yhteen muutto

Olen ollut avovaimona kesäkuun alusta lähtien ja ihan hyvin on mennyt. On suunnaton helpotus, kun ei tarvitse enää olla koko ajan joko matkakassia pakkaamassa tai purkamassa. Tosin sellainen ikävä puoli on ilmennyt, että suhde on arkipäiväistynyt, läheisyys on vähentynyt, ei tunnu enää niin paljon kuin ennen. Mutta en ole vielä varma että johtuuko se varsinaisesti yhdessä asumisesta, vai koulujen alusta, ahkerasta opiskelusta ja siitä että illat kuluvat harrastuksissa eikä kotona. Mutta pääpiirteittäin meillä menee hyvin. Mitään suurempia reviiritaisteluita ei ole ollut, sillä takana oli melkein kolme vuotta seurustelua ja siinä ajassa kyllä toisen tavat tulivat tutuksi. Toki kaikkea pientä nahinaa tulee, kun se miehen ketale ei kertakaikkiaan näe että keittiön kaakeleihin jää pisaroita jotka pitäisi pyyhkiä pois ja minä olen niin aamu-uninen, että miehellä menee hermot kun hänen pitää aina lähteä aamulla aikaisin sateeseen koiran kanssa. Eli pienet on ongelmat meidän taloudessa. ;-)

ongelmaa.

Viime maaliskussa muutin kultaseni katon alle, ja hyvin on sujunut. Ehdittiinhän siinä toki ollakin yhdessä lähes viisi vuotta ennen tuota päätöstä, ja tuona aikana olimme niin paljon yhdessä että muutos oli mitätön... Itse asiassa yhteenotot kyllä vähenivät koska se jatkuva reppuelämä rassasi minua, mutta lopusta en osaa sanoa mitään, koska toivon sen olevan useiden vuosikymmenien päässä =)

Älkää ihmiset koskaan muuttako yhteen! Se elo on paljon mukavampaa kun kummatkin asuu omissa asunnoissaan.

Meilläkin jatkuva rassaava reppuelämä vaihtui yhdessäasumiseen ja oikein mukavasti on mennyt. Välillä ottaa päähän peruslaiska mieheni kun on kotitöistä kyse, mutta mitään peruskahinaa suurempaa ei oo ollut. Tuntuu, että suhde on syventynyt, kun nyt tehdään enemmän päätöksiä yhdessä. Parasta on se, että ei tarvitse kärsiä jatkuvaa ikävää vaan saa joka yö nukahtaa rakkaansa viereen.

arkipäiväistyi, tylsistyi ja romantiikka ja sitä kautta rakkaus kuoli..

itse kyllä vielä rakastin, vaikka romantiikkaa, erotiikkaa ja jännitystä ei enää ollutkaan.

no, tuskin on yhteen tarkotettukaan, jos rakkaus voi kokonaan kuolla yhdessäasumisen takia. Mutta muistakaa hoitaa suhdetta. Tehkää töitä, että se harmaa arki pysyisi loitolla.

Meillä ainakin perustavanlaatuiset ongelmat hävis, kun päästiin samaan talouteen=)
Eli meille se oli ainoa oikea ratkaisu, vaikka ulkopuolisten mielestä aivan liian nopeesti tapahtukin..

Kumpikin meistä arvostaa sitä, että yhessä jutellaan kaikenlaisista asioista ja ollaan paljon ihan kahestaan.
Tietysti siivous- yms. "pikkujutuista" voi aina kähistä jos tuntuu siltä, et pitää päästää paineita.. Mut ne on varmaan kaikille tuttuja...=)

Eli meillä on jo kokemusta tästä asumisesta, et ei olla just muutettu yhteen..