Olen itse edellisessä suhteessani pettänyt avopuolisoani.
Petin häntä monta kertaa,ja monet olivat avomieheni kavereita.Kaveriporukka tiesi meidän kuviot ja touhut, mutta kukaan ei koskaan puhunut asiasta miehelleni.
Usein olin pettämishetkellä kännissä tai pilvessä, mutta en aina.Eli viinan piikkiin en pettämisiäni laita.
Kun pettämistä oli jatkunut vuoden verran, kerroin asiasta miehelle.Mies vaati kertomaan kuka tämä toinen mies oli, ja kerroin että kyseessä on hänen kaverinsa, Mika. Molemmat itkettiin ja mietittiin, mutta sain anteeksi.
Mies kuitenkin jatkoi kaverisuhdetta Mikan kanssa, ihan kuin mitään ei olisi edes tapahtunut...
Pettämiset eivät kuitenkaan loppuneet, vaan jatkui, mutta tosi harvoin enää. Joka kerran jälkeen kaduin tekojani, mutta silti halusin jatkaa suhdetta mieheni kanssa, kaikesta huolimatta. Eroa en halunnut, asuimme miehen kanssa yhdessä, olimme olleet yhdessä melkein 6 vuotta, ihan teineistä asti.Ehkä pelkäsin yksin jäämistä, en tiedä.
Kerroin miehelle että olen taas pettänyt häntä, hänen kaverin kanssa, ja taas sain anteeksi.
Elämä oli ihan sekaisin,elin kuin muussa maailmassa tuona aikana.
No, me sitten erosimme parin vuoden päästä. Mies jätti minut. Syynä ei ollut kuitenkaan pettämiseni. Mies meni armeijaan jota oli lykännyt ja halusi olla vaan kavereidensa kanssa.
Olin surun murtama, makasin vaan sängyssä päivästä toiseen.
Miehen perhe oli minulle kuin oma, tuntui kuin olisin menettänyt miehen lisäksi myös äidin ja isän.
Tuska oli aivan valtava. Laihduin silmissä, töihin en pystynyt menemään ja itkin vaan.
Usein ajattelin, että ero olisi hyvä vaihtoehto, koska aloin tosissani katumaan tekojani. Mutta kun se ero sitten tuli, se oli jotain aivan järkyttävää. Silloin ymmärsin miehen tuskan ja kivun jonka olin hänelle pettämisilläni aiheuttanut. Jälkeenpäin olen monesti luojaa kiittänyt, että meille tuli ero. Miehen kanssa en ole eron jälkeen ollut tekemisissä, enkä edes halua olla. Molemmilla on nyt uudet elämät.
Eromme jälkeen olin vielä vähän aikaa tekemisissä exän kavereiden kanssa, ja usein harrastimme seksiä.Kaikki miehet olivat varattuja, jopa kihloissa. Jossain vaiheessa kun meni taas lujaa, halusin aloittaa ihan uuden elämän.
Muutin toiseen paikkaan asumaan, ja numeroni vaihdoin salaiseksi. Vaihdoin kaveripiirit aivan kokonaan, tunsin olevani uusi ihminen.
Monta hyvää kaveria menetin sekoiluillani, mutta oma vika.
Tällä hetkellä olen onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa, ja odotamme ensimmäistä yhteistä lastamme. Pettäminen ei ole koskaan käynyt edes mielessäni, ajatuskin oksettaa.Se, että kerran pettää, aina pettää, ei pidä paikkaansa.
Mieheni kanssa olemme asiasta puhuneet, ja olemme toisillemme luvanneet, että jos haluaa pettää toista, ensin erotaan, sitten saa tehdä mitä lystää. En ole koskaan ollut näin onnellinen. Menneisyyteni on opettanut minulle paljon, ja tekojani kadun edelleen.
Tässä yksi tarina paskasta menneisyydestäni, jota en halua enää edes muistella.
Petin häntä monta kertaa,ja monet olivat avomieheni kavereita.Kaveriporukka tiesi meidän kuviot ja touhut, mutta kukaan ei koskaan puhunut asiasta miehelleni.
Usein olin pettämishetkellä kännissä tai pilvessä, mutta en aina.Eli viinan piikkiin en pettämisiäni laita.
Kun pettämistä oli jatkunut vuoden verran, kerroin asiasta miehelle.Mies vaati kertomaan kuka tämä toinen mies oli, ja kerroin että kyseessä on hänen kaverinsa, Mika. Molemmat itkettiin ja mietittiin, mutta sain anteeksi.
Mies kuitenkin jatkoi kaverisuhdetta Mikan kanssa, ihan kuin mitään ei olisi edes tapahtunut...
Pettämiset eivät kuitenkaan loppuneet, vaan jatkui, mutta tosi harvoin enää. Joka kerran jälkeen kaduin tekojani, mutta silti halusin jatkaa suhdetta mieheni kanssa, kaikesta huolimatta. Eroa en halunnut, asuimme miehen kanssa yhdessä, olimme olleet yhdessä melkein 6 vuotta, ihan teineistä asti.Ehkä pelkäsin yksin jäämistä, en tiedä.
Kerroin miehelle että olen taas pettänyt häntä, hänen kaverin kanssa, ja taas sain anteeksi.
Elämä oli ihan sekaisin,elin kuin muussa maailmassa tuona aikana.
No, me sitten erosimme parin vuoden päästä. Mies jätti minut. Syynä ei ollut kuitenkaan pettämiseni. Mies meni armeijaan jota oli lykännyt ja halusi olla vaan kavereidensa kanssa.
Olin surun murtama, makasin vaan sängyssä päivästä toiseen.
Miehen perhe oli minulle kuin oma, tuntui kuin olisin menettänyt miehen lisäksi myös äidin ja isän.
Tuska oli aivan valtava. Laihduin silmissä, töihin en pystynyt menemään ja itkin vaan.
Usein ajattelin, että ero olisi hyvä vaihtoehto, koska aloin tosissani katumaan tekojani. Mutta kun se ero sitten tuli, se oli jotain aivan järkyttävää. Silloin ymmärsin miehen tuskan ja kivun jonka olin hänelle pettämisilläni aiheuttanut. Jälkeenpäin olen monesti luojaa kiittänyt, että meille tuli ero. Miehen kanssa en ole eron jälkeen ollut tekemisissä, enkä edes halua olla. Molemmilla on nyt uudet elämät.
Eromme jälkeen olin vielä vähän aikaa tekemisissä exän kavereiden kanssa, ja usein harrastimme seksiä.Kaikki miehet olivat varattuja, jopa kihloissa. Jossain vaiheessa kun meni taas lujaa, halusin aloittaa ihan uuden elämän.
Muutin toiseen paikkaan asumaan, ja numeroni vaihdoin salaiseksi. Vaihdoin kaveripiirit aivan kokonaan, tunsin olevani uusi ihminen.
Monta hyvää kaveria menetin sekoiluillani, mutta oma vika.
Tällä hetkellä olen onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa, ja odotamme ensimmäistä yhteistä lastamme. Pettäminen ei ole koskaan käynyt edes mielessäni, ajatuskin oksettaa.Se, että kerran pettää, aina pettää, ei pidä paikkaansa.
Mieheni kanssa olemme asiasta puhuneet, ja olemme toisillemme luvanneet, että jos haluaa pettää toista, ensin erotaan, sitten saa tehdä mitä lystää. En ole koskaan ollut näin onnellinen. Menneisyyteni on opettanut minulle paljon, ja tekojani kadun edelleen.
Tässä yksi tarina paskasta menneisyydestäni, jota en halua enää edes muistella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onnea! Olet kohdannut oikean ihmisen, ja elämäsi on päässyt uomiinsa. Uskon, että onnistutte yhdessä.
Kiitos, elämäni on nyt todellakin kunnossa, ja hyvin menee:)
Heippa...
Myös minä kerron omaa tarinaani, olen ollut nyt naimisissa 21 vuotta saman miehen kanssa. Mutta nyt pari vuotta sitten petin miestäni ja se jatkui ainavaan. Olin yksin ja hain seuraa muualta, se tuntui mukavalta. Keksin kaikkia tekosyitä minkä varjolla saan pettää. Se vain jotenkin lipsahti kaikki käsistä, tuli uusia tuttavuuksia, peli jatkui.
Nyt sitten alku kesästä kerroin kaiken miehelleni, se oli raskasta. Pelkäsin mieheni puolesta ettei hän jaksa sulattaa kaikkea. Myös minulle se oli raskasta mutta se helpotti oloani. Silloin päätin en koskaan petä miestäni, hän on antanut minulle anteeksi kaiken ja nyt jatkamme elämää tosi onnellisena. Mutta tiedän se vie aikansa ennenkuin saa luottamuksen takaisin. Me olemme löytäneet aivan uusia asioita toisistamme ja myös huomataan toinen toisemme. Nyt olen onnellinen ja myös mieheni on onnellinen. Emme edes harkinneet eroa vaan taistelimme. Kannattaa harkita eroa koska se ei ole aina oikea ratkaisu.
Hyvää syksyä ja myös iloa sinun elämääsi..
Hei!
Hyvä että saitte elämänne järjestykseen, hyvää syksyä myös sinulle:)
Tuntuu todella ihmelliseltä, että olet saanut alkaa kaiken uudestaan nykyisessä ihmissuhteessa! Minä näen siinä Jumalan siunausta..Olet katunut tekojasi ja saanut ne anteeksi. Voit myös uskoa saaneesi tekosi anteeksi, ja tältä pohjalta rakennat nyt parempaa elämää. Kaikkea hyvää sinulle:-).
Kyllähän tässä vuosien varrella on tullut mietittyä kaikenlaisia asioita, ja koen saaneeni menneisyyteni teot anteeksi. Asiaa varmasti ovat auttaneet uskossa olevat ystäväni:)
se kundi sua kans,ei se muuten ois ottanu sitä noin lungisti
En usko, että hän olisi minua silloin pettänyt, mutta eihän se minua enää haittaisi vaikka olisikin.