Ehdottomasti kannatta tunnustaa!!! Kokemuksella voin sanoa että varsinkin kun on pitenpään seurustellu, niin sen huomaa ihmisestä aivan suoraan että kaikki ei ole kunnossa. Eli viimestään siinä vaiheessa kannatta kertoo, koska toisen osapuolen elämä on sillon yhtä helvettiä kun tietää ettei kaikki ole kunnossa mut toinen ei sano mitään...
Itselleni kävi juuri näin...
Itselleni kävi juuri näin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
kannata. Kerran oli ollut joku kännijuttu, mikä ei oikeesti merkinnyt mulle eikä sille toiselle mitään - ikinä ei edes sen jälkeen nähty. Menin kuitenkin tunnustamaan. Kärpäsestä tuli härkänen. Tunnustamiseni syynä oli varmaankin vain oman huonon omatunnon helpottaminen kaatamalla kaikki paska tyttöystävän niskaan (väärin). Lisäksi seurauksena oli pari vuotta kestänyt tyttöystäväni piilovittuilu ja katkeruus. Seuraukset eivät siis olleet missään järkeenkäyvässä suhteessa itse hairahdukseen - oli itse hairahdus kuinka väärin tahansa. Eli tosiaankin on tilanteesta riippuvaista tuo kertominen mielestäni.
Totta kyllä puhut... Täytyy tiedostaa tapauksen laatu ja kaikki riippuu tietenkin siitä huomaako toinen osapuoli sussa mitään...
Itse en kuitenkaan ole mitään pettäjätyyppiä... enkä sano että sinäkään olisit. Kännissä on monesti ollut lähellä...
Minun tapauksessani kuitenkin asia oli jo minulle varma ennen kuin sain siitä virallisen varmistuksen ja suhde kaatui siihen ettei toinen osapuoli halunnut enää olla kanssani vaan vaihtoi toiseen mieheen... Eli tapaus merkitsi aika paljonkin. En kyllä osaa sanoa varmasti olisinko voinut antaa anteeksi. Halunnut olisin kovasti, mutta todennäköisesti mikään ei olisi ollut entisensä.
Toisaalta asia on toisinpäinkin... Mun mies petti mua puol vuotta ja kuulin sen vielä siltä kenen kans se petti mua ja kaveri tunnusti heti kun kysyin.. Se oli ihan normaali koko ajan mitä oli ollu koko 5vuoden mitä yhdessä oltiin... Miks ne kerto sen mulle miks se ei vaan jättäny mua kun meidän erosta oli kulunu 3kk kun ne meni naimisiin ja nyt niillä on yhteinen lapsi... olin ehkä pikkusen ylimääränen tässä kuviossa... sattu aika paljon... ja täytyy sano että en olis halunnu tietää...
En mäkään olis halunnu koko tapahtuman tapahtuvan... mut kiitän luojaa siitä et sain tietää, sillä arvasin tosiaan heti ettei kaikki ollut ok ja elin elämäni helvetillisemmät 2 viikkoa... en pystyny nukkuun enkä syömään...