Näin mulla..

Poikaystäväni jätti minut viiden vuoden seurustelun jälkeen juhannuksena. Ehdittiin asua vuosi yhdessä, nyt jouduin muuttamaan takaisin vanhempieni luo. Rakastan tätä miestä mielettömästi. Aloitimme suhteen todella nuorina ja viidessä vuodessa elämä kehittyi rutiininomaiseksi, ja rakkaus ei hänen osaltaan ollut enää voimakasta. Loppuvaiheessa sitä ei hänen mukaansa ollut enää yhtään. Exäni oli hautonut asiaa sisällään jo jonkin aikaa ja nyt pari päivää tekonsa jälkeen hän sanoo olevansa onnellisempi kuin koskaan. Se sattuu muhun koska musta ei ikinä ole tuntunut näin äärettömän pahalta. Miten hänen hyvä olonsa voi olla mahdollista? Vaikka hän ei olisi rakastanutkaan mua enää, sanoo hän kuitenkin pitävänsä minua tärkeänä. Olen varma ettei kaiken takana ole toista naista. Tällä jätkällä on koko elämänsä ollut tosi huono itsetunto. Takana vuosien koulukiusaukset ym. Meille molemmille tämä oli ensimmäinen vakava suhde. On niin paljon asioita joita en ymmärrä..
Onko kellään kokemuksia ystävyydestä exän kanssa? Voiko se ikinä onnistua? Millä tavalla onnistuitte? Entä onko kellään kokemuksia paluusta yhteen exän kanssa? Tiedän että on väärin ajatella tässä vaiheessa tälläistä mutta jotenkin helpottaa jos tietäisi että jossain on pieni toivonkipinä...
Kiitos jo etukäteen..
3663
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

kyllä exääsi. Ei ole kivaa olla suhteessa, jos ei enää rakasta. Olisin minäkin helpottunut kun sen vihdoin saisin lopetettua. Ei se varmasti ollut helppoa hänellekään..
En usko että se ystävyys onnistuu kovinkaan hyvin ennen kuin sinä "lopetat" rakastamisen. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.. Tsemppiä!

Äänestä

Tiedän täysin olosi tällä hetkellä sillä olin itse aivan samassa tilanteessa jonkin aikaa sitten.
Ensinnäkin poikaystävältäsi oli todella julmaa sanoa sinulle että on onnellisempi kuin koskaan. Mutta sinun täytyy ymmärtää kuinka häntä on ahdistanut olla suhteessa jossa ei ollut enää tyytyväinen. Tätä tunnetta vain vahvisti sinun rakkautesi häneen. Hän halusi pois mutta ei halunnut loukata sinua. Tuollainen tilanne on kestämätön ja haitaksi teille molemmille, tulet sen vielä ymmärtämään. Ethän sinä olisi voinut olla enää onnellinen sen ihmisen kanssa joka hänestä oli tullut.
Tottakai hän tunsi helpotusta kun sai sanottua asian sinulle ja ajattelemattomuuttaan valitsi sanansa väärin. Helpointa on jos yrität saada päähäsi hänen tilanteensa niin pääset asiasta yli paljon paremmin. Ei suhdetta vaan yksinkertaisesti voi jatkaa jos molemmat ei halua vaikka toinen rakastaisi kuinka. Tajua myös että ei se sinun vikasi ollut jos hän ei enää rakastanut, sinä rakastit ja jonain päivänä rakkaudellesi tulee toinen kohde ja pystyt taas hymyilemään.
Koita ymmärtää poikaystäväsi ratkaisu, anna anteeksi äläkä missään nimessä katkeroidu, älä jää roikkumaan vaan erotkaa ystävinä mutta lopettakaa turha yhteydenpito, ainakin siihen asti kun olet taas jaloillasi ja tyytyväinen yksinelämiseen tai elämiseen jonkun uuden ihmisen kanssa ;) Aurinkoista kesää !!

Äänestä

minulla on. olen kaksi kertaa eronnut ex:stä ja pienien taukojen jälkeen taas yhdessä. pieni ero tekee hyvää jolloin molemmat saa miettiä asioita. eron jälkeen yhteen meno on ihanaa. ero tekee ihmeitä. miettikää ja toivon että sinulla on ex:n kans kivaa sen jälkee. tiedän että palaatte vielä yhteen. ystäväsi voi sanoa et se on onnellinen, mut en usko et on.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lisa kirjoitti:

Poikaystäväni jätti minut viiden vuoden seurustelun jälkeen juhannuksena. Ehdittiin asua vuosi yhdessä, nyt jouduin muuttamaan takaisin vanhempieni luo. Rakastan tätä miestä mielettömästi. Aloitimme suhteen todella nuorina ja viidessä vuodessa elämä kehittyi rutiininomaiseksi, ja rakkaus ei hänen osaltaan ollut enää voimakasta. Loppuvaiheessa sitä ei hänen mukaansa ollut enää yhtään. Exäni oli hautonut asiaa sisällään jo jonkin aikaa ja nyt pari päivää tekonsa jälkeen hän sanoo olevansa onnellisempi kuin koskaan. Se sattuu muhun koska musta ei ikinä ole tuntunut näin äärettömän pahalta. Miten hänen hyvä olonsa voi olla mahdollista? Vaikka hän ei olisi rakastanutkaan mua enää, sanoo hän kuitenkin pitävänsä minua tärkeänä. Olen varma ettei kaiken takana ole toista naista. Tällä jätkällä on koko elämänsä ollut tosi huono itsetunto. Takana vuosien koulukiusaukset ym. Meille molemmille tämä oli ensimmäinen vakava suhde. On niin paljon asioita joita en ymmärrä..
Onko kellään kokemuksia ystävyydestä exän kanssa? Voiko se ikinä onnistua? Millä tavalla onnistuitte? Entä onko kellään kokemuksia paluusta yhteen exän kanssa? Tiedän että on väärin ajatella tässä vaiheessa tälläistä mutta jotenkin helpottaa jos tietäisi että jossain on pieni toivonkipinä...
Kiitos jo etukäteen..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu