En ole varma kiusataanko minua töissä. Välillä (aika usein) minulla on paha mieli määrätyistä asioista, mutta en tiedä on ko se kiusaamista.
Pitänee kertoa vähän enemmän. Työyhteisö on suht pieni, 12 henkilöä 3 vuorotyössä. Osittain se on aika tiiviskin, ainakin ydinporukka löytyy. Siihen ei mielestäni -ainakaan minun - ole ollut helppo päästä osalliseksi. Pitäisi olla tietyntyyppinen persoonallisuus ja poltaa tupakkaa. En ole/ tee kumpaakaan.
Mielestäni ongelma on se, että joidenkin tekemiä virheitä vatkataan ja vatvotaan ihmisen seläntakana (ja edessä) mielestäni suhteettoman paljon. Toisten tekemiä virhitä ei edes huomioida. Nämä täydellisyydet ovat juuri niitä, jotka huomioivat muiden virheitä; omiaan eivät edes huomaa. Lisäksi täydellisyydet puhuvat puiden päälle näiden ollessa asiakastilanteessa. Ihan kuin asiaa hoitava ihminen ei osaisi itse hoitaa tilannetta loppuun. Välillä on huomattavissa myös epäluottamusta täydellisten osalta muita työntekijöitä kohtaan. Esimerkiksi ei luoteta, että työntekijä on hoitanut jonkin asian ok, jos asiakas tulee väittämään niin. Asiakaskuntamme on sen tyyppistä, että työtovereihin on oltava luja luottamus, eikä kaikkia juttuja asiakkailta pidä uskoa...suurinta osaa itse asiassa.
Työpaikassa on ollut henkilö, joka toi vahvasti esiin sen, että häntä on kohdeltu huonosti työyhteisössä. Hän vaihtoi työpaikkaa viikko sitten. Hän ei ollut kovinkaan suosittu, mutta ei häntä minulle suoraan haukuttukaan, kovin paljoa. Pätevä työssään varmasti oli. Ennen lähtöään hän toi vahvasti esille sitä, kuinka olen selvästi perinyt hänen paikkansa työpaikan paskasäkkinä ja että minusta puhutaan pahaa seläntakana.
Olen aika uusi talossa ja koen tekeväni enemmän virheitä kuin muut. Olen osittain taipuvainen ajattelemaan, ettei minusta pidetä. Alku talossa oli karikkoinen; minua syytettiin asiasta, jota en ollut tehnyt. Puolustautuessani taisin hypätä muutaman johtohahmon varpaille... :/ Alun jälkeen olen yrittänyt olla suht näkymätön ja kiva kaikille...Mutta en tiedä. Välillä tämä meno vituttaa.
Pitänee kertoa vähän enemmän. Työyhteisö on suht pieni, 12 henkilöä 3 vuorotyössä. Osittain se on aika tiiviskin, ainakin ydinporukka löytyy. Siihen ei mielestäni -ainakaan minun - ole ollut helppo päästä osalliseksi. Pitäisi olla tietyntyyppinen persoonallisuus ja poltaa tupakkaa. En ole/ tee kumpaakaan.
Mielestäni ongelma on se, että joidenkin tekemiä virheitä vatkataan ja vatvotaan ihmisen seläntakana (ja edessä) mielestäni suhteettoman paljon. Toisten tekemiä virhitä ei edes huomioida. Nämä täydellisyydet ovat juuri niitä, jotka huomioivat muiden virheitä; omiaan eivät edes huomaa. Lisäksi täydellisyydet puhuvat puiden päälle näiden ollessa asiakastilanteessa. Ihan kuin asiaa hoitava ihminen ei osaisi itse hoitaa tilannetta loppuun. Välillä on huomattavissa myös epäluottamusta täydellisten osalta muita työntekijöitä kohtaan. Esimerkiksi ei luoteta, että työntekijä on hoitanut jonkin asian ok, jos asiakas tulee väittämään niin. Asiakaskuntamme on sen tyyppistä, että työtovereihin on oltava luja luottamus, eikä kaikkia juttuja asiakkailta pidä uskoa...suurinta osaa itse asiassa.
Työpaikassa on ollut henkilö, joka toi vahvasti esiin sen, että häntä on kohdeltu huonosti työyhteisössä. Hän vaihtoi työpaikkaa viikko sitten. Hän ei ollut kovinkaan suosittu, mutta ei häntä minulle suoraan haukuttukaan, kovin paljoa. Pätevä työssään varmasti oli. Ennen lähtöään hän toi vahvasti esille sitä, kuinka olen selvästi perinyt hänen paikkansa työpaikan paskasäkkinä ja että minusta puhutaan pahaa seläntakana.
Olen aika uusi talossa ja koen tekeväni enemmän virheitä kuin muut. Olen osittain taipuvainen ajattelemaan, ettei minusta pidetä. Alku talossa oli karikkoinen; minua syytettiin asiasta, jota en ollut tehnyt. Puolustautuessani taisin hypätä muutaman johtohahmon varpaille... :/ Alun jälkeen olen yrittänyt olla suht näkymätön ja kiva kaikille...Mutta en tiedä. Välillä tämä meno vituttaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen määräaikaisella sopimuksella ja (ainakin tähän asti) olen toivonut työsuhteen jatkuvan ensi vuonna. Minulla on myös hervoton asuntolaina, joten työssä on pysyttävä. Olen huhtikuussa -05 valmistunut, ja tämä on ensimmäinen oman alani työpaikka. Täysillä tunneilla olen tehnyt työtä nyt kohta 5kk, sitä ennen olin 4kk keikkatyöläisenä.
Kuulin huhua, että eräs keikkari oltaisiin vakinastamassa taloon. Siitäkin tuli melko huono meininki, osapäiväinen keikkari katsotaan ilmeisesti talolle arvokkaammaksi kuin minä. Kun katsotaan koulutustamme ja muuta, on suurin eromme se, että hän on mies. Tulee mieleen, että naisvaltaisella alalla hän taitaa saada aikalailla miespisteitä...
Ehkä vingun turhaan, mutta koen, että suurin osa tekemistäni pienistä virheistä saa kuhtuutonta huomiota, koska en ole paras kaveri muille työntekijöille. Luulen, että osa virheistä jäisi jopa tekemättä, jos en jännittäisi niin kovasti.
Huonotyöilmapiiri voi tulla pitkään jatkuneesta kiusaamisesta ja/tai syntipukki-mentaliteetista työpaikalla.
Vaikka varsinainen kiusaaminen ja muiden niskaan paskan lykkääminen syystä tai toisesta loppuisi, huono työilmapiiri alkaa muuttua paremmaksi vasta kun kaikki sitoutuvat terveeseen joustavuuteen ja inhimillisyyteen.
Toivottavasti löydät jonkun, jonka kanssa puhua asioista. Jos ystäväpiiristä ei löydy kuuntelijaa, hakeudu ammatti-ihmisten luo- ja ajoissa. Minä yritin pärjätä viimeiseen asti yksin ja sairastuin.
Vaikeita asioita, jotka jokainen kokee omalla tavallaan; kiusallisina, raskaina, erittäin raskaina, musertavina...
Kiusaajilla ja syntipukin etsijöillä on usein muutamia yhteisiä piirteitä.
Jutut laitetaan suureen levitykseen "kaikille tutuille".
Tekemistään vääryyksistä ja rikkomuksista he eivät tunne häpeää, syyllisyyttä eivätkä katumusta.
Osaavat pokkana valehdella päin naamaa, usein ilmeenkään värähtämättä, pomoille ja asiakkaille ja työkavereille.
Nämä tyypit pitävät yleensä itseään terveinä yhteiskunnan tukipilareina.
Tilanne asioitten korjaamiseksi on vaikea, mutta ei heitetä toivoa.
Sinun työpaikallasi voi olla enemmän pelkoa oman työpaikan menettämisestä ja sen aiheuttaman stressin paineista, joita joidenkin on helpompi heittää muiden niskaan.
Jos työllisyystilanne ja kilpailu hiukan hellittäisi, voisi sinunkin työpaikalla tilanne muuttua normaalimmaksi?
Minun työpaikallani savustetaan ulos kaikki, joista ei tule parhaita kavereita ydinjoukkoon. Ne tekee töissä mitä haluaa, eikä halua vaarantaa saavutetua etuaan.
Irtisanomisia ei alallani juuri ole, joten ei ole kyse oman työpaikan menettämisen pelosta vaan sairaalloisesta vallan halusta.
eli jos et kaveraa ydin porukan kanssa, ja et mene heidän sääntöihinsä mukaan (lusmuiliat) olet savustuslistalla .. ihmettelen miten tyhmiä työnantajat on kun antavat sumuttaa itseään: Kuinkahan monta hyvää työntekiää onkaan savustettu ulos tai jätetty palkkaamatta kun nuo "veijarit" osaa näytellä niin viatonta pomojen edessä ja kaataa kaiken likakuorman niiden päälle jotka todella tekevät töitä. Suurin syy varmaan onkin henkiseen romahtamiseen se kun työnantaja ei ymmärrä tilannetta ja syyllistää ihmistä joka on antanut parhaansa työpaikan eteen ja tekee työtönsä aidosti ja rehellisesti (kiusaajat saa tilanteen näyttämään aivan toiselta mitä se todellisuudessa on)
Tilanne on niin käsittämätön ja loukkaava että siitä on todella vaikea toipua jos kiusaamista on vielä jatkunut vuosikausia siihen miteenkään työnantajan puuttumatta.
Näinhän se menee. Kaikki perseenuolijat ja "hyvää pataa" olevat näyttävät pärjäävän mukavasti. Voivat jopa tehdä vähemmän työtä kuin sinä itse. Virheet huomataan ja syytellään jos jostakin, jos vain ei "pärstäkerroin" ole sopiva porukkaan. Siis et polta etkä pidä ylimääräisiä taukoja paskaa puhuen. Sitten on tulla otsaa väittämään että kun homma ei luista suunnitellulla tavalla. On kokemusta! Tiedän mistä kirjoittaja puhuu usean vuoden kokemuksella. Ja sitten nämä "todelliset luuserit" keräilevät vielä herkut pomojen silmien alla jos tarinoiden mistä milloin. Useasti nämä maan hiljaiset ovat niitä hyviä tekijöitä joiden panosta ei aina huomata. Terveiset kirjoittajalle.
Olen samaa mieltä aiempien kirjoittajien kanssa.
Vaikuttaa siltä, että olet perinyt syntipukin roolin siltä lähteneeltä tyypiltä.
Syntipukki-ilmiö ei ole mikään harvinaisuus ja on inhottavaa huomata olevansa syntipukkina. Varsinkin jos on yhtään tunnollisempaa sorttia.
Kysymys on roolijaosta, johon joku työpaikalla laitetaan, ja tietenkään häneltä mitään ennakolta kysymättä. Syitä täällä Suomessa on ainakin yksi ylitse muiden: kateus. Kateushan on yleensä käännettyä ihailua. Joku tyyppi yrittää kovasti ja voi jopa onnistua. Jos ja kun virheitä tapahtuu (kukaanhan ei ole täydellinen), niitä suurennellaan ja ollaan kauhean ymmärtämättömiä. Jos taas joku klikkiin kuuluva tekee virheen, se painetaan villaisella. Niin tuttua, että haukotuttaa.
Ongelma tilanteessasi on, että sinulla on asuntolaina joka luo sinulle taloudellista painetta ja halukkuutta jäädä työpaikalle.
Sinun pitäisi pohtia, onko sinulla kanttia sietää pientä (/suurta/suurempaa?) v-ttuilua muiden taholta vai onko syytä katsella muita vaihtoehtoja. Syntipukin roolissa on tärkeää tajuta olevansa siinä roolissa ja tiedostaa jaetut kortit. Työpaikkakulttuuri, jossa esiintyy syntipukki-ilmiötä, on rakenteeltaan mätä. Vähän niin kuin homeongelmainen talo. Siinä joko siedät sitä ongelmaa tai lähdet muualle.
Ydinpointti on tajuta, että se syntipukin rooli ei lähde sinusta irti kirveelläkään, jos sinulle on se rooli on jaettu. Siinä yhteisössä tulet aina olemaan siinä roolissa, vaikka päälläsi seisoisit.
Ja kun tämän ymmärrät, voit katsastaa muita vaihtoehtoja. Ja niitähän löytyy. Olet urasi alkuvaiheissa ja vaikka asuntolainaa onkin, niin mitä sitten? Niin on monella muullakin, mutta asunnon/omaisuuden takia ei kannata mielenterveyttään menettää! Se ei saa olla se syy, miksi kärsiä kituutat työpaikassa, joka viis välittää sinusta. Eihän se ole oikein! Sellainen ajattelu vie synkempään ajatteluun ja se taas... voit itsekin kuvitella, kun mielessä pyörii vaihtoehdottomuus ja vinttikomero naruineen... en halua pelotella, mutta herättää haluan! Miksi liian moni huomaa liian myöhässä että paskat on housuissa? Pitää analysoida tilanne nopeammin ja reagoida sen mukaisesti. Vanha lausumahan kuuluu: " ei saa jäädä tuleen makaamaan". Se jos mikä pätee kiusaamistilanteissa. Mutta viisautta on ennaltaehkäistä ongelmat ja mielestäni tiedostavaa ongelmanratkaisukykyä osoittaisi tilanteessasi se, että katselet muita vaihtoehtoja.
Äläkä hiisku kenellekään isosta asuntolainasta. Ethän halua näyttää korttejasi ? ;) Muista että työpaikoilla pelataan, ja aika kovilla panoksilla.
Kiitos kaikille vastanneille! Sain rohkeutta viesteistänne.
Mitä ilmeisimmin tästä syntipukki-meiningistä todella on kyse. Tilanne jatkuu entisellaan, ja etenkin yksi johtavista hahmoista (33 v mies) on ottanut asiakseen hitaasti, hivuttamalla ja huomaamattomasti mollata kaikkea mitä teen. Onneksi olen hänen kanssaan samoissa vuoroissa harvoin. Mutta tämäkin päivä meni pilalle, kun jouduin häntä näkemään 1 tunnin vuoronvaihteessa, vaikutti sille, että hän oli koko oman vuoronsa miettinyt mitä kaikkia virheitä olen mahdollisesti edellisella viikolla tehnyt.
Tämä käy todella itsetunnon päälle. Toisaalta tiedän, että olen ihan yhtä hyvä työntekijä kuin muutkin, mutta toisaalta kuvittelen olevani ainut, joka virheitä tekee. Kuvittelen, että olen jotenkin erityisen paska.
Olen itsekkin sitä mieltä, että pitäisi alkaa hakea keikkatyötä tämän kokoaikaisen rinnalle. Saisi vähän lisää perspektiiviä asioihin, ja jalkaa oven väliin muuallekin. Väsyttää vaan niin pirusti, että miten sitä jaksaa vielä lisää töitä tähän ottaa... Mutta ei tästä tällaisenaan tosiaan mitään tule.
Ihan kamala päivä.