Olkaa muut viisaampia ja jättäkää alkoholisti ajoissa.. oma tilanteeni oli se, etten suhteen alussa tiennyt miehen alkoholismista. Viinan otto vaikutti siltä kuin muillakin. Sitten se alkoi - haukkumiset kännissä, valehtelu.. seuraavana päivänä mies on aina ollut katuvainen ja aluksi lupasi ryhtyä raittiiksi. Sitten kohtuu käyttäjäksi. Kohtuukäyttö kuitenkin johti liian usein siihen, että se lipesi käsistä. Tyypillinen tilanne; "en sammalla, en ole kännissä, voin minä vielä yhden ottaa"
Viime viikolla mies mokasi pahasti. Samana iltana sanoi, että ottaa vaan pari, ja pian olikin kännissä. Väitti vielä, ettei ole ottanut kuin pari kaljaa. Ihan niinkuin en huomaisi. Seuraavana päivänä tuli katumus; "olen päättänyt lopettaa juomisen kokonaan, olen ollut ääliö, en halua typeryyteni takia sinua menettää, kun sen voi korjata, haluan todellakin muuttaa asennettani" En uskaltanut innostua, kun arvasin sen mitä tänään sain kuulla; "moni ottaa paljon enemmän kuin minä, en ole montaa kertaa mokannut, mikä paha siinä on jos saunakaljan ottaa, voinhan minä kokeilla ykköskaljaa/raittiutta, mutta en tiedä miltä se sitten tuntuu, en tiedä.." Ja ei halua minua viinan takia menettää. Mutta mieluummin viinan valitsee. Luulin liian kauan että olisin tärkeämpi. Ihan helvetin vaikeaa tajuta, ettei tunne toista. Olen niin rikki. En jaksa katsoa hänen kokeiluaan raittiina, koska hän todennäköisesti huomaa ettei siihen pysty, kun kaveripiirikin on niin kovasti kaljoittelevaa. Ikinä en ole käskenyt enkä vaatinut, olen koko ajan sanonut että sen muutoksen pitää lähteä omasta halusta.. Mistä hitosta se johtuu, että seuraavana päivänä katuu, ja muutaman päivän päästä on toinen ääni kellossa? Miksi joku ihminen särkee suhteensa alkoholin takia? Eikö silloin rakasta toista tarpeeksi, vai onko alkoholistille viina aina tärkeämpää? Hän tuskin haluaa hoitoakaan enää. Ehkä se aina juopottelun jälkeisenä päivänä olisi ollut hänen mielestään hyvä ajatus, mutta nythän on taas asenne ennallaan. Ja halusi muka sitä muuttaa.
Luulin vielä äsken olevani hänelle tärkeintä ja että hän rakastaisi minua enemmän kuin mitään muuta. Mutta rakkaus kaljaan on suurempi. Nyt tiedän ainakin jatkossa etten ala ymmärtämään toisen juopottelua ja yritystä kohtuukäyttöön - ei alkoholisti näköjään oikeasti edes halua kohtuukäyttäjä olla.
Viime viikolla mies mokasi pahasti. Samana iltana sanoi, että ottaa vaan pari, ja pian olikin kännissä. Väitti vielä, ettei ole ottanut kuin pari kaljaa. Ihan niinkuin en huomaisi. Seuraavana päivänä tuli katumus; "olen päättänyt lopettaa juomisen kokonaan, olen ollut ääliö, en halua typeryyteni takia sinua menettää, kun sen voi korjata, haluan todellakin muuttaa asennettani" En uskaltanut innostua, kun arvasin sen mitä tänään sain kuulla; "moni ottaa paljon enemmän kuin minä, en ole montaa kertaa mokannut, mikä paha siinä on jos saunakaljan ottaa, voinhan minä kokeilla ykköskaljaa/raittiutta, mutta en tiedä miltä se sitten tuntuu, en tiedä.." Ja ei halua minua viinan takia menettää. Mutta mieluummin viinan valitsee. Luulin liian kauan että olisin tärkeämpi. Ihan helvetin vaikeaa tajuta, ettei tunne toista. Olen niin rikki. En jaksa katsoa hänen kokeiluaan raittiina, koska hän todennäköisesti huomaa ettei siihen pysty, kun kaveripiirikin on niin kovasti kaljoittelevaa. Ikinä en ole käskenyt enkä vaatinut, olen koko ajan sanonut että sen muutoksen pitää lähteä omasta halusta.. Mistä hitosta se johtuu, että seuraavana päivänä katuu, ja muutaman päivän päästä on toinen ääni kellossa? Miksi joku ihminen särkee suhteensa alkoholin takia? Eikö silloin rakasta toista tarpeeksi, vai onko alkoholistille viina aina tärkeämpää? Hän tuskin haluaa hoitoakaan enää. Ehkä se aina juopottelun jälkeisenä päivänä olisi ollut hänen mielestään hyvä ajatus, mutta nythän on taas asenne ennallaan. Ja halusi muka sitä muuttaa.
Luulin vielä äsken olevani hänelle tärkeintä ja että hän rakastaisi minua enemmän kuin mitään muuta. Mutta rakkaus kaljaan on suurempi. Nyt tiedän ainakin jatkossa etten ala ymmärtämään toisen juopottelua ja yritystä kohtuukäyttöön - ei alkoholisti näköjään oikeasti edes halua kohtuukäyttäjä olla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mieheni myös joi, mutta paljon salaa..sain sen juuri tietää, kun teemme eroa. silloin kun olimme mieheni luona ja mies joi, hän hermoili ja alisti,mitään en saanut sanoa yms. Jos sanoin väärin, sain köniin, lopulta en uskaltanut enää mennä miehen luokse. Minun luona ei otettu, inhoan kaljaa yms, muutenkin>>liikaa otettuna. Kestin tätä suhdetta pari vuotta, aluksi hän oli mitä ihanin, hellä ja huomaavainen. Yht`äkkiä kaikki muuttui. Takkusimme n. vuoden. Emme asuneet yhdessä, vaan eri paikkakunnilla, emme nähneet välillä juuri ollenkaan. Yhteinen tekeminen ei miestä enää kiinnostanut, vain kaverit ja harrastukset.. ja se kalja. Itsekeskeinen kun oli.
Joku sai minut järkiini ja päätin että nyt tämä on loppu, vaikka rakastankin.. Oon ihan rikki. Mutta kyllä se elämä pian hymyilee, uskon niin! jaksamisia kohtalotovereille. tympii olla se ikuinen kakkonen. Kalja on se ykkönen!! Jollekkin ollaan vielä se YKKÖNENkin! :)
Meillä kanssa mies juo kuin viimeistä päivää, salaa ja nenän edessä. Mutta, meillä on vielä 3 lasta ja kaikki vielä alle kouluikäisiä. Sanoin kaks viikkoo sitten etten enää jaksa, ja olen sanonut varmaan miljoonasti aiemminkin. Viime viikonlopun hän sitten oli omasta tahdostaan selvinpäin, ja pelolla oottelen tätä viikonloppua...miten käy. Sanoin että ellei juominen lopu niin ero tulee että pamahtaa. On vaan ikävää särkeä lasten koti, vaikka rikkihän se entiselläkin menolla menee. Ja on jo mennytkin, nyt täytyy katsoa saako haavoja paikattua. Sääli lapsia, ja itseänikin siinä sivussa---katsoa toisen juopottelua, joka viikko, kuukausi, vuosi...ihan hullua. Toivottavasti elämä selkiintyy, mutten uskalla toivoa liikoja, entiset pettymykset on tuoreessa muistissa vielä... : /