En sitten loppujen lopuksi tiedä onko tämä vain ja ainoastaan "anoppi ongelma", mutta se on selvä, että kaikki tässä samassa sopassa ollaan. Nykyisen vaimoni kanssa olemme olleet naimisissa nyt hiukan yli neljä vuotta ja samoihin aikoihin kun avioiduimme anoppini toteutti, hänen kertomansa mukaan, pitkäaikaisen haaveensa ja perusti oman firman. Tästä oli jo puhuttu ja hän oli pyytänyt hyvissä ajoin tytärtään töihin firmaansa, eikä minulla mitään sitä vastaan ollut. Hyvä, että on töitä, vaikka totta puhuen vaimoni koulutuksella ei olisi ollut vaikeuksia löytää muualtakin töitä. Vaimoni oli päättänyt ja omalle äidilleen kertonut, että hän ei aio sijoittaa firmaan senttiäkään, silloin penniäkään, on pelkkä kk-palkkainen työntekijä ja lupaa olla töissä firmassa maksimissaan kaksi vuotta.
Meillä oli omia haaveita jotka odottivat toteutumistaan. Nyt näistä puheista on kulunut neljä vuotta ja asiat eivät menneet niin kuin puhe oli. Toki edelleen vaimoni on oman halunsa mukaisesti kk-palkkainen työntekijä, eikä ole sijoittanut rahojaan/rahojamme tuohon firmaan. Firmaan on tullut lisää työntekijöitä, mutta anoppini ei tee elettäkään siihen suuntaan, että "kouluttaisi" kenestäkään vaimoni työn "jatkajaa." Vaimoni hoitaa firman kannalta tärkeitä tehtäviä, mutta ei ne niin monimutkaisia ole, ettei joku muukin niitä oppisi. Anoppini tekemä henkilöstöpoliittinen ratkaisu on johtanut siihen, että vaimoni ei yksinkertaisesti voi lähteä.
Toisaalta ymmärrän sen, että vaimolla ei ole tällä hetkellä kanttia jättää omaa äitiään ja hänen firmaansa tuuliajolle, mutta toisaalta mua suututtaa se, että me joudumme luopumaan/siirtämään omia suunnitelmiamme ja haaveitamme tulevaisuuteen kunhan anoppini firman asiat on kunnossa. Tuntuu, että aina ja ikuisesti meidän elämässämme tulee näyttelemään osaa tuo kirottu firma ja ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että sillä on hiukan liian iso osa.
Meillä oli omia haaveita jotka odottivat toteutumistaan. Nyt näistä puheista on kulunut neljä vuotta ja asiat eivät menneet niin kuin puhe oli. Toki edelleen vaimoni on oman halunsa mukaisesti kk-palkkainen työntekijä, eikä ole sijoittanut rahojaan/rahojamme tuohon firmaan. Firmaan on tullut lisää työntekijöitä, mutta anoppini ei tee elettäkään siihen suuntaan, että "kouluttaisi" kenestäkään vaimoni työn "jatkajaa." Vaimoni hoitaa firman kannalta tärkeitä tehtäviä, mutta ei ne niin monimutkaisia ole, ettei joku muukin niitä oppisi. Anoppini tekemä henkilöstöpoliittinen ratkaisu on johtanut siihen, että vaimoni ei yksinkertaisesti voi lähteä.
Toisaalta ymmärrän sen, että vaimolla ei ole tällä hetkellä kanttia jättää omaa äitiään ja hänen firmaansa tuuliajolle, mutta toisaalta mua suututtaa se, että me joudumme luopumaan/siirtämään omia suunnitelmiamme ja haaveitamme tulevaisuuteen kunhan anoppini firman asiat on kunnossa. Tuntuu, että aina ja ikuisesti meidän elämässämme tulee näyttelemään osaa tuo kirottu firma ja ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että sillä on hiukan liian iso osa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotenkin sellaisesta tilanteesta on päästävä eroon. Oon seurannut pitemmän aikaa siskoni ja sen miehen elämää, jossa appiukko hallitsee koko perhettä ja sen tekemisiä ja suunnitelmia. Nyt kun appiukko on sen verran vanhempi, on kaikki vastuu firman pyörittämisestä tällä pojallaan. ja silti se äijä käärii siitä suurimmat summat, ja käyttää sen pienen(olemattoman)egonsa kasvattamiseen. Se määrää missä ne asuu, millä ajaa jne... en tajuu miten joku voi olla niin talutus nuorassa. mut ei kuulu mulle.
En tiedä mitä suunnitelmia teillä on, mutta niistä kannattaa pitää kiinni. Mikä ettei olis kiva olla töissä omalla vanhemmillaan, mutta jos se menee liiallisuuksiin niin sitten se onkin jo eri asia. mä ainakin olisin valmis menee omille vanhemmilleni töihin jos niillä olis firma. Mutta ei ne vois mua siihen pakottaakaan, tai vaatia jotain enemmän sillä syyllä että olen heidän lapsensa. että näin..
Alunperin ajatus oli varmasti ihan hyvä, että vaimoni auttaa äitinsä firman alkuun ja ottaa sen isoimman vastuun käytännön asioiden pyörittämisestä, saahan siitä hyvää kokemusta jne. Liiallisuuksiin on menty siinä, että alkuvaiheessa muutama vuoden hommat firmassa sopivat anopillekkin ja kyse ei ole varsinaisesta pakottamisesta, vaan pikemminkin siitä, että hän ei todellakaan tunnu ottavan tosissaan sitä, että vaimoni voisi firmasta lähteäkkin. Hän edelleen elättelee toiveita siitä, että vaimoni jatkaa firmassa kun anoppini jää eläkkeelle. Näin ei missään nimessä tule käymään, koska vaimoani ei yrittäjyys kiinnosta, ei nyt eikä tulevaisuudessa.
Mistään mijoonaluokan bisneksestä ei ole kyse, eikä anoppini rahoissa kieri. Tässä tapauksessa välillä tuntuu, että vaaditaan liikaa juuri sillä verukkeella että on äiti tytär suhde.
Välillä jopa tuntuu, että anoppi on onnistunut aivopesemään vaimoni kaikilla yrittäjyyden "ihanteilla"