hei pariskunnat

erilaisuus erottaa. Niin se vain on. Töitä tekemällä toki kumpakin suhde voi toimia. Jälkimmäinen sitten kun toinen joustaa.

Ajatuksemme täsmää useasti ja olemme muutenkin samanlaisia. Eipä siitä ainakaan haittaa ole vielä ollut..

Meillä on aika pitkälti samanlaiset elämänarvot, kiinnostuksen kohteet ja yhteisiä harrastuksiakin. Toisaalta kummallakin on ihan omia juttujakin, ettei oltais kuin siamilaiset kaksoset. En ymmärrä, miten jotkut vieläkin uskovat vastakohtien täydentävän toisiaan. En voisi kuvitellakaan eläväni sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olisin joka asiasta eri mieltä ja joka eläisi täysin erilaista elämää kuin minä.

Meilläkin elämän perusarvot ovat samanlaisia, luonteeltamme olemme joissakin asioissa pelottavan paljon samanlaisia, joitakin piirteiden eroavaisuuksia löytyy. Samanlaisuus todellakin yhdistää, mutta erilaisuus ei todellakaan ole haitaksi.

Erilaisuuksien kohdalla rakkaus vasta punnitaan. Näin väitän siksi, että olen huomannut seuraavat luonteiden eroavaisuutta koskevat seikat tosiksi:

Jos rakastat kultaasi, tunnet hänen kaikki puolensa ja tiedät, millä tavalla hänen luonteensa eroaa omastasi.

Jos rakastat kultaasi, hyväksyt hänet juuri sellaisena kuin hän on, niine eroavaisuuksineen kaikkineen etkä koita muuttaa häntä. (Olisi aika tylsää jos hän olisi juuri niin kuin sinä...)

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: kun luonteenne eroavaisuudet tulevat vastaan ja teillä on jonkinlainen ongelma tai riita, osaatte sopia sen. Tällöin joko jompikumpi joustaa ja antaa periksi toiselle tai sitten molemmat joustavat, tulevat puolitiehen vastaan ja näin syntyy molempia miellyttävä KOMPROMISSI. :)

Minä olin entisen mieheni kanssa yksissä lähes 10 vuotta ja oltiin kun yö ja päivä. Sain tarpeekseni kun lähes kaikissa asioissa oltiin erimieltä! Nyt asun toisen miehen kanssa, olemme hyvin samanlaisia ja täytyy sanoa että hyvin menee. Mielenkiinnon kohteet on samoja ja viihdymme siksi loistavasti yhdessä! Tosin jollekkin erilaisuus voi olla myös yhdistävä tekijä..

Me olemme sopivan erilaiset ja riittävän samanlaiset. Perusarvomme, unelmamme ja moraalimme ovat samankaltaiset; haluamme molemmat korkeakoulututkinnon, hyvät työpaikat, lapsia, omakotitalon ja koiran. Uskontomme on sama ja meillä on sama näkemys parisuhteesta ja pettämisestä. Ilman näitä perusasioita suhteemme tuskin onnistuisi, en usko, että kaksi täysin eri maailmankatsomusta omaava voi elää onnellisesti yhdessä.

Harrastuksemme ovat melko pitkälle samat; pidämme luonnossa liikkumisesta, urheilusta ja lukemisesta, elokuvamaku on pitkälti sama ja kuuntelemme melko samaa musiikkia. Nämä ovat pieniä asioita, jotka kuitenkin helpottavat arkea :)

Luoteeltamme olemmekin sitten joiltakin osin erilaiset, voisi sanoa, että täydennämme toisiamme:

Minä olen äkkipikainen, mies lehmänhermoinen.
Minä lepyn nopeasti, mies on pitkävihainen.
Minä rakastan suunnittelua ja aikataulujen tekoa, mies on spontaanimpi.
Minä olen suurpiirteinen, mies kiinnostunut yksityiskohdista.
Minä en ole kovin siisti, mies on sitäkin siistimpi.
Minä olen optimisti, mies realisti.

Reilut viisi vuotta yhdessä, ja hyvin on mennyt, vaikka olemmekin eriluonteisia :)

olemme mieheni kanssa (yhdessä 4,5v.) täysin toistemme vastakohdat. Hän on rauhallinen ja luonteeltaan vakaa mies, minä äkkipikainen ja räiskyvä. Riitoja ja ongelmia riittää joka viikonpäivälle, mutta koemme silti erilaisuutemme rikkaudeksi. Alkuun vaikeaa, nyt vasta kehittynyt "yhteinen sävel". Rakkaus ollut alusta asti todella vahvasti suhteessa läsnä.