Kuinka selvitä kun päätös on tehty? itse jäät lasten kanssa(en kylläkään jättäisi). Yksinjäämisen pelko ahistaa kun on kakarasta asti ollut saman kanssa , kohta 20 vuotta. En haluaisi vanhuuttani yksin viettää ja olisi ihanaa jos joku ottaisi kainaloon... Mutta yhteis elosta ei kerta kaikkiaan tule mitään, yritetty on monet kerrat. Samoista asioista on luvattu ja kun aikaa kuluu niin taas on sama edessä. En koskaan ole halunnut yh:ksi mutta en halua myös tälläistäkään.
kaipaan arvostusta ja kunnioitusta. Itse mielestäni arvostan ja kunnioitan puolisoani.
Pelko rahasta ja lasten mielenterveydestä kun revitään kaikki se pois mikä on turvallista.
Yksin mietittyään tuntuu että pää hajoaa..
kaipaan arvostusta ja kunnioitusta. Itse mielestäni arvostan ja kunnioitan puolisoani.
Pelko rahasta ja lasten mielenterveydestä kun revitään kaikki se pois mikä on turvallista.
Yksin mietittyään tuntuu että pää hajoaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
tosin tämä ei taida olla vastaus kysymykseesi.
Itse suht samassa tilanteessa, mutta en ole vielä uskaltanut lopullista päätöstä tehdä.
Taas kerran on puhuttu ja yritetty selvittää asioita ja luvattu jatkaa. Mutta kuten ennenkin, luulen, että piakkoin ollaan taas samassa pisteessä.
Itse kyllä luulisin selviäväni, tosin se rakkauden kaipuu kyllä jää.Lasten puolesta olen huolissani, nimenomaan kuinka he selviävät. Kaksi murkku ikäistä ja nurempi poika jolle isä on tärkeä. Ei kyllä tämä nykyinen elämäkään heidän katseltavaksi ( ei viinaa eikä väkivaltaa, vain tunteettomuus ja arvostuksen puute)ole mitään antoisaa elämänpolkua ajatellen.
Minulla on ystäviä, jotka ovat lasten kanssa pois muuttaneet ja hyvän elämän saaneet. Mutta kun jokainen meistä, niin aikuisista kun lapsista, on oma persoonansa ja kokee asiat eri tavalla mietityttää se meidän kohtalo.
Mutta jos avioeron on oltava minun kohtaloni oman mielenterveyden takia ( eihän kukaan voi elää tuntematta olevansa arvostettu ja kunnioitettu, pitemmän päälle) tulen selviämään ja huolehtimaan lapsistani kaiken parhaan kykyni mukaan. Näin myös luultavasti sinäkin, koska ihmisillä on uskomattomat voimavarat juuri silloin kun niitä tarvitaan.
Muista myös, että esim. seurakunnalta saat keskusteluapua omien tunteidesi läpikäymiseen. Sitä kannattaa kokeilla, sillä todellakin pää hajoaa kun yksin pyörittelee asioita eikä niihin loppujenlopuksi saa selkoakaan.
Syysauringon voimaa sinulle!!
Lapset selviää kyllä. Jos kotona on ollut kovin vaikeaa, on lasten parempi olla, kun vanhemmat ovat erossa. Kyllä lapset aistivat älyttömän tarkasti perheen kemiat, saattavat itsekin olla niistä (puoliksi) sairaita.
Omat vanhempani erosivat kun olin 19. Oikeasti se ei tuntunut millekään muulle, kuin helpottavalle. Olin onnelinen heidän puolestaan, kaksi niin yhteensopimatonta ihmistä ettei tosikaan. Molemmat ovat tahoillaan nyt paljon onnellisempia.
Tunneköyhyys on tappavaa. Ei tunteet meitä tapa vaan torjutut tunteet. Meidän aikamme haastaa meidät kohtaamaan omat ajatuksemme, tunteemme ja tarpeemme. Kun uskaltautuu olemaan haavoittuva ja pyytämään sitä mitä todella tarvitsee tässä tilanteessa voi päästä eteenpäin.
Sanon usein itselleni peilin ääressä että, mitä sinä rakas tarvitset juuri tällä hetkellä ja millä tavalla voisit täyttää tämän tarpeesi niin että voisit riemuita tänään. Kukaan muu ei lopultakaan ole vastuussa siitä, miten hyvin tai pahoin voin. Jos etsin rautakaupasta maitoa niin pettymys ja suru on taattu, jos etsin maitokaupausta maitoa tarpeeni tulee tyydytetyksi ja voin iloita. Jos miehesi ei ota sinua syliinsä, kun paljastat haavoittuvuutesi ja pyydät häntä pitelemään sinua niin sylissä niin kenen syli voisi antaa sinulle läheisyyttä ja lohtua? Itse olen käynyt saunassa, halannut itse itseäni tai käynyt kylvyssä, jossa saan lämpöä iholleni kauttaaltaan tai käynyt hierojalla, aromaterapiassa, kasvohoidossa jne.
Kostoajatuksin toisen syliin ryntääminen ei välttämättä ratkaise asiaa.