Moi!
Olen 27 vuotias nainen ja kihlattuni on 44.
Meille tämä ei ole ongelma, ja tullaan hyvin toimeen ja viihdytään. Suuurempia riitoja ei ole koskaan ollut. Nyt tuntuu siltä että ois hyvä ajankohta perustaa perhe.
Ongelma on kuitenkin siinä että ollaan oltu 10 vuotta yhdessä mutta äitini ei hyväksy miestäni. Hän ei ikinä saa olla mukana missään. Myös siskoni (joka on myös paras kaverini) kääntyy meitä vastaan.
Olen miettinyt että sit jos saadan lapsia niin mitä sit tapahtuu? Eikö äitini sittenkään hyväksy??
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia??
Olen 27 vuotias nainen ja kihlattuni on 44.
Meille tämä ei ole ongelma, ja tullaan hyvin toimeen ja viihdytään. Suuurempia riitoja ei ole koskaan ollut. Nyt tuntuu siltä että ois hyvä ajankohta perustaa perhe.
Ongelma on kuitenkin siinä että ollaan oltu 10 vuotta yhdessä mutta äitini ei hyväksy miestäni. Hän ei ikinä saa olla mukana missään. Myös siskoni (joka on myös paras kaverini) kääntyy meitä vastaan.
Olen miettinyt että sit jos saadan lapsia niin mitä sit tapahtuu? Eikö äitini sittenkään hyväksy??
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä on itsellesi tärkeämpää, perustaa perhe rakastamasi miehen kanssa vai jättää oma elämä elämättä äitisi ja siskosi loukkaantumista ajatellen?
Jos siis haluat miellyttää äitiäsi, jätä miehesi. Jos taas haluat elää omaa elämääsi mahdollisimman onnellisesti, teet niin kuin itse haluat, etkä elä muiden siivellä you know!
Kiitos vastauksesta. Olen vaan niin pettynyt äitiini, en ymmärrä häntä.
Onko se teidän mielestä oikein että hän tekee näin?
Tuollainen vaatii sopeutumista. Äitisi ja siskosi on aivopesty ajattelemaan, että tietyt kriteerit täyttävät ihmiset sopivat toisilleen. Ja kun se mielikuva on muodostunut hyvin monen vuoden aikana, sen muuttaminen voi viedä vielä useamman vuoden.
Itse jaan elämäni myös huomattavasti itseäni vanhemman miehen kanssa. Ikäeromme ei ole yhtä suuri, mutta olin vielä sinuakin nuorempi kun aloimme tapailla. Sen hyväksyminen vei sekä vanhemmilta että ystäviltäni aikansa. Ehkä sinun äitisi ja sisaresi ovat vielä hitaampia lämpiämään?
Minun on vaikea kuvitella, että kenenkään kanta tuollaisessa asiassa olisi täysin muuttumaton. Mutta sekin riski sinun on oltava valmis ottamaan. Sinuna antaisin äidillesi ja sisarellesi aikaa, mutta siinä samalla toimisit suhteessasi teidän omilla ehdoillanne. Eli siis siitä vain lisääntymään! Se voi olla se sysäys, joka pistää äitisi tajuamaan, ettei hänellä ole muita vaihtoehtoja kuin hyväksyminen =)
Älä kuitenkaan täysin hylkää perhettäsi, vaikka he eivät miestä hyväksyisikään... hylkääminen ei ainakaan edistä sitä hyväksymistä. Olen myös törmännyt pareihin, joista toinen osapuoli pitää hyvät välit omiin sukulaisiinsa ihan itsekseen, ja elää puolisonsa kanssa omaa elämää sekoittamatta sukua siihen. Sekin on mahdollista, vaikka ei ehkä mukavaa.
Onnea tulevaisuuteen!
Kiitos sulle tosi paljon vastauksesta! Kiva tietää etten ole yksin tämän asian kanssa.
Sun vastaus jotenkin piristi mua ;)
Minulla on ihan sama tilanne!! En ole vielä uskaltanut tehdä päätöstä lapsen yrittämisestä, sillä välini perheeseeni ovat aivan poikki ja olisihan kuitenkin ihanaa, jos vauvalla olisi isovanhemmat myös "toiselta" puolelta. Ystävä kyllä minua lohdutteli, että ehkä pieni käärö saisi äitini kylmän sydämen sulamaan, mutta tiedä häntä. Täytyisi kai vaan ajatella, että itsellehän tätä elämää eletään, mut on tämmöinen pirullinen tilanne.. Voimia meille!
Kiva tietää että en oo yksin tän asian kanssa!
Mut ikävää että sullakin on sama ongelma.
On tää jotenkin niin vaikeeta, ja kun ollaan oltu niin kauan yhdessä niin se satuttaa kun ei vieläkään hyväksytä :(