olen itse eronnut ja lukenut tätä palstaa jonkin aikaa. harmittaa kun sellaiset ihmettelee ja ottaa kantaa jolla on niinsanottu hyvä liitto?????? ette te voi näistä mitää tietää toki vapaassa maassa saa mielipiteensä sanoa mut me jotka taistelemme huonossa liitossa tai sen jälki hoidossa voimme kirjoittaa vähän kummallisia asioita. sitä ette voi tajuta lukekaa mut ei saa niin kovaa ihmetellä!!!
harmittaa
asiaa seurannut
41161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ne kellä menee hyvin tai eivät ole edes naimisissa, ovat tosi hanakoita tuomitsemaan miten helposti erotaan. Helposti ? En usko että ero kenelläkään on helppo. Mutta tätähän tämä on, itsekkäiden ihmisten maailma : "minä olen oikeassa, minä tiedän" - mutta kuinkahan monenlaista elämää meillä täällä onkaan ? Jokaisella oma taustansa, oma perheensä mistä ylipäätään on eväät elämään saanut. Ja jokaisella ihan yksilöllinen avioliitto. En usko että kukaan täältä tuomaria hakee, vaan vähän ymmärrystä ja lämpöä.
käynnistyi vajaa vuosi sitten, avioerotuomiosta on 3 kuukautta. Syynä oli miehen toistuva uskottomuus ja haluttomuus käsitellä asiaa. Harkitsin eroa melkein 3 vuotta enkä kadu päätöstäni. Siitä huolimatta tämä vuosi on ollut elämäni raskain. Etukäteen ei voi aavistaa niitä kaikkia tunteita mitä tässä nousee esille eikä niitä lukemattomia siteitä, jotka erossa joutuu katkomaan. Kadehdin niitä, joilla on onnellinen ja tasapainoinen avioliitto mutta pelkään, että monen kulissin taakse kätkeytyy vaikka mitä. Minäkin olisin vielä herttaisesti naimisissa jos olisin suostunut siihen, että miehelläni on seurustelusuhde toisen naisen kanssa. Ekä sellainenkin liitto jollekin sopii, ei minulle.
Kulissia tuntuu monet pitävän pystyssä, on kaikenlaista.
Itse olen 40 -mies, aviosuhde on ollu jo monta vuotta sellaista vuoristorataa että lohtu ja tuki on pitänyt hakea muualta kuin kotoa..
Lapsiani ajattelen että "koti" säilyisi ehjänä, menot - ylimääräiset on helppo peitellä.
Molemmat "pettää", olen tapaillut naimisissa olevia rouvia - aika monen elämänkokemukset on samankaltaiset kuin itselläni.. Koti halutaan kuitenkin pitää lasten vuoksi "ehjänä" ja lohtu haetaan vieraasta sylistä, vaikkakin se puolison sylihän se itseasiassa on tullut "vieraaksi".
Ihmiset muuttuvat - arvot jne.. moni myös kasvaa aikuiseksi vasta liiton aikana (minäkinkö?? entäs vaimoni???) ja huomaa haluavansa ihan eri asioita kuin kumppaninsa jonka kanssa meni naimisiin. Lasten vuoksi pitää vain jatkaa, oman mielenterveydenkin vuoksi paetaan edes hetkeksi jonnekin jonne kaikki halajavat - toisen ihmisen rakastavaan syliin.
Kukapa ei haluaisi hyväilyjä ja kauniita sanoja, kohteliaita eleitä, huomaavaisuutta, iloa ja hymyä edes joskus osakseen?
Tälle kaikelle valheelle tulee kuitenkin joskus loppu - on myönnettävä tosiasiat ja tehtävä niiden eteen jotain.....
Niinpä - eroprosessia mennään, saa nähdä jätetäänkö se paperi viikon, kuukauden, vuoden vai viiden vuoden päästä mutta en jaksa uskoa että me vaimoni kanssa enää yhteistä onnea löydämme..
On liian paljon kaikenlaista ja se on ihan totta että tuntuisi toisen kanssa sujuvan paljon paremmin kuin siipan..
Mikä minut ajoi hakemaan vierasta syliä..?
Tunsin kotona olevani aina väärässä paikassa, ainainen "työlista" tekemättömiä töitä taakkanani, tehtiinhän se perusmoka - rakennettiin talo.. hartiapankilla jossa ne hartiat ei oikein jaksaneet ..aina, kaikkea kyllin nopeasti..nopeammin olisi pitänyt saada valmista vaikka silkalla velalla..
En ole onnellinen juuri nyt - surettaa lasten vuoksi ja "yhteisen", "yhteisen onnen eteen" uurastettujen vuosien vuoksi - kaikki turhaan. Niin monen monta vuotta ja monta elämää - ainutkertaista jokaisella meistä..
..itku tulee, anteeksi!
Minusta vähän joka palstalla on näitä joka alan asiantuntijoita tyyliin "lapsettomia lastenkasvatuksen asintuntijoita". Kaipa se tuo vähän lohtua meidän muuten niin itsetunnottomien suomalaisten arkeen, kun saa mollata ihmisiä juuri niistä asioista, joissa on omasta mielestään itse onnistunut tai aikoo joskus onnistua omassa elämässään. Jos omassa liitossaan on onnistunut ja jopa ihan rehellisesti ja vilpittömästi analysoinut syytkin onnistumiseen, haluaa niistä ehkä muille kertoa. Joskus ainakin minua ärsyttää, kun muut tuputtuvat omaan parisuhteeseensa sopivia juttuja muille. Kaikki ihmissuhteet ovat erilaisia ja mikä on yhdelle hyvä, ei ole sitä välttämättä toiselle.
Sen verran on tuo elämän kokemus opettanut, ettei viitsi muita kamalasti arvostella, koska monesti pilkka osuu omaan nilkaan jossain vaiheessa. Olen vielä naimisissa ja varmaan monen ulkopuolisen mielestä onnellisesti. Totuus on toisenlainen ja siksi en nykyisin enää viitsi kommentoida kenenkään turhista eroista, koska kuitenkaan ei totuutta muiden asioista voi koskaa täysin tietää.