mies on naimisissa, hänellä on vaimo, ja sinä et halua sitä liittoa rikkoa, olet niin sanonutkin, siispä pysy rehellisenä itsellesi loppuun asti.
Puhukaa asiat selviksi, järkeilkää, että ollaan edelleenkin vaan ystäviä eikä sitten mitään vispiläkauppaa. Kyllä teillä on itsekuria, jos vaan sitä haluatte käyttää.
Ajatelkaa, että on ihanaa tietää, että maailmassa on ihminen, jonka ajatuksissa te olette aina vaikka asuisitte maapallon eri puolilla. Ja se tieto riittää.
Ei aina tarvi saada omaksi asti, voi olla ystävä vaan ja tukea toista ystävänä ilman mitään tunnesekoilua. Voi rakastaa toista platonisesti eikä se rakkaus ole yhtään sen huonompaa kuin seksuaalinenkaan rakkaus, se on vaan erilaista, rajoitetumpaa.
Nauttikaa ystävyydestä, ajatelkaa, että olette parempia sellaisina ja että saatte voimaa ystävyydestänne. Olette aina olleetkin tovereita, niin miksi ei tästä eteenkinpäin?
Tahtoa ja kunnioitusta se vaan vaatii ja sitä teistä kyllä löytyy kun vaan vähän pinnistätte ettekä heittäydy ajelehtimaan tunteiden varassa.
edelleenkin,säästyt paljolta.Jos alat suhteeseen toisen pulison kans,saat ikuisen arven elämääs.
Odota, että mies eroaa. Älä aloita suhdetta häneen, miehellehän kelpaisi molemmat (vaimo ja rakastajatar); puhui mitä puhui.
Muistuta lempeästi, ettet ala hänelle salarakkaaksi(huoraksi), vaan että odotat hänen tekevän liittonsa loppumiseksi tarvittavat toimenpiteet. Älä anna itsesi odottaa, kohta sieltä kuuluu vauvauutisia ja sen jälkeen et häntä enää "saa".
Luuletko et hän on sulle uskollinen kun ei ole nykysellekään!!!Elä omaa elämääsi täysillä kyllä se kohtalo kävelee joskus kohti!!!
Sinun kannattaa laittaa jäitä hattuun. Sano miehelle, että hän tekee omat päätökset ja sinä teet omat. Voit toki kertoa, ettei sinusta teidän yhteinen tulevaisuus ole sinulle mahdoton ajatus, mutta heti perään, ettet ole lupaamassa mitään.
Jos mies eroaa, hän eroaa omasta tahdostaan ja omilla syillä niin että sinä et ole sitä rikkomassa.
Voihan olla, että hänen mahdoll. eroprosessin aikana sinä löydät toisen miehen ja hän jääkin "yksin".