auttakaa!

Kun on ollut yhdessä pitkän aikaan ja sitten kun tilanne on tasapainossa eikä siihen tule mitään uutta, jompi kumpi voi alkaa vaatia jotain. Yleensä se on nainen. Sitten kun mieheltä pyytää jotain uutta tekemistä, yhdessä menemistä, tekemistä tms. niin mies hermostuu, että mikä tässä on muka vikana. Sitten seuraa kierre. Nainen miettii miksi mies ei halua tehdä mitään ja mies miettii miksi nainen vaatii. Yksi keino voisi olla, että nainen etsii lisää uusia omia kavereita ja viettää enemmän aikaa näiden kanssa..eli antaa miehelle tilaa hengittää. Vaikka kuinka välittäisi, vaatiminen voi alkaa ottamaan päähän. Ja vaikka vaatimisen tekisikin hyvän tarkoituksen merkeissä ei se välttämättä toisesta siltä tunnu.. Eli tilan antaminenkin voi olla välittämistä.
Toinen keino voi olla että kysyy toiselta miten sä haluaisit mun käyttäytyvän? Joko siihen saa asiallisen vastauksen, jota kannattaa noudattaa. Tai jos ei saa, niin kysyy onko toinen tyytyväinen tähän tilanteeseen?
Sitten voi myöskin ehdottaa itse että ensi viikonloppuna menen kavereiden kanssa ulos niin saat hetken olla itseksesi. Ja tekee tämän vilpittömästi ja kauniilla eleellä.
Parisuhde on aikalainen työmaa, jota kannattaa vaalia ja kysyä toisen mielipidettä miten hän haluaa elää. Jokaisella on kuitenkin siellä takana oma elämä ja ajatukset mitä hän suhteelta haluaa. Ja jopa miesten on osattava ne kertoa.. Usein kertovatkin kunhan nainen jaksaa kuunnella, ymmärtää ja toteuttaa toiveitakin..

Jos tuota jatkuu pitkään, niin erotkaa! Jos ette kerran kestä katella toisianne, niin aikakin jonkinlainen aikalisä ois paikallaan! Ei epätyydyttävä suhde ole kummallekkaan hyväksi. Voitteko keskustella avoimesti asioista? Sekin vois auttaa..

Eli käykää vaikka toinen omien kavereitten kanssa ruskaretkellä ja toinen kavereitten kanssa jossain suomalaisessa kaupungissa shoppailemassa. Sellainen viikonlopun yhden yön reissu, ja kumpikin vuorollaan omillaan. Ei yhtäaikaa samana viikonloppuna!

Jos tuntuu ettei jaksa katella toista, niin silloin tarttee hieman tilaa hengittää ja löytää taas itsensä. Sitä kestää jonkin aikaa ja alkaa taas tehdä mieli palata oman kullan kainaloon tiiviimmin.

Sellaista kuminauhaa tää elämä välillä on: välillä pitää saada olla itekseen jotta jaksaa taas olla toisen kanssa, ja päinvastoin.