Lähes puolet kotiväkivallasta tapahtuu kotona. Ja tämä tarina on tosi.
Lähes puolet kotiväkivallasta...
naapurin setä
1849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun katsoo esim. http://www.stakes.fi/dialogi
Dialogi 6/2005 NAISTEN NURJAT PUOLET
Väkivaltaa pidetään miesten vitsauksena, mutta naisetkin pystyvät siihen. Naisten väkivaltaisuus kohdistuu mieheen tai lapsiin, joskus äitiin ja sisaruksiin. Se tapahtuu yleensä kahden kesken niin, etteivät muut huomaa eikä siitä voi jäädä kiinni.
Naisen väkivaltaisuus on yhä suuri tabu. Seuraavilla sivuilla tätä vaikenemisen muuria puretaan ja kerrotaan myös naisten muista nurjista puolista: alkoholin liikakäytöstä ja tupakoinnista.
Naisen väkivalta jää usein piiloon
Väkivaltaan syyllistyvä nainen on vieläkin niin mieletön yhdistelmä meidän yhteiskunnassamme, että mies ei kehtaa tehdä rikosilmoitusta. Lapsi taas ei kykene tekemään sitä. Viranomaiset eivät juuri välitä sen enempää miehen kuin lastenkaan kolhuista.
MIRJA KARLSSON
Väkivalta ei ole vain nuorten naisten vitsaus.
Ensi- ja turvakotien liiton projektipäällikkö Hannele Törrönen haluaa karistaa myytit naisten ympäriltä. Väkivalta ei ole vain nuorten naisten vitsaus, ei pelkästään fyysistä tai itsepuolustuksellista eikä miehen syy. Se on pikemminkin ylisukupolvinen ilmiö.
Ensi- ja turvakotien toiminnassakin naisen väkivaltaisuus paljastuu pikkuhiljaa. Yleisin syy tulla turvakotiin on miehen väkivaltaisuus. Jos naiset tekevät kuitenkin lähes 40 prosenttia lähisuhteessa tapahtuvista törkeistä pahoinpitelyistä, myös he kykenevät käyttäytymään aggressiivisesti.
Henkistä väkivaltaa on vaikeampi nähdä.
- Lievemmän väkivallan muodoissa ei ole todistetta, että nainen ei olisi väkivaltainen, Törrönen muotoilee.
Väkivalta on aina ilmaus senhetkisestä avuttomuudesta ja voimattomuudesta. Se on "mieletön tila", jossa on vain tekoja, ei ajatuksia tai sanoja, joilla voisi ratkoa ongelmaa. Se on myös piinaavan yksinäinen hetki. Tekijän päässä takoo usein: "teen toisesta avuttoman, kun en itse voi tehdä mitään". Kyseessä on yleensä pitkäaikainen ongelma, joka puhkeaa jonkin kriisin yhteydessä. Jos siihen liittyy päihteiden käyttöä, ongelma sen kuin vain mutkistuu.
- Väkivaltaa käyttävä nainen voi olla monenlainen. Nainen voi myös kääntyä itseensä päin, jolloin väkivaltaisuus purkautuu itsemurhayrityksinä tai itsensä vahingoittamisena. Ihminen kokee elämänsä niin mykäksi ja keinottomaksi, että hän lyö tai viiltelee itseään, Törrönen sanoo.
Kuka tahansa nainen voi olla väkivaltainen, vaikka esimerkiksi poliisien kotikeikat osuvat 90-prosenttisesti toimeentulotukea saavien asiakkaiden pariin. Tämä vain osoittaa Törrösen mielestä sen tosiasian, että väkivaltaisuutta piilotellaan "paremmissa piireissä".
Väkivaltaisuus on kohdistunut yhtä hyvin lapseen kuin mieheenkin.
Ensi- ja turvakodeissa asiakkaina olevien naisten väkivaltaisuus on kohdistunut yhtä hyvin lapseen kuin mieheenkin, mutta myös äitiin ja sisaruksiin sekä työntekijöihin. Näiden kokemusten valossa onkin vaikea kuvitella, että vain mies syyllistyisi perheväkivaltaan.
Hoivaajan aggressio pelottaa
Kun äiti ei kestä omaa ahdistustaan, hän käy kiinni lapseen.
Hannele Törrönen kuvaa äitiyttä vallan maailmaksi. Äiti voi jo katseella ja kosketuksella määritellä lapsen paikan. Sellainen fyysinen väkivalta kuin ravistelu, lyöminen tai leluilla päähän heittäminen jättää jälkiä. Sitä vastoin henkistä väkivaltaa on vaikeampi nähdä. Jos kaatunut pikkulapsi jätetään yksin itkemään, ei voida olla varmoja, onko tämä laiminlyönti henkistä väkivaltaa vai ei.
- Väkivalta lähtee näissä tapauksissa usein siitä, että äiti pelkää lapsen saavan hänestä yliotteen. Kun äiti ei kestä omaa ahdistustaan, hän käy kiinni lapseen, hän toteaa.
Törrönen muistuttaa myös manipuloinnin käyttämisestä välikappaleena riitaisissa parisuhteissa. Lasten manipulointi halutaan usein nähdä vain miesten keinona, mutta se on yhtä lailla myös naisten "ase".
Naisen väkivaltaisuus on kaiken kaikkiaan pelottava asia. Kun nainen hoivaa lasta ja on muutenkin avuton, ei hänen ole sopivaa olla "peto". Kuitenkin esimerkiksi kolmanneksessa ensi- ja turvakotien valvomista lasten tapaamisista tapaajana on äiti.
Törrösestä olisi kuitenkin ihme, ellei väkivaltaa olisi naisissakin. Nykymaailma on sekä fyysisesti että rakenteiltaan väkivaltainen. Taloudellinen lama mullisti suomalaistenkin elämää 90-luvulla. Pieni vähemmistö rikastui, kun taas hyvin monet köyhtyivät. Näitä viimemainittuja on nyt asiakkaina ensi- ja turvakodeissa. Meilläkin alkaa pian näkyä monen sukupolven mittainen syrjäytymisen ja työttömyyden perinne. Vanhemmilla ikäluokilla on takanaan sodan traumat. Myös tällaiset ääriolot voivat tuottaa väkivaltaa useaan sukupolveen.
Havainnon jälkeen puheeksiotto
Siellä toinen voi kenenkään näkemättä sivaltaa toista poskelle.
- Miten naiset ja miehet tulisivat tietoisiksi näistä rakenteista ja muuttaisivat niitä? Törrönen kysyykin.
Ensi- ja turvakotien liitto aikoo vastata tähän kysymykseen. Se aloitti viime syksynä viisivuotisen kehittämisprojektin Vaiettu naiseus. Sen tarkoituksena on tunnistaa, nimetä ja hoitaa naisten väkivaltaa. Nainen ei pääse uuteen alkuun ellei hän tule tutuksi itsensä kanssa ja näe itseään kokonaisena, vastuuta kantavana ihmisenä.
- Nainen on väkivaltainen todennäköisesti silloin, kun huomaa, ettei jää siitä kiinni. Tällainen tilanne on esimerkiksi vessassa tyttökaverin kanssa. Siellä toinen voi kenenkään näkemättä sivaltaa toista poskelle, Hannele Törrönen kuvaa.
Sitä vastoin lapsi ei osaa teeskennellä. Vaikka äiti kurittaisikin jälkeläistään kahden kesken, teot näkyvät lapsen käytöksessä. Tämä onkin yksi syy, miksi naisen väkivaltaisuudesta ei haluta puhua ja miksi se raivostuttaa niin paljon.
Sekä liiallinen alkoholin käyttö että väkivaltaisuus ilmaisevat tekijän avuttomuutta. Niitä olisikin hoidettava yhdessä, koska väkivaltaa ei Törrösen sanoin voi irrottaa "omaksi taudikseen". Myös julkinen keskustelu, johon myös naiset osallistuvat, on hänestä tärkeää. Naisen on tunnistettava väkivaltaisuutensa, jotta hän voi hakea siihen apua.
Sosiaali- ja terveysalan henkilökunta voi kiinnittää huomiota väkivalta-asiaan neutraalisti havainnoimalla. Jos äiti pukee neuvolassa lasta liian kovakouraisesti, työntekijä voi pysäyttää tilanteen ja kertoa, mitä näkee.
- Tämä on vähän samaa kuin itsemurhaa aikovilla tai alkoholia liikaa käyttävillä. Henkilökunta alkaa tunnistaa väkivaltaa jo vihjeistä ja kykenee ottamaan asian puheeksi, Törrönen uskoo.
Joka kuudes pahoinpitelijä on nainen
Rikoksista epäiltyjen naisten määrä ylitti vuonna 2004 ensi kertaa 100 000 henkilön rajan. Epäiltyjen miesten määrä vaihtelee vuosittain 400 000 - 600 000.
Vajaata 4 000 naista epäiltiin vuonna 2004 pahoinpitelyrikoksesta. Naisten osuus syyllisiksi epäillyistä oli lievissä pahoinpitelyissä hieman alle 17, törkeistä pahoinpitelyistä 15 ja pahoinpitelyistä noin 12 prosenttia. Kaikissa pahoinpitelyrikoksissa naisten osuus syyllisiksi epäillyistä kasvoi seitsemästä 15 prosenttiin vuosina 1985 - 2004.
Tilastokeskus on selvittänyt läheissuhdeväkivaltaa vuodelta 1998. Selvityksen mukaan 2/3 läheissuhdeväkivallasta tapahtuu parisuhteessa. Parisuhteessa mies pahoinpiteli naista 63 prosentissa tapauksista ja nainen miestä 38 prosentissa tapauksista
Neljää prosenttia naisista ja viittä prosenttia miehistä epäiltiin vuonna 2004 henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista. Poliisi epäili 22 naista murhasta, taposta tai surmasta. Tämä on 14 prosenttia kaikista henkirikoksista epäillyistä. Henkirikoksista epäiltyjen naisten määrä on ollut viime aikoina noin 20 vuodessa.
Viime vuosina henkirikoksia tehneet naiset ovat olleet keskimäärin yli 40-vuotiaita. Sen sijaan vuosina 1982 - 1992 henkirikoksen tehneet naiset, jotka oli määrätty oikeuspsykiatriseen mielentilatutkimukseen, olivat olleet keskimäärin 33-vuotiaita rikoksen tekohetkellä. Heistä puolet oli surmannut elämänkumppaninsa, neljäsosa ystävänsä ja vajaa viidesosa oman lapsensa. Kolme neljästä oli ollut päihtynyt teon tehdessään. Useampi kuin joka toinen oli puolestaan ollut psykiatrisessa hoidossa ennen tekoa.
Rikollisuustilanne 2004 -vuosikatsauksen mukaan rikosten tekeminen on lisääntynyt erityisesti sellaisilla naisilla, jotka ovat syrjäytymässä tai jo syrjäytyneet työelämästä ja yhteiskunnasta laajemminkin. (MK)
Lähteet:
Rikollisuustilanne 2004. Rikollisuus tilastojen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 215. Helsinki 2005; Oikeustilastollinen vuosikirja 2000.
Naisen monet konstit
Ensi- ja turvakotien liittoon yhteyttä ottaneet miehet ovat raportoineet monenlaisesta henkisestä väkivallasta. Esimerkkejä ovat nolaaminen, mitätöinti, vainoharhainen mustasukkaisuus, miehen mustamaalaaminen lapsille, miehen lasten valokuvien repiminen ja entiseen avioliittoon liittyvien esineiden rikkominen ja hajottaminen tai miehen vaatteiden repiminen.
Nainen on myös lyönyt henkarilla, kukkapurkilla tai paistinpannulla tai viskannut saunajakkaralla. Useasti on kuultu, että nainen uhkaa tehdä miehelle jotain tämä nukkuessa. Moni mies viettää oikeasti unettomia öitä, kun nainen on luvannut puukottaa tämän yön aikana.
***
Löi, potki, raapi, hakkasi, läpsi ja huitoi
Entinen avopuolisoni löi, potki, raapi, hakkasi, läpsi ja huitoi minua jatkuvasti puolen vuoden ajan (noin yhdestä kerrasta ehkä noin kolmeen per viikko). Henkisen väkivallan määrää on vaikea mitata mutta voin sanoa, että henkisen väkivallan kohteena olin ehkä enemmän tai vähemmän koko ajan, tuon suhteen viimeisen puolen vuoden aikana. Tätä ennen oli henkistä väkivaltaa, mutta myös fyysistä joitakin kertoja. Avopuolisoni hyökkäsi kerran jopa leipäveitsellä, tosin jotenkin hän siirsikin veitsen omaan kurkkuunsa uhkaillen itsemurhalla. Tätä ennen hän raivoten juoksi veitsen kanssa minua kohti.
Riku HS:n verkkoliitteessä 29.7.2005
***
Matkustuskielto
Olin lähdössä vuodeksi valtameren taa työkomennukselle. Minulla oli sellainen sopimus, että sekä avopuolisoni että meidän molempien alaikäiset lapset voivat matkustaa työnantajani kustannuksella komennuspaikkakunnalleni.
Avopuolisoni kuitenkin vakuutteli minulle, etteivät minun lapseni voi tulla, koska heidän oma äitinsä kieltää heitä matkustamasta. Lapseni eivät koskaan päässeet matkaan, mutta avopuolisoni tuli kyllä oman lapsensa kanssa. Jälkeenpäin kuulin, ettei lasteni äidillä ollut mitään tekemistä "matkustuskiellon" kanssa.
"Jussi"