Kuinka moni myöntää olevansa koukussa tähän treffipalveluun, eikä pysty lopettamaan, vaikka olisin jo jonkun löytänyt?
Mistä se johtuu?
Iskeekö runsaudenpula, vai eikö mikään riitä?
Eikö elämässä ole oikeita ja aitoja asioita, joihin satsata?
Vastatkaa. Olis hauska tietää.
Mistä se johtuu?
Iskeekö runsaudenpula, vai eikö mikään riitä?
Eikö elämässä ole oikeita ja aitoja asioita, joihin satsata?
Vastatkaa. Olis hauska tietää.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ihmettelen ihan samaa. Yksi sanoi, että olen juuri se, mistä hän pitää... Sanoin pitäväni myös hänestä. Silti hän roikkuu edelleen treffissä. Hän kutsui minua rakkaaksi. Silti roikkuu treffeissä. Yms, yms.... Yhtä paskaa kaikki.
Voi olla joko koukussa, tai ei vielä löytänytkään sitä oikeaa. Minä lopetin treffeissä roikkumisen juuri tuosta syystä. Ai miksikö...no, siitä, että molemmat vaihtoehdot ovat masentavia. Jos ei mies poista profiiliaan kohtuuajassa, ei kannata moiseen enää ajatuksiaan tuhlata.
Tosin uskon, että koukkuuntuminen chattiin, profiilipalstalle, estää jo sinänsä normaalin kiintymyksen kasvun...ihastua he voivat toki...jopa viikoksi.
Hauskaa aikansa, mutta todella huono elämäntapa.
jälleen ollaan tietävinään jotain mistä ei ymmärretä pätkääkään. Ei täällä missään koukussa olla, eikös tässä parasta ole se että voi tavata ihmisiä joita normaali elämässä ei koskaan olisi kohdannut, itse voin sanoa että jos suinkaan koskaan löydän sen oikean, niin nämä foorumit jää samantien, vielä sitä ei ole löytynyt, ja voihan olla että se oikea käveleekin vastaan ihan live elämässä.
Ei täällä maalla ole helppoa iltaisin ihmisten ilmoille lähteä, eikä perheellisenä voikaan, jollei palkkaa lapsenvahtia.
Jos joka tapauksessa olen "yksin" kotona, kun lapset nukkuvat, niin miksen samalla voisi seurustella ihmisten kanssa netissä?
Ei tänne minun kotiini muita ihmisiä luokseni tule kuin netti-ihmiset!
Ei kaupunkilaisetkaan voi mennä koko ajan,,se nimittäin maksaa. Kapakoissa taas on kantaporukkansa joka on koukussa siihen. Halvempaa on seurustella netissä. Netistä olen löytänyt kivan ryhmän jossa jutellaan sukupuolesta riippumatta keskenään.
koukussa..? tapaan täällä vain ihmisiä,joiden kanssa vaihdetaan ajatuksia yms.
(sekä naisia ,että miehiä),
ei kaikki aviopuolisoa täältä hae tai seuraa rientoihin. On monia yksinäisiä naisia ja miehiä laidasta laitaan iältäänkin,
että vaan tapailee virtuaali-ystäviä siis, olisi
aika yksinäistä,jos ei vois purkaa surua tai jakaa iloa elämän asioista..
Mulle tämä ei ole koukussa oloa,vaan nykyaikaa,tapaa ihmisiä vaikka ympäri maapalloa,
ja mikäs sen avartavampaa:)
aloittaja kysyi nimenomaan sitä, että miten voi olla mahdollista, että täällä roikutaan edelleen, vaikka on jo löydetty omansa. Ja sitä mä en voi käsittää. Tuo, jos mikä on loukkaavaa.
niin on,raastavaa ja kiduttavaa,
eräs on vihreenä vaan, vaikka meillä kiihkeä suhde. On surullinen olo.Haluaisin suhteen jatkuvan ja hänet pois täältä,mutta en halua painostaa,koska kaikki on vasta alussa.Tässä vaan
menee kohta hermot.
kävi. Poistin oman profiilini, mutta hemmo jatkoi vaan. Annoin vinkkiä, että aioittko jatkaa vaan. Ei ollut tietävinään mistä puhuin. Seurailin joitakin viikkoja, ja sama vaan jatkui. Kyllä siinä uskottavuus mieheen meni, ja lopulta en enää jaksanut, vaan lopetin koko homman. Koin itseno tosi loukatuksi.
Useat täällä varmistaa asemansa niin, ettei varmasti tarttee jäädä yksin.. ja koko ajan tulee uusia mimmejä pyöritysrinkiin.
Mun mielipiteeni on, että jos jatkaa muiden kanssa, ei ole riittävän kiinnostunut panostamaan orastavaan suhteeseen. Voishan se senkin energiansa käyttää tähän uuden suhteen ylläpitämiseen ja chattaillä esim sun kanssas.
on loukkaavaa kun roikutaan muita mimmejä vokottelemassa,vaikka antaa ymmärtää sanoin,teoin,jopa sexin kautta muuta.Ei mun juttu
enää.Liika on liikaa kestää.
Olen huomannut, että varsin monet eivät edes ymmärrä olevansa koukussa ko. palveluun.
Liian helppoa liian ja paljon nopealla tempolla. Kertakäyttökohtaamisia jne.
Ehkä se on joillekin helpompaakin, kuin paljastaa oikean oman minänsä ja ottaa riski tutustuakseen ihmiseen oikeassa elämässä. Täällähän voi itsestään antaa juuri sen verran ja sellaisen kuvan kuin haluaa (usein väärän)
Kirjoitetut sanathan välittävät ihmisestä vain 10%, muut syntyvät äänestä ja sen painosta, eleistä, tyylistä ja katseen välittymisestä ja ennen kaikkea sponttaanista viestinnästä - siitä kokonaisuudesta, joka täällä ei välity. Viestit saattavat välittyä vastaanottajalle aivan eri lailla, kuin on ne tarkoittanut - väärinymmärryksen mahdollisuus on huikea. Esim puhelimessa keskustelussa välittyy jo enemmän tunnetta ja on aistittavissa puhujien tunnetila.
Täällä suhteet rakennetaan pääasiassa omien kuvitelmien varaan, siihen, mitä ja miten halutaan asiat ja henkilöt ymmärtää.
Olen samaa mieltä erään teistä kanssa siitä, että freffipalvelussa roikkuminen tapauksessa, jossa jonkun on jo löytänyt, estää uutta suhdetta kehittymästä. Samaan aikaanhan mielessä pyörii ne muut "netti-ihastukset", jotka syövät terän uudelta suhteelta.
Välillä ihmetyttää, kun ihmiset kuvittelevat ihastuvansa toiseen ihmiseen pelkkän kirjoitetun tekstin välityksellä, sillä se ei välitä sitä vallitsevaa tunnetilaa. Kaikki on vaan omassa päässä ja johtaa harhaan.
Minä haluan elämääni vain aitoja asioita, enkä elää pelkissä kuvitelmissa ja virtuaalimaailmassa.
Mutta jokainen taplaa tylillään.
Huomaan jo itsessäni piirteitä koukkuun jäämisessä, kauheata, olen katoamassa tähän foorumiin.. Olen ollut niin tosissani liikkeellä ja kohdannut lähestulkoon vain pettymyksiä. Livenä huomannut, ettei olekaan synkannut, vaikka kirjoittelun ja kuvan perusteella voisi niin olettaakin. Vaarallista tämä mielikuvan luominen, tahtomattaan sen tekee. Kuten profiilissanikin sanon, mielestäni täällä mennään perse edellä puuhun. Miten ihmeessä pitäisi edetä????
totta ,
itsekin joskus huomannut,mielikuvat,mielikuvitus omassa päässä tekee tepposet,luulee vaikka mitä ennen kuin edes on tavannut,ihan kuin HYVÄÄ KIRJAA lukis, eläydyt siihen,menet täysillä mukaan,ja tuntuu taivaalliselta,
mutta se on unelmaa-niin kauan kuin tulee oikea todellisuus,puhelin ensin,sitten livenä..
siitä se sitten jatkuu -tai ei tai jatkuu-
MUTTA vaikeeta on jatkua mihinkään,jos ei edes anna sen kehittyä mihinkään,
ja jos on "nettisuhderiippuvuus" päällä... se kuihtuu,ja sitten sitä huomaakin, että HÄN olisikin ollut juuri se "oikea kentis" ,ja silloin voi olla jo myöhäistä.
Tapasin treffien kautta mielestäni aivan upean miehen. Hänessä oli kaikki kohdallaan ja ihastuin häneen välittömästi. Luulin, että hän tosissaan kaipasi rinnalleen toista ihmistä - minua.
Tapailimme jonkin aikaa, ja aistin, että hänkin oli ihastunut. Yhdessä vetetyt hetket olivat ihania. Tunne välittyi katseissa ja kosketuksissa. Oli hyvä olla. Vai voiko niistä erehtyä niin pahasti?
Tätä suhdetta kuitenkin terrorisoi treffipalvelu. Hän seikkailli siellä jatkuvasti, ja haki sisältöä yksinäisiin hetkiin ja testasi viehätysvoimaansa aina uusiin tulokkaisiin..
Kun joku häneen täällä "ihastui", virittyin kiva kutkuttava tunnelma.. Me kaikkihan tunnemme *sen* ja ajatteli varmaan: jospa tämä olisikin parempi..
Uskon, että meillä olisi ollut mahdollisuus vaikka pilviin, jos hän olisi ymmärtänyt panostaa enemmän suhteeseemme ja keskittyä meihin, mutta epävarmuudessaan ja yksinäisyydessään varmisteli asemiaan - jos vaikka tästä ei mitään tulekkaan, niin tilalla on aina uusi, eikä tarvitse jäädä toista kaipaamaan. Onhan täällä joukko mielenkiintoisia naisia.. Voi aina tavata uusia ja uusia ja uusia.
Harmi, sillä hänessä oli se jokin - ja uskon tämän asian pilanneen kaiken. Se sai minut epäilemään hänen motiivejaan ja toimimaan sen mukaisesti. Toivottavasti ratkaisuni oli oikea. Toivon, että hänkin herää joskus huomaamaan mikä "helmen" ja mahdollisuuden hän meissä menetti.
Jollei se ole netti, niin sitten se voi olla viina, työ, urheilu tai muut harrastukset, kaverit, baarit...
Ei netti ole se ongelma, netti on vain väline.
Jollei toinen ole valmis panostamaan suhteeseen, tai on peräti sitotumiskammoinen, niin aina voi paeta johonkin muuhun, ellei nettiin.
Muutenkin tämä nykyaika kännykköineen, sähköposteineen ja chatteinen on kovin hektistä.
Ihmiset tarvitsevat aikaa tottuakseen uuteen ihmiseen ja muuttuneeseen elämän tilanteeseen.
Jo tutustuminen täällä on tosi nopeaa. Kännykän avulla ihminen on aina tavoitettavissa. Muistatteko vielä aikaa, kun kirje kulki postissa viikon ja vastaus siihen saapui ehkä kahden viikon päästä! Ja sitten kului taas 1-2 viikkoa...
Nyt on joka päivä luettava viestit, ja jollei niihin heti vastaa, niin on roisto, luuseri, petturi ja ties mitä!
Itse olen poistanut profiilini kahdesti keskittyäkseni mielenkiintoiseen mieheen, mutta jo kahden viikon päästä olen taas lisännyt sen takaisin, kun niistä suhteista ei tullutkaan mitään. Tulee vaan mieleen, että mikä kiire sitä on poistamaan.
Enkä minä ainakaan vaadi ketään poistamaan omaansa
heti tavattuamme. Siellähän (Treffeillä) on monilla myös ystäviä, joiden kanssa haluaa kirjoitella. Jos joku sieltä löytää minua paremman, niin kyllähän se sattuu, mutta pitemmän päälle se on vain hyväksi. Löytäisi hän sen muualtakin, jos on löytääkseen.
Emme me omista toisiamme!
Tästä
tulee mieleen esim. peliriippuvuus.Elämä on peliä.
jää koukkuun, enemmän ja enemän pitäisi saada,tulee pelihimo,kun "voittaa " taas uuden ja uuden ja uuden ja uuden.Kaikki suhteet jää kesken,kun jo uusi on tulossa.
Sairaus tämäkin,tästä on ollut tv:ssäkin asiaohjelma,juuri treffi/netti riippuvuudesta,se oli joku amerikkalainen ohjelma.Ei siis päästä enää irti,vaan aina vaan löytää itsensä netin ääreltä selaamassa uusia tulokkaita.
(ja jos haluaa tehdä sen salaa nykyiseltä valloitukselta,on koukussa olevalla toinenkin profiili,jolla pääsee muka huomaamatta selaamaan).
Vaarallista peliä,sillä yleensä jää luu jakajan käteen,eli lopulta mikään ei johda mihinkään,vaikka mahdollisuus olisi ollut vaikka mihin.
Surullista .
Riippuvaisuus nettitreffipalveluihin, johtaa peliin ihmissuhteissa.
Tuohan on päättymätön suo, josta voi olla aika vaikea päästä eroon. Ajatelkaa ihmistä, joka esimerkiksi on päivät kotona.
Suurella osalla ihmisistä on kone auki ainakin osan päivästä ja nenän edessä. Pysyttele siinä sitten pois riippuvuuskohteesta. Sehän on jokseenkin sama, kuin alkoholistille antaisi päiväksi eteen viinalasin...
Onnistumisen edellytykset suhteissa ovat varmasti promillen luokkaa tai alle.
Täällä on varmasti paljon ihmisiä, jotka eivät vielä ole heränneet tähän.
Hei ajatelkaa tilannetta: Sä tapaat ihmisen, josta sä kiinnostut. Hänkin osoittaa kiinnostusta, mutta samaan aikaan sillä kuitenkin useita nettitreffiyhteyksiä auki.
Samaan aikaan henkilö miettii: Onhan se ja se vastannut mun viestiin. Odottaa varmaan mun vastausta. Lupasin olla chatissa sen ja sen kanssa siihen ja siihen aikaan.
Mitenköhän luikahtaisin pikaisesti katsomaan onko mulle tullut viestejä. Vastaanpa tosta ihan pikaisesti, niin ei katoa.
Lupasin tavata se yhden. Mitähän mä sen kanssa oikeen tekisin? Pitäiskö tekstata ja perua? No voinhan mä sen tavata, eihän se mitään haittaa.
Katos uus tyyppi palstalla, käynpä vilasemassa. Ai nyt se kävikin vastavuoroisesti katsomassa mun profiilia. Mielenkiintoinen, laitanpa viestin/kutsun...
Onhan toi aika ihana. Kirjottaa tosi kivasti ja fiksusti. Tolle toiselle en jaksa nyt kirjotella.
Puhuinko mä tän kanssa siitä, vai...
Ajatukset harhailee ihmisissä, joita ei edes välttämättä ole tavannut, mutta jotka kutkuttavat mieltä. Vieressä istuu henkilö, joka on aidosti kiinnostunut ja ihastunut, mutta tällä liian monta kierroksessa jotta voisi keskittyä tutustumaan edes paremmin.
Karmeeta touhua
karmeeta,karmivaa,ja niin totta usean kohdalla.
Olet tavannut kiinnostavan henkilön ja olet jo hieman ehkä ihastunutkin, ja hänkin on osoittanut olevansa kiinnostunut sinusta sekä viestellä että aina tavatessanne, mutta..
Henkilön mieleen luikahtaa ajatuksia keskeneräisistä asioita: onkohan se yksi lukenut mun viestin. Varmaan odottelee vastausta. Sen yhden kanssa sovittiin, että chattaillaan tänään.. On toi kyl aika ihana... hmm mitenköhän etenis sen kanssa.. Lupasin vastata sille yhdelle tänään, enhän mä voi jättää vastaamatta. Käyn vaan nopeesti lukemassa postit.. En mä nyt näistä vielä luovu, kun tää juttu on niin alussakin.
Saitilla ja hups: uusi tyyppi treffipalveluissa. Käynpä vilasemassa sen profiilin ihan ohimennen. No nyt se katsoi mun profiilin. Laitanpa tosta viestin.. Aika kiva tyyppi, kirjottaa hauskasti. Hei sehän on fiksukin ja huumoriakin on. Kantsuisko ehdottaa tapaamista.
Ja näin ne tunnit sitten kotona kuluvatkin. Poissa olet mielestä Sinä. "Ai niin, laitanpa sille tekstarin"
Suossa ollaan ja syvällä. Koukkuun on helppo jäädä. Sehän vaatii siellä ollessa keskittymistäkin enemmän kuin normaali kommunikaatio. Koko huomio on ruudulla ja koko ajan.
Ihan Karmeeta Touhua!!!
Riippuvuus ylipäätään estää elämästä täysipainoista tervettä elämää, ja ohjaa voimakkaasti ihmisen käyttäytymistä ja tunne-elämää.
Tässä nettitreffiriippuvuus tapauksessa se on erityisen tuhoisaa siksi, että sen vaikutus saattaa välillisesti ulottua aika moneen ihmiseen..
Olkaa tarkkoina!
vaikuttanut myös työmotivaatioon, kaikki huonosti,ei saa keskittymisrauhaa,mielessä pyörii vaan treffipalstan kirjeet ja ihmiset,
tämä on sairautta,kyllä.
Huomio on aivan väärässä paikassa ja energia valuu väärään paikkaan. Tän täytyy loppua tai tapahtuu jotain kauheeta.
valuu tosiaan energia tänne ihan liikaa
riippuvuus alkoi salakavalasti,olin yksinäinen.Ja täältä löytyi seuraa,jäin koukkuun.Ja en pääse irti,vaikka yritän mitä.Aina vaan syvemmälle vajoan,todellisuus katoaa ympäriltä.Elän virtuaalimaailmassa ja alan jo itsekin uskoa,etten muuta tarvikaan elämääni.Tämä on huumetta.SAIRAUTTA.
OLKAA VAROVAISIA, minäkin luulin,että ei mulle ainakaan näin käy.Tämä on ahdistavaa ja karmeeta.Mutta en pääse pois täältä.Tämä ei ole enää harmitonta leikkiä,tämä on huumetta ajankulua,todellinen elämä on kadonnut.
Hei, nyt laitat koneen kiinni ja lahdet pikku kävelylle. Aloitat siitä vieroituskuurisi. Lopetat kerralla, tai asetat itsellesi rajat. puolituntia päivässä max tai sitten ei ollenkaan.
Soitat kaikille niille ihmisille, jotka ovat jääneet vaille huomiotasi. Jos on loukattuja, niin kerrot miksi. Sovit tapaamisia ja kohtaat oikeita ihmisiä.
Tee se nyt heti! Siitä se paraneminen lähtee..
:) kiitos :)yritän parantua ,ulkona on kaunista
Kuulinpa sadun...
Olipa kerran sellainen usean hengen saman ikäinen ystäväporukka, jotka olivat kaikki kirjautuneita nettitreffeihin.
Sattumalta ilmeni, että jotkut heistä kirjoittelivat/deittailivat samaa henkilöä/henkilöjä. Deitillä/deiteillä oli käytössään useampi profili...
Jokainen voi jatkaa mielessään, miten satu päättyy.
Huhuh, kyllä on touhua!
juuri tuon takia en kirjoittele kuvattomille tai sellaisille,joilla ilmiselvästi on kuva feikki(imuroitu jostain kalenterista,lehdestä,mainoksesta,yms.)
niitä on paljon!varsinkin kun on vain yksi kuva,
jollakin muuttui nääs jopa mustaihoisesta miehestä valkoiseen,vaikka on nyt mustavalkoinen kuva,on piirteet kyllä totaalisen erilaiset,hiuksetkin muuttuivat,ennen mustan rodun omaavat,nyt suorat eurooppalaiset..
että
sellaista peliä.
Joillakin myös ikä heittelee;paras tapaus oli 7 vuotta yhäkkiä tuli lisää,ymmärtäisin yhden vuoden(synttäri)..
On meinnan sattunut tällainen tapaus ihan lähipiirissä ja siitä lähtien on tietoja vaihdettu avoimesti.
taitaa olla pahasti koukussa.
Neljän päivän aikana, joka kerta kun loggauduin sisään, oli valo vihreenä.
Tänään ja eilen oikein seurasin. Kävin aika usein kurkkaamassa ja vihreenä palaa valo yötä päivää.
Pistää naurattamaan...
sillä,
mulla ainakin aika usein jää sivu auki,vaikka teen ihan muuta koneella,surffailen ihan toisaalla.Ei se vihreä valo aina sitä meinaa,että siellä olis joku kirjoittamassa.