Olen 45v mies parivuotta sitten vaimo sanoi että haluaa eron. tuli shokki, sitte ymmärsin ei kuulemma ollut enää yhteistä kuin kaksi poikaa.asuttiin yhdessä muutama kuukausi koska olin reissu hommissa kolmen kuukauden kuluttua tuli syvä masennus sitä kesti kolmekuukautta. sen jälkeen vuoden mittainen rilluttelu vaihe. on ollut nais suhteita mut en välttämättä viä osaa olla oikeasti opinko koskaan en tiä yrittää haluan mutta tärkeää kuitenkin mul on että ex-vaimoon haluan pitää hyvät suhteet ja hoitaa asiat miehekkäästi. haluan vain kertoa kaikille että eron jälkeen pitäis olla yksin hetken aikaa. ei näitä asioita kukaan sellanen ymmärrä jota ei ole jätetty. syyllisiä on turha hakea mut kun lukee näitä juttuja aina ihmetellään miksi se jätetty osapuoli tekee kummallisia asioita kun on hätä ihminen tekee kaiken laista.yleensä sillä jättäjällä on toinen jos ei heti niin parin kuukauden kuluttua jo on koska sen itsetunto on vahva. mut se on vahva joka lähtee huonosta liitosta yksin ja on sit yksin vaikka vuoden. Silloin tietää että liitto on lopussa. voimia kaikille jättäjille ja jätetyille kaikki me ollaan vain ihmisiä.
haluan että molemmilla olis hyvä eron jälkeen
erosta parivuotta
101707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kunpa kaikki olis yhtä kypsiä ajattelutavoiltaan.
ja varmaan toimiva. Itselläni ero tuli ja voin sanoa että en olisi ikinä uskonut , mutta kävi kuitenkin. Itse en ole lähtenyt etsimään laastarisuhteita vaan olen elänyt entistä ulos totaalisesti. Toivon kuitenkin joskus kohtaavani ihmisen johon voisin luottaa. Mieheni hyppäsi heti uuteen suhteeseen ja ei siinä aikailtu, mutta onko kaikki vaan pakenemista toiveajattelun muodossa , josko nyt kaikki muuttuu , ei muuttu jos oma asenne vielä samanlainen, alkuun hurmiota ja alku viehätystä kyllä se arki joka liittoon tulee tavalla tai toisella . Tunnen olevani vahvoilla .
Hauskaa syksyä .
Tiedän mieheni heti hakevan uuden kumppanin, kun minä lähden ja tietenkin hoitohenkilön ja tottakai sellaisen jota ei tarvitse hävetä, josta voi olla ylpeä.
Olenko katkera, en todellakaan, minä selviän paremmin henkisesti, vaikken ehkä rahallisesti.
Voihan se tietysti olla, että miheni hukkuu pulloon kokonaan, nyt olen yrittänyt pitää häntä pystyssä, jos näin käy syyttävät appivanhempani minua, minussahan se syy, niinkuin mieheni sanoi hänessä ei ole riidellessä mitään syytä.
mielestäni olet kypsä miehenä,Sinä osaat ajatella asioita niikuin niistä pitää ajatella.Ole monessa asiassa kanssasi samaa mieltä.Aivan turhaa hakea toisesta syytä ja syytää avioerosta.Olemmehan kuitenkin aikuisia jos vain haluamme.Itsellä tulee avioero voimaan parinviikon kuluttua.Olemme saaneet asiat sovittua hienosti.Kumpikin elää omaa elämäänsä eikä meillä ole mitään riitaa.Syysterveiset sinne!!!
ei kannattaisi vielä sanoa halaistua sanakaan siitä miten ero hoidetaan fiksusti. Kuten sanoit, erosi tulee vasta voimaan....
Kyllä se niin on,että suhteen loppumisen jälkeen tekee pollalle ihan hyvää hakea sitä omaa itseään ja rauhaa, kun on löytänyt itsensä, sitten vasta voi hakea uutta kumppania, ettei kuljeta entisen suhteen ongelmia uuteen parisuhteeseen.
Eihän se helppoa ole yksin olla, mutta eihän kukaan luvannutkaan sen olevan helppoa.
hassu tuo ihmismieli..olin itse pitkässä avioliitossa..ja tunsin ahdistusta.
Mies oli kaikinpuolin kunnollinen..elätti perheen toi kukkia ja vei pienille lomille...oli apuna lastenkasvatuksessa..
niin moni miettii "mitäs valitat"..
sängyssä alkoi"helvetti"jos mies ei saanut..seuraava päivä oli "kamala..kiukuteltiin lapsille ja minulle naljailtiin...kaikki meni hienosti kun seksiä tuli säänöllisesti.
Itse vihasin seksiä..en saanut siitä mitään irti.."aktin jälkeen mies käänsi kylkeä ja alkoi kuorsata..minä itkin itseni uneen.Mietin monina öinä, tätäkö se romantiikka..kävimme yhdessä erilasissa erotiikka tapahtumissa..yritimme yhdessä löytää minun "haluttomuuteen syytä..viimeisinä vuosina pelkäsin mennä nukkumaan..koska aloin jo kieltäytyä useammin ja siitä seurasi monentunnin kova riita..joka jatkui seuraavan päivän.
En saanut orgasmia...en tiennyt mitä se oli..en sano että se olisi elämän autuus ja onni mutta seksi on yksi tärkeä osa parisuhdetta..
mieheni alkoi kirstää minua..ja eräänä iltana sanoi hakevansa sen muualta...
muutuin jääkylmäksi..itkin yöt ja ihmettelin mikä minussa on vikana..olin vasta kolmikymppinen ,ja mietin jo kuolemaa..toivoin että mieheni olisi löytänyt sen "toisen naisen..ja olihan niitä..se myöhemmin selvisi..vaikka mieheni vannoi ettei pettänyt minua koskaan...
Aloin käydä ulkona...ja huolehtimaan itsestäni... aloin nauttia siitä huomiosta jota sain osakseni..tunsin itseni kauniiksi ja halutuksi jota en tuntenut mieheni osalta...
niin siinä kävi...hyppäsin sänkyyn..halusin kokeilla onko se todellakin niin kamalaa...yllätys yllätys..tunsin himoa..ihanaa himoa..en kertonut "syrjähypystä miehelleni..ja sänkyelämämme hieman piristyi.
ihastuin työkaveriini ja taas mentiin...hänen kansaan nautin todella ja se ihka ensimmäinen Orgasmi oli upea..
olin pilannut jo avioliittomme..ja kerroin syrjähypystä ja haluni erota.Miehelleni se oli suuri järkytys..hän ei olisi halunnut erota..oli valmis antamaan anteeksi..
en halunnut enään jatkaa..yritin..mutta en jaksanut..minua ahdisti..
erosimme.. ja sovussa.Pariviikkoa lähtöni jälkeen paikallani oli toinen nainen..
Lomamatkalle lähdin työstämään eroani..kuinkas ollakkaan ihastuin ja rakastuin....ihastukseni kohde oli naimisissa..olin niin sokea ja huumaantunut..en halunnut päästää irti..meillä synkkasi kaikella lailla...hän palasi vaimonsa luokse ja välillä minun luokseni..kunnes päätti erota vaimostaan...
olen saanut "näpeilleni..en ole ylpeä itsestäni..olen rikkonut oman että toisen liiton..olen pyytänyt silmitysten anteeksi hänen vaimoltaan...(en odottanutkaan saavani anteeksi)
tämä mies nyt miettii mitä elämältä haluaa..haluaako minut vai elää yksin...saimpahan minäkin maistaa jätetyksi tulemista..
toivon vain että saisin rauhan sisälleni..ja jonkun jota rakastaa intohimoisesti elämänsä loppuun asti(pidän näppini erossa ukkomiehistä)
Sama kuvio meidänkin liitossa. Otetaan opiksi. Pettävät ukkomiehet ovat pelkureita. Josko olisin ottanut nyt itsekin opiksi ja pysyisin erossa. Kokemusta on vain yhdestä, mutta sydämeni särki. Että annoinkin tehdä sen itselleni.
Niinhän se meilläkin menee, riidellään ja vielä eilen illalla meni sohvalle nukkumaan kun en antanut.
Tämä päivä onkin sitten taatusti pilalla ja hän riitelee ja juo illalla.
Ei ole paikkaa mihin pääsisin pois katselemasta sitä ja yöllä en uskalla nukkua ennenkuin hän sammuu, niin on ollut ja niin tulee olemaan.
Vaadin avioehdon poistamista ja hän ei suostu.
Naureskeli vain ja tietää kyllä laki kiemurat ja rupesi selittämään, että erotessa voin vaatia oliko se omaisuuden kohtuullistamista. Siinä minä en saa mitään sen tiedän.
Nyt tiedän senkin ettei tässä rakkaudesta olla.
Hän on ettei olisi yksin ja saa olla lasten lähellä, minä olen siksi ettei ole muuhun varaa, sillä miten voin rakastaa jos toinen ei rakasta ja kunnioita minua. Eikä hänen käytöksensä ole kunnioittavaa, jos pitää minua täällä ilman korvausta, katselemassa hänen huonoa käytöstään, mutta eihän hänessä ole vikaa, niin hän on sen sanonut.
Tottakai appivanhemmat ovat vihaisia minulle jos lähden, mutta onnellisia. Pääsiväthän hullusta ämmästä eroon jo oli aikakin että älysi suosiolla lähteä.
Nyt sitten päivällä tai illalla keskustelee vanhempiensa kanssa kuinka pitää tehdä ja kilpaa haukkuvat minua puhelimitse, no se ei ole uutta, sitähän he ovat säännöllisin väliajoin tehneet aina.
Kun minä tästä lähden ja se tapahtuu vuoren varmasti,koska hän ei peru avioehtoa ja sitten kun lähden hänellä on uusi tipu, koska ei kestä yksinäisyyttä.
Jo suhteen alussa hän sanoi, että olisi parempi ollut ottaa sairaanhoitaja, sitä olisi helpompi käsitellä.
Eilen hän vaati, että minun on oltava suuttumatta. Järjetöntä, kuka voi olla suuttumatta ja aina hyvällä tuulella.
Saan jo muutenkin katsella kun hän on oikeasti kännissä kerran pari viikossa.
Hermotkin sillä juomisen takia on mennyt.
On hänkin vieraisiin menolla uhannut, mutta ei vielä ole mennyt, sen minä kyllä huomaisin.
Jos kaksi ihmistä tekee yhteistä tulevaisuutta olisi silloin rahatkin oltava yhteisiä, nythän minun rahat on yhteisiä, mutta eivät hänen.
Sanoin että saa pitää sen mitä ennen avioliittoa hankki ja perintönsä, se ei hänelle riitä, hänen mielestään minä en ole ansainnut mitään, koska olen ollut työttömyys avustuksella tai pienimmän mukaan korvatulla vanhempain rahalla.
Tottakai pienemmän mukaan, kun se on ollut riippuvainen hänen tuloistaan.
Maailma on miesten suunnittelema ja sen huomaa.
Hän saa vittuilla ja minun on oltava hiljaa ja kuunnella, tilanne menee kokoajan pahemmaksi.
Että näimpä meillä...
Kaiken tämän episodin jälkeen hän odottaa, että töihin mentyäni tuon rahat kotiin yhteisiksi ja remontoin niillä "yhteistä" kotiamme, todellisuudessa siis hänen kotiaan.
Törkeetä.