Kertokaapa te pettäjät kuinka nyt sattuu ja itkettää. Paranisi hieman tämä munkin päivä. Parasta nautintoa elämässä on tällä hetkellä teidän kärsimys! Tavallaan siis TÄNÄÄN teille iso kiitos, sillä teitä on paljon jotka päiväni tänään piristää!!!
Oon BACK!
ilkka
81347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika hyvin ymmärrän tunteesi. Istun lasteni kanssa hiekkalaatikolla, vaikka mieli tekisi mennä ja antaa ämmälle kunnon korvapuusti (en sitä tee, mutta mielessä on usein). Piti ensin miestäni monta vuotta rakastajanaan ja nyt kärähdettyään sai anteeksi omalta mieheltään ja arvosteli vielä minua siitä, että uskalsin soittaa hänelle kysyäkseni missä oikein mennään kun mies ei kerro. Tuntuu, että ainoa joka tässä todella sai pahasti siipeensä ja kärsii vielä pitkään sydän vereslihalla olen minä sinisilmä. Ongelmia oli ja yritin monta kertaa saada häntä esim. perheneuvolaan, mutta toinen pakeni vieraan naisen syliin. Nyt mies haluaa jatkaa, koska on huomannut mitä menettää.
ansaitsee sen litsarin. mikä siinä on, että aina nainen raivoaa toiselle naiselle miehen naureskellessa taustalla... oletko niin epävarma, ettet osaa seistä omilla jaloillasi. vielä noin katkerakin, kun toisen aviomies antoi anteeksi. ota oppia.
Mies on jo vihani ja litsarini saanut ja saa varmaan edelleen, sillä asia on mielessäni lähes joka hetki. Eikä ole naureskellut kuule yhtään. Oppia en ota toisilta sillä, jos ei voi olla enää tuon niin ei voi!!. Miehen täytyy olla todella jotain ???? (enpä keksi adj.), jos antaa anteeksi vaikka vaimo on vannonut rakastavansa miestäni aina ja aikoo rakastaa kai ikuisesti.
Mutta onko niin, että en saisi tuntea minkäänlaista vihaa/antipatiaa tuota naista kohtaan??? Pettämsieen kai tarvitaan aina kaksi.
Onhan hän tiennyt olemassaoloni ja pyrkinyt suojelemaan heidän salasuhdettaan mieheni kanssa vuosikausia.
Jakelet aika kovia neuvoja mielipiteitä. Katkera olen enkä edes sitä häpeä, on kai aika oikeutettua.
..KAIKKI vihasi omaan mieheesi. Ei auta solvata kolmatta osapuolta, pettämiseen tarvitaan kaksi - joo, mutta et sinäkään syytön ole? Jotainhan miehesi kaipaa suhteessanne, kun sitä ei sinun kanssasi koe? On vain helpompaa tietysti projisoida kaikka viha ja raivo ulkopuoliseen kuin katsoa peiliin.. monesti todettu ja niin todeksi havaittu tosiasia!
jatka vaan parkumista hiekkalaatikolla, jollet muuhun kykene.
käy lukemassa Väestöliiton sivuilta pikkulasten perheille tarkoitettu palstaa ja siellä "Uskottomuuden jälkeen"-kohtaa. Saat siitä neuvoja, miten selvitä eteenpäin ja miten voitte yrittää parantaa välejänne.. Eri asia on, rakastaako miehesi edes sinua vai vainko lapsianne..
Toivon todella lämpimästi kaikille pettäjille heidän omaa lääkettään...tiedättepä miten pahalta tuntuu.
Minun neuvoni:
Teillä on mennyt jokin pieleen, ettekä TE pysty (?) sitä ratkaisemaan. Miehesi valitsi toisen ratkaisun. Pystytko antamaan anteeksi? Jos et, tai et halua (teillä ON siis muitakin ongelmia...) lähde omaan elämään, ota elämääsi niskasta kiinni. Elämä kantaa. Minä aloin loistaa, kun totesin, minun ei tarvitse sietää moista käyttäytymistä, ei tarvitse olla tämän kanssa - mies, jolla ei ole selkärankaa, mikä sen tulevaisuudessakaan pystyssä pitäisi.
Sitä paitsi, olen velvollinen antamaan lapsilleni rakentavan kuvan mies-naissuhteesta. Kunnioitusta, hellyyttä. Se ei olisi enää toiminut liitossamme.
Uskallusta ja sitä kautta elämää!
Tottakai saa vihata ja olla katkera, aihetta VARMASTI on, ei kenenkään tarvitse tulla selittämään sinulle miten surusi suret! Kunhan viha ja katkeruus eivät olisi kovin pysyviä tunteita, itse vieläkin ajoittain taistelen toistuvasti petetyksi tulemisesta johtuvaa katkeruutta vastaan.. Itsesyyttely EI ole ratkaisu. Voimia!!
Lumppu! Petetty ei koskaan ansaitse tulla petetyksi. Hän ei ole tehnyt väärää, ehkä hän ei ole se oikea, ja suhteessa kuuluisi eron tapahtua, mutta petetyksi kukaan ei ansaitse tulla.
Jojoon vaan sinäkin.