Kuinka usein pettääkääkään itseään, heittäessään toiseen henkilöön kaikki ihanteensa ja saa toisen hetken aikaa käyttäytymään ihanneihmisen tavoin. Mitä tapahtuukaan, kun se, mitä toinen todella on, paljastuu ja kaikki lupaukset, joita on saanut kuulla olivatkin vain vaikutuksen tekoa?
Kuinka voisi antaa itselleen aikaa kaikessa rauhassa tutustua ja katsoa ennenkuin alkaa millekkään. Antaa aikaa sille että harhat haihtuu ja se, mikä on arjessa olevaa näkyy selvemmin.
Kuinka voisi antaa itselleen aikaa kaikessa rauhassa tutustua ja katsoa ennenkuin alkaa millekkään. Antaa aikaa sille että harhat haihtuu ja se, mikä on arjessa olevaa näkyy selvemmin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miten heittää ne vaaleanpunaiset harhaiset lasit pois silmiltä...
Jos on tiedostamattomasti riippuvainen kaikista mahdollisista miehiin kohdistuvista uskomuksista, jotka eivät tuota sellaista tulosta, jota haluaa tietoisesti niittää, niin miten voisi olla niin rehellinen itselleen, että suostuisi katsomaan aikaisempia tuloksiaan ihmissuhteissa?
Jos suhteet ovat osoittautuneet joksikin muuksi niin kyllähän siellä on täytynyt olla alitajuntaiset uskomukset, jotka niitä tuloksia on tuottanut.
Kyllä on mielenkiintoista, havaita, miten syyllisyys on syytösten äiti. Kun ilmaisen omia ajatuksiani ja arvojani, joita miesystäväni ei ole itse vielä tullut ajatelleeksi hän usein kokee ne muutosvaatimuksina itselleen. MIKSI näin? Ihmettelen
Ei aitoa elikkäs "rehellistä" ihmistä välttämättä tunnistakkaan. Parempi olisi miettiä, miksi nykyaikana niin kovin esitetään muuta kuin ollaan ja kun ollaan saatu tahtomansa tavoite, niin hakeudutaan seuraavaan kohteeseen.
Tämä kun olisi vielä viatonta sekstailua ja yhdenillanjuttuja, vaan kun on näköjään levinnyt jo lapsentekoon asti. Siinä sitten on hieno selittää lapselle missä ja miksi isä on...
Työpaikoillahan tämä kaksinaamaisuus on jo pitkään ollut uralla etenemisen keino. Mutta kuitenkin viestiisi vastaten: IHMISTÄ EI VOI MUUTTAA.
ei tarvitsisikaan muuttaa jos ei katselisi niiden vaaleanpunaisten lasien läpi... ja jo kohtalaisen pienenki hetken jälkeen huomaisi ettei tämän ihmisen arvomaailma kohtaa omaani... hymyjä!!!!!!!!!!1
siitä että hän tuntuu sellaiselta jonka ois tuntenut jo monta vuotta.Hän on suurinpiirtein samanlainen eri ihmisten kanssa eikä vedä mitään eri rooleja eri ihmisten seurassa.harvoin lupaa mitään varmaa,koska tietää,että lupauksia on nykyään vaikea pitää... no onhan niitä parempiakin tunnusmerkkejä...
Jotenkin "sen" vaan huomaa kun kohdalle osuu..
Valitettavasti vain, aidot ihmiset on aikas harvassa,kun nykyään "pitää" olla parempi,rikkaampi,menestyvämpi ja jopa hauskempi kuin esim. vaikkas naapuri... :)
Tuntuu hauskalta tunnistaa samat ajatukset, kuitenkin ajattelen tuttuudenmielteen uuden ihmisen kohdalla tulevan enemmän jostain piirteistä, jotka muistuttavat varhaislapsuuden ihmissuhteista. Toisaalta jos tarkoitus onkin tulla tietoiseksi omasta tavastaan hahmottaa maailmaa, niin nämä "tutut" voivat kyllä olla juuri oikeita ihmisiä sitä tietoisuutta lisäämään.
riippuu molempien tilanteesta(vapaa vaikos varattu)että mitkä kellot sointuja soittaa...
joo,totta. En oikeen osannut selittää tuota "tuttu" hommaa.Jotkut piirteethän tekee immeisestä tutun oloisen...
Tarkoitus oli tarkoittaa :) (hassua tekstiä tulee näköjäs) niin,että aidon ihmisen seurassa se oleminen on yhtä helppoa kuin vanhan tutun.Se ei kiinnitä huomiota jokaiseen sanamuotoon eikä tapaan jolla sanotaan,vaan poimii jutusta sen olennaisen,elikkäs asian.
Ja jos ny jokin asia ei hirveesti kiinnosta ni sekin voitaan sanoa suoraan....
Jotenkis kiteytettynä.... ei vedä helposti herneitä nenukkiin...
Joku sanoi että kaikki haluaa esittää nykyään kauniinpaa, rikkaampaa, menestyvämpää, älykkäämpää...kuin oikeasti ovatkaan. Ei kaikki, en minä ainakaan. Olen just niin köyhä, ruma, tyhmä, menestymätön (mitä on menestys? minkä mittapuun mukaan?) kuin huvittaa ;) ja miltä tuntuu. Jos en kelpaa tälläisena niin saa olla kelpaamatta. Yksinkin on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla.