Olen kohta kolmenkymmenen vuoden ajan enemmän ja vähemmän tutustunut "Suomalaiseen Mieheen". En epäile etteikö maastamme löytyisi kunnollisiakin miehiä, mutta kohdalleni on jostain syystä sattunut vain mustasukkaisia, sitoutumiskammoisia tai -vimmaisia, väkivaltaisia, alkoholisteja, pettäjiä... Edellisen repivän eroni jälkeen tapasin Suomeen muutamia vuosia sitten muuttaneen englantilaisen miehen, ja varovaisen alun jälkeen suhde on kasvanut upeaksi parisuhteeksi. Edellinen miesystäväni, kuten myös hänen edellinen naisystävänsä -ja lapsensa äiti- petti, joten sovimme rauhallisesta etenemisestä jo alkumetreillä. (Siinä sen paremmin kuitenkaa onnistumatta...)
Kysymys kuuluukin, te hyvät suomalaisnaiset joilla mahdollisesti "kokemusta" englantilaismiehistä löytyy... kuinka paljon "englantilaisuus" vaikuttaa suhteessa? Rakkaani on kohtelias ja huomaavainen, johon en ole edellisissä suhteissani tottunut. Tiedän kyllä että samanlaisia miehiä löytyy kyllä ihan kotimaisinakin versioina :) mutta... kuinka pitkälle tuo korrekti brittikäytös menee? Mieleni tekisi jo lipsauttaa ilmoille I love youut, mutta pelkään vaikuttavani liian innokkaalta. Ja kovasti toivoisin hänen ottavan siinä suhteessa ensi askeleen... en epäile etteikö hänelläkin olisi tunteita minua kohtaan. Eli siis olenko vain malttamaton?! Olemme tunteneet ja seurustelleet vasta pari kuukautta, mutta siihen aikaan on mahtunut paljon yhdessäoloa, läheisyyttä, keskusteluja, naurua, toiseen tutustumista...
Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia seurusteluista brittimiehen kanssa, kultani kun on ensimmäinen engelsmanni jonka tapasin.
Kysymys kuuluukin, te hyvät suomalaisnaiset joilla mahdollisesti "kokemusta" englantilaismiehistä löytyy... kuinka paljon "englantilaisuus" vaikuttaa suhteessa? Rakkaani on kohtelias ja huomaavainen, johon en ole edellisissä suhteissani tottunut. Tiedän kyllä että samanlaisia miehiä löytyy kyllä ihan kotimaisinakin versioina :) mutta... kuinka pitkälle tuo korrekti brittikäytös menee? Mieleni tekisi jo lipsauttaa ilmoille I love youut, mutta pelkään vaikuttavani liian innokkaalta. Ja kovasti toivoisin hänen ottavan siinä suhteessa ensi askeleen... en epäile etteikö hänelläkin olisi tunteita minua kohtaan. Eli siis olenko vain malttamaton?! Olemme tunteneet ja seurustelleet vasta pari kuukautta, mutta siihen aikaan on mahtunut paljon yhdessäoloa, läheisyyttä, keskusteluja, naurua, toiseen tutustumista...
Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia seurusteluista brittimiehen kanssa, kultani kun on ensimmäinen engelsmanni jonka tapasin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
on tietääkseni aika ujoja, varsinkin kauniin Pohjolan neidon seurassa ;) Anna suhteelle aikaa! Mutta kai olette suudelleet ja sen sellaista?
Heh, olen kuullut että toi ujous on vaan iskukeino joka tepsii pohjolan tyttöihin
traas hunalassa
m uyt hei sittenhän shuomallaisilla ei olle mittään hettää.. ne on ujoja jo muuteskin... mene ite ujona iskemään tai vouhota jostain muusta..
ihan mukavia miehia ne britit on paasaantoisesti, ja jos molemmilla on jo yksi ero takana niin luulisi kummankin olevan sen verran oppinut virheistaan etta homma toimisi.
miten sa viitsit viel 3kymppisena pelata hard to get pelia? ma olisin laittanu muijan jo menee tossa tilanteessa. tollaset on teinijuttuja, aikuiset osaa puhua asiat suoraan.
En mäkään jaksa enää pelata pelejä. Turhaa. Vie aikaa ja tuo stressiä. Suoraa toimintaa, honey! Käytä naisellisia keinojasi ;)
että suomalaismies avasi turpans, vai osaa aikuiset puhua, eipä ole viellä sellasta suomalaismiestä mun vastaani tullut ja olen kummiskin jo neljäkymppinen.
Kertoo paljon sinusta. Parhaat suomalaismiehet onkin viety nuoruudestasi lähtien turpasi edestä.
ja naisen itsenäisyyttä. Pettävät siinä kuin muutkin, sorry, mutta hyviä seuralaisia niinkuin irkutkin. Jos kemiat pelaa, anna palaa. Kulttuurierot pieniä verrattuna arabeihin tai turkkilaisiin. Eivät matsoile ja pyllistele minariiteissa.
machoile korjaan... helvetti jos mies on hyvä jätkä niin onko se machoilua kyllä monä olen aina ollut sänkypsainissa parempi perkele mie oon humaldda
Niin, briteissä on hieman kehittyneempi keskustelukulttuuri kuin Suomessa. Suomalaisen tietyn jäykkyyden jälkeen tämä on ihan jees. Huom. tämä pätee siis myös suom. naisiin, kyllä teiltäkin sitten odotetaan vähän suurempaa panosta keskusteluun, jos meinaatte muuksi kuin one night standiksi.
Mutta mutta. Tunnen tosi paljon brittimiehiä Suomessa, ja voin sanoa että heistä kaikki paitsi yksi pettävät vaimojaan. Tämä ei johdu siitä, että he olisivat ns. mulkkuja vaan siitä, että käytännössä melkeinpä hyvin moni vastaantuleva suomalainen nainen heille itseään tarjoaa. Ja jossain vaiheessa he sitten sortuvat. Aika monella näistä kavereista on suomalainen vaimo kotona ja vakituinen suomalainen tyttöystävä, yleensä joku opiskelija tms. Alkoholin käytössä en ole havainnut mitään eroja suomalaisiin, usein ns. expat-tuska pistää juomaan vieläpä enemmän.
Hei, miullekkin, pliis, vatausta että mitä te odotatte muuta kuin kihertelyä joltakin helevetin tyrkyltä blondilta? Tulkaa mulle juttelemaan politiikasta(ei kiinnosta tosin mut voin yrittää0 ja maailman tilanteesta älkää nyhrikö siellä helkkarin uksen suussa, mie tosin haluan vain juttuseuraa, pano on minun mies, vaikka kyllä se hyvin puhuukin omista näkemyksistään mutta väsynyt on kun aina töissä, mie oon sit humanoidi)
horoja täynnä jotka kikattelee ja muitta mutkitta avaa haaransa aina ulkomaalaisen miehen tavattuaan. Missä on näiden naisten itsensä arvostus tai edes muiden ihmisten kunnioitus? Aika junttia touhua, en voi muuta sanoa.
Jos tällanen nainen sattuu sit saamaan brittimiehen itselleen, niin pelkästään itsellään pitämisessä tulee saletisti ongelmia. Mitä helpompaa jokin asia on sitä vähemmän sitä arvostaa. Se on vanha totuus.
Helpot naiset on vaan käyttötavaraa.
helpot miehet sekaantuvat helppoihin naisiin missä te heitä tapaatte jos ette ole helppoja? Baarissa?
Tätä on jo viljelty täällä ihan tarpeeksi menkää kirjastossa juttelemaan naisille älkääkä vaan töllötelkö seiniä... siellä muutenkin on porukka enemmän selvänä kuin missään baarissa, kai ne nätitkin tytöt kirjoja lukee (nyt en tarkoita mitään romaaneja/dekkareita, vaikka kyllä sekin on parempi kuin ei mitään lukisi)Jos joku nainen haluaa olla helppo se on jos joku ei se ei ole mikä on se ongelma ja miksi siitä pitää joka hemmetin keskustelussa vänistä? Saatteko te tällä jotain aikaan? Miksi te ette puhu kun näette kauniin naisen(paitsi kännissä, jos nyt edes kauneus on pää asia) Täällä vain pitää itkeä vollottaa joka saakelin päivä kun suomesta ei muka löydy ketään... e5tsivä löytää, sano.
Mitä ihmettä oikein horiset?
Minulla on aika tavalla samanlainen kokemus Suomalaisista Miehistä, kuin sinulla. Ei niinkään väkivaltaisia (ainakaan fyysisesti), mutta sitoutumiskammoisia, epävarmoja ja "pelaajia" kylläkin. Toki en minäkään sano, että kaikki suomalaiset tuollaisia olisivat, mutta valitettavasti kohdalleni on tuollaisia tapauksia osunut.
Sitten tapasin brittimiehen lomamatkalla elokuussa (hän on lomakohteessa töissä). Kirjoitin jo aiheesta aikaisemmin osioon "Lomaromanssit", sivu 2 (otsikko "Kokemusta brittimiehistä?"). Käyhän katsomassa jos ehdit, siellä ehkä sinullekin jotain vinkkiä niistä vastauksista joita sain.
Sinulla on käynyt hyvä tuuri siinä, että brittimiehesi asuu Suomessa, se helpottaa sinällään asioita jo paljon :)
Samaa minäkin pohdin kuin sinä, siis tuota brittien "peruskohteliaisuutta". Olemme tämän britin kanssa viestitelleet todella säännöllisesti, ja hän kyllä aina vastaa ja kirjoittaa takaisin kivoja viestejä. En kuitenkaan ole varma, onko se vain sitä yleistä kohteliaisuutta ja herrasmiesmäisyyttä, vai onko todellista kiinnostusta takana... no, häneltä suoraan kysymällähän tämäkin asia selkenisi :) En kuitenkaan haluaisi antaa itsestäni liian "hyökkäävää" tai painostavaa kuvaa.
Lisävinkkejä ja ehdotuksia otetaan vastaan :)
Ehkä se sitten vaikuttaa sitoutumiskammoiselta, kun ei heti ehdota naisille sen enempiä. Brittipojillehan ei tälläistä ongelmaa suomalaisten naisten kanssa tule, koska suomalaiset naiset ehdottavat heille parisuhdetta ensin. :)
Eli malka pois silmästä, hyvät siskot. Jos kohtelisitte suomalaisia poikia samalla tavoin kuin brittipoikia, törmäisitte ihan erilaisiin tapauksiin. Kokemusta on.
"Kohdalleni on jostain syystä sattunut vain mustasukkaisia, sitoutumiskammoisia tai -vimmaisia, väkivaltaisia, alkoholisteja, pettäjiä"
"Edellinen miesystäväni, kuten myös hänen edellinen naisystävänsä -ja lapsensa äiti- petti"
Kannattaisi ehkä miettiä minkä ihmeen takia kohdallesi on sattunut pelkästään tällaisia tapauksia. Vakka kantensa valitsee. Emakko sikaa rakastaa. Suosittelen jonkunlaista terapiaa tai itseesi tutustumista.
Miesystäväsi kuulostaa samanlaiselta ongelmatapaukselta kuin sinäkin. Voin kertoa sinulle etukäteen, että tapauksessasi miehen kansallisuudella tuskin on mitään väliä. Englantia puhuva ääliö on pidemmän päälle ahdistavampi kuin suomea puhuva ääliö. Hoida itsesi kuntoon ennenkuin hyppäät uuden ihmissuhteeseen.
Kiitos vaan vastauksista, kaikille.
Täytyy se myöntää että olen niitä virheitä menneisyydessäni tehnyt, kukapa ei olisi?
Pidän silti itseäni positiivisena ja elämää rakastavana ihmisenä joka ei ole katkeroitunut huolimatta kohdalle sattuneista vastoinkäymisistä. Samoin kuin kultani, jolla tosin oli suurempia vaikeuksia päästä yli erostaan koska pettäminen tapahtui niin räikeästi ja lähipiiriin kuuluvien henkilöiden kanssa.
Ehkäpä olen yltiöpositiivinen kun uskon hänen sanaansa, ettei hän ole koskaan pettänyt, eikä koskaan sitä tekisi. Luotan häneen sataprosenttisesti, enkä osaa selittää tunnetta joka saa sen aikaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni alan tajuta mitä rakkaus voi olla.
Päivän asiaa ajateltuani olen päättänyt pitää rakkaudentunnustukseni toistaiseksi sisälläni, molemmat osoitamme toisillemme tunteemme niin monin eri tavoin nyt muutenkin että ehkä vielä ei olekaan niiden sanojen aika.
Aion nauttia tästä uudesta lehdestä jonka käänsin kirjassani, ja toivon että saan vielä joskus onnellisen loppunikin.
Klassinen piika ja pehtoori -tapaus. Löysit ihanan "ulkkiksen", jolla voi leuhkia kavereilla, ja nyt et löydä hänestä mitään vikaa. Luotatkin häneen sataprosenttisesti. :-D
Suoraan sanoen ei hyvältä näytä.
Jospa joku vain haluaisi ajatella miehestään ym. lähimmäisestään hyvää... onko se sinulta pois? Ajatteletko ikinä itse lähimmäisestäsi mitään hyvää vai kadehditko häntä ja arvostelet?
Olisin minäkin iloinen jos voisin luottaa mieheeni 100%:sesti mutta "eihän muslimiin voi luottaa" ja muutenkin olen liian skeptinen ja pelkään turhia asioita. Äskenkin mies soitti äidilleen ja minä luulin, että se soittaa 2.vaimolleen, jonka olemassaolo olisi sulamahdottomuus kaikkien muiden mielestä, paitsi minun koska olen niin kyyninen ja epäilen kaikkea, ei ole hääviä se.
Olen tehnyt AIDS-testinkin mutta en usko negatiivista tulosta, koska "kaikilla muslimeilla on AIDS" niin minun miehelläkin pitää olla... En myöskään usko, että mieheni käy töissä vaan, että hänellä on rakastajia, vaikka minulla on kaikki todisteet, että mies käy töissä (vaan nekin rahat tietysti menevät Algaidalle).
En myöskään usko hänen rakkaudern vakuuttelujaan vaan epäilen että hän puhuu handsfree-laitteella jollekkin toiselle jolla on sama nimi. En usko että hän rakastellessa katsoo minua vaan jotaintoista...
Voi tätä kun epäilys kalvaa sielua ja elämä voi kaatua koko ajan =D ;=D
Noo hyvin epäilyttävää syksyä sinulle, terve tuloa kyyläyhdistyksen kokoukseen ensi kesänä=D
Ihan ensimmäisenä todettava näiden (osan) ihmisten järkyttävän alhaiseen sivistystasoon - kauhea määrä rasistisia kommenteja. Tätä jaksan aina ihmetellä....Luulisi kalliin peruskoulun edes jonkun verran sivistävän, mutta ei näköjään.
Sitten itse asiaan. Sanoisin, ettei miehellä ole ero onko Englannista, Espanjasta tai Suomesta jne. Jos mies on pettääkseen, hän pettää. Tottakai on kulttuurillisia eroja käytöstavoissa, mutta luonne on luonne. Englantilaisissa on tiettyä "korektiutta" , johon vaikuttaa jo ihan heidän kielensä. Sanasto on erillaista kuin meillä ja keskustelukumppani huomioidaan toisella lailla.Itse olen asunut Egnglannissa ja seurustellut siellä vuosia britin kanssa ja periaatteessa ongelmat on ihan samat kuin suomalaisen miehen kanssa. Mies on mies, pitää vaan löytää...no jonkun muunlainen kun täällä mielipiteitään laukovat paviaanit :)
Good luck!
Itse olen ollut aivan ihanan brittimiehen kanssa puolitoista vuotta. Asun tosin Englannissa, eli tilanteeni on siina mielessa hieman erilainen. "Tyypillinen" englantilaismies ei minuun vetoa niin millaan tavalla, mutta ei se ole maasta kiinni, mista vaan loytyy niita poikkeuksia ja mukavia, kunnollisia miehia. Oma kultani ei mielestani ole tallainen tyypillinen britti, mutta toisaalta minakin olen asunut Englannissa jo niin kauan, etta minulle tutumpaa on englantilainen kulttuuri, kaytos ja kieli - Suomeen tullessa siina on suurempi kulttuurishokki aina edessa!
Ensimmainen poikaystavani oli suomalainen - omistushaluinen, mustasukkainen, hiljainen (seka positiivisessa etta negatiivisessa mielessa) eika loppujen lopuksi tuntunut kuitenkaan valittavan minusta kovin paljon, toykeita kommentteja oli enemmankin. Toinen poikaystavani oli englantilainen - muiden kanssa flirttaava, lupaili paljon (lomia, teatterireissuja) muttei koskaan toteuttanut mitaan, joi liikaa, sitoutumiskammoinen eika oikeastaan kovinkaan kiva tyyppi. Nykyinen poikaystava on sitten ihan eri lajia - kohtelias, huomaavainen, ehdottoman luotettava, valmis sitoutumaan ja joka tavalla taydellinen!
Englantilaiset ja suomalaiset ovat niin samanlaisia, ettei miesten kaytos ole kulttuurista kiinni. Jos olet loytanyt itsellesi kunnolliselta ja mukavalta tuntuvan miehen, ei sinun tarvitse kayttaytya eri tavalla, koska han on englantilainen. Anna menna vaan!