Olimme olleet yhdessä reilut kaksi vuotta. Katuva avomies kertoi pettäneensä. Tuntui, että maailma romahtaa. Huusin, itkin, raivosin, kyselin miksi, halusin tietää yksityiskohtia. Jatkoimme kuitenkin yhdessä, koska rakastimme toisiamme. Aika kului, vuodet vierivät. Pikku hiljaa luottamus palasi. Perustimme perheen. Nyt siitä on kulunut 16 vuotta. Tänä päivänä tiedämme kumpikin, ettei pettäminen kannata, koska siinä voi käydä tosi huonosti. Meitä tämä tapaus opetti ja kasvatti. Olemme tällä hetkellä hyvin onnellisia yhdessä, vaikka joskus heikkona hetkenäni tosin muistutan miehelleni millaiselta tuntuu jos pettää toista, koska anteeksi voi antaa mutta unohtaa ei koskaan...
anteeksi voi antaa
mutta unohtaa ei koskaan
61978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnittelut onnestanne! Oletpa tosi raukkamainen, kun kerrot tapauksen kasvattaneen sinua jne. mutta kuitenkin siitä pitää muistutella. Mitä se edistää? Pidä tyhmä turpasi kiinni tai ennen pitkää sua petetään taas.
Ihan kiva tarina. Toivottavasti et tarvi lisää kasvatusta. Pettäminen on todella julmaa, mutta jos kumpikaan ei rakasta toisiaan ihan todella oikeasti, niin se on edessä ennemmin tai myöhemmin.
se pettäminen on aina edessä jos tunteet lakkaa toista kohtaan? Eikö eron pitäisi olla se seuraava askel pettämisen sijaan?
Minulla on kokemusta petettyksi joutumisesta...olimme olleet mieheni kanssa naimisissa jo 6v (yhdessä 8v) ja meillä oli kaksi lasta silloin... kun se tapahtui...mieheni jäi työttömäksi,alkoi hän maleksimaan alkoholisti veljensä luona muka auttaen tätä.Se auheutti kitkaa välillemme,kun huomautin,mitä hän teki.Sitten kerran veljensä luona ollessaan auttamassa,kännipäissään tuli soittaneeksi ex:leen ja sitten he jo tapasivatkin mieheni veljen luona.Se oli kuulemma vain halujen tyydyttämistä....sitä en uskonut silloin enkä tule sitä ksokaan uskomaan.Olen antanut miehelleni anteeksi,mutten pysty koskaan unohtamaan asiaa.Nyttemmin kun tapahtuneesta on 11v aikaa mieheni katuu tekoaa ja tajuaa tekonsa.tapahtuman myötä mieheni on alkanut olemaan todella mustasukkainen minusta,syyttä...luullen,että tahdon kostaa vielä vuosienkin jälkeen hänelle hänen tekonsa...en voisi ikänä tehdä edes kostomielessä samoin,pettää puolisoani.Rakastan häntä,niin myötä kuin vasta mäessäkin....Ja olen ylpeä että olen lojaali edelleenkin miehelleni!
Olen itse pettänyt miestäni kahden vuoden seurustelun jälkeen Olemme edelleen yhdessä ja elämmä onnellisemmin kuin ennen petosta. Mieheni ei halua asiaa muistaa mutta minä muistan edelleenkin Itken välillä aina vielläkin katumuksesta. Olen onnelinen siitä että miehni antoi uuden mahdollisuuden. Rakastan mestäni ja kadun tekojani Luulen että jos en olisi ikinä tunnustanut asiaa emme olisi enää yhdessä jos hän olisi kuullut seikkailuni toista kautta. Me elämme nykyisin elämäämme toisillemme ja miäkin olen oppinut ettei pettäminen kannata
Kerran pettänyt, pettää myös uudestaan. Kynnys laskee kun huomaa että puoliso antaa vielä anteeksi. Itse en antaisi, saman tien puoliso pihalle tavaroineen jos kiinni jäisi. Turha siinä on selitellä mitään esim. "heikosta viinapäästä". Olkaa vahvoja!