Miten toimia kun toinen puoliso ei suostu allekirjoittamaan omaisuuden erottelu paperia?
On avioehto
On avioehto
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerro,kun asia on selvitetty.Meillä sama juttu ja odottelen ratkaisua.Parempi olisi tulevaisuuden kannalta saada nimi paperiin,jos vaikka toisella iskee mielenhäiriö ja vaatii jälkikäteen jotain.Näin säästytään myöhemmiltä kädenväännöiltä.Odotetaan ja toivotaan.
olemme muuttaneet vuosi sitten erilleen ja kumpikin on ottanut oman irtaimensa.
Kumminkin pitäisi olla erottelu paperi allekirjoitettu ja oikeaksi todistettu mutta kun toinen ei vaan allekirjoita joten mitä tehdä tässä tilanteessa.
Meillä on avioehto minulla on oma asunto.
Kannattaa ottaa juristiin yhteyttä ...
Mutta loppupelissä ainoa keino on vaatia oikeudesta pesänjakajaa -- ja se maksaa (molemmille).
Tosin, teillä kun on avioehdollinen ero ... niin silloin kumpikin pitää omaisuutensa eikä tasinkoja lasketa saati makseta. Tietenkin jos teillä kuitenkin on yhteistäomaisuutta (esim. asunot molempien nimissä, samoin asuntovelka) niin toki se jaettava 50/50.
Miten tehdään ositus yms. tilanteessa,että asunto mun nimissä, mutta mies maksanut (vasta pari vuotta).Meneekö se silti 50/50.Velka on molempien nimissä.
Asunto on ja pysyy omaisuutenasi (jos niin tahdot)... MUTTA se on mukana "100%:sti" osituksessa kun lasketaan paljonko miehelle maksat tasinkoa. Velka on vastaavasti mukana "vahentämässä" netto-omaisuuksianne, puoliksi molemmille.
Tuossa järjestelyssänne (joka muuten melko outo ... mitä ideaa on maksaa asuntoa, ottaa velkavastuu, ja olla omistamatta taloa...) tosin voi käydä niin, että miehen netto-omaisuus on negatiivinen ... ja negattivisen omaisuuden osalta ei tasinkoa tarvitse maksaa!
========================
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
"Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa."
Ei ole juuri lisättävää, mutta laitetaampa yksi käytännön verosuunnitteluvinkki vielä.
Jos lunastava osapuoli ei halua luovuttaa laajakuvatelkkuaan ja Palmun tauluja, voi hän ottaa ilman veroseuraamusten pelkoa myös lainan pankista lunastusta varten. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä että "lunastukseen" ei käytetä osituksen ulkopuolisia varoja ("pesän" ulkopuolisia varoja). Käytännössä tämä tarkoittaa lainan ottamista ENNEN ositusperusteen syntyhetkeä eli erotapauksessa ennen avioerohakemuksen saapumista käräjäoikeuden kansliaan. Osituksessahan tilanne jäädytetään ko. hetkeen, ts. puolisoiden varat ja velat otetaan huomioon sellaisina, kuin ne olivat avio-oikeusyhteyden katketessa.
Kun laina on saatu vaikkapa päivää ennen eron vireilletuloa, ei verovelvollisuutta synny. Tämä laina ei myöskään vaikuta osituslaskelmaan millään merkityksellisellä tavalla: kymppitonnin velkahan ei muuta lainaa ottaneen puolison nettovarallisuutta, sillä hänhän sai tietenkin pankista velkaa vastaavan summan kahisevaa.
Huomaattehan, että "lunastajalle" tulevan varainsiirtoveron lisäksi "luovuttaja" on velvollinen maksamaan "lunastushinnan" ja hankintakustannustensa erotuksesta myyntivoiton veroa, jos lunastuksessa on käytetty osituksen ulkopuolisia varoja. Lunastustapauksissa on siis usein molempien puolisoiden intresissä varoa osituksen ulkopuolisten varojen käyttämistä.
Eli veroasioita kannattaa ainakin "lunastustapauksissa" miettiä jo ennen avioeron vireillepanoa. Järkevä verosuunnittelu ei enää ole mahdollista jos halu/tarve lunastuksen toteuttamiseen lainavaroin hoksataan vasta erohakemuksen jälkeen (en puhu tässä hiukan kyseenalaisesta mahdollisuudesta perua avioerohakemus, menisi akateemiseksi höpöttämiseksi).
Ja vielä lakiin liittyvät perustelut varainsiirtoveron osalta:
Varainsiirtoverolain 2 luvun 4§:n mukaan:
"...Osituksen yhteydessä tapahtuvasta kiinteistön saannosta on suoritettava veroa siltä osin kuin vastikkeena on käytetty muuta kuin jaettavana olevaa varallisuutta..."
Eli kun lainaraha "lunastusta" varten on otettu ennen ositusperusteen syntyhetkeä, kuuluu lainalla saatu pääoma jaettavaan varallisuuteen, ja täten varainsiirtovero ei aktualisoidu.
... kiitos lisäyksestä, nonhan se menee ... vaan eipä ole tullut mieleen.
Hieman tarkennusta kommenttiisi:
Jos kyseessä "luovuttajan" käytössä ollut asunto (yhteinen exän kans) ja sitä ollut yli kax vuotta niin tuskin myyntivoittoa verotetaan... kun ei verottteisi vaikka myisivät Veijolle ja jakaisivat hillon?
Totta, olet aivan oikeassa. Ilmaisin vain päätuloverotusta koskevan pääsäännön.
TVL 48§ 1 mom. mukaan:
"Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa VÄHINTÄÄN KAHDEN VUODEN AJAN OMISTAMANSA sellaisen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet tai sellaisen rakennuksen tai sen osan, jota hän on OMISTUSAIKANAAN YHTÄJAKSOISESTI vähintään KAHDEN VUODEN AJAN ENNEN LUOVUTUSTA käyttänyt omana tai perheensä vakituisena asuntona (oman asunnon luovutusvoitto)".