olen naimisissa ja kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. naimisissa ollaan oltu 5vuotta kaikenkaikkiaan yhdessä 11v. olen rakastanut tätä miestäni paljon.lapset ovat rakkaudesta. mutta mieheni on ollut aina mustasukkainen.aluksi ja pitkän aikaa se tuntuikin mukavalta,olin 17 kun aloimme seurustella.elin koko ajan vain miehelleni. halusin olla kahden ja aina yhdessä.en lähtenyt tyttöjen iltaan enkä baareihin kun ei kerran kiinnostanut ja mies oli niin tyytyväinen kun olin kotona.ja seksi toimi loistavasti ja kumpikin nautimme. nyt kolmannen lapsen jälkeen kaikki on mennyt huonosti.mikä johtuu minusta.( mieheni on ollut aina kova menemään ja esikoisemme ollessa pieni oli usein yötä pois kotoa ryyppyreissun takia,paljon töitä ja ystäviä. lapset ovat aina jääneet minulle. en ole osannut valitaa, olen tyytynyt niihin hetkiin jotka mieheni on meille suonut.hoitanut lapset ja kodin ja paljon muuta.)lopetettuani 7,5kk imetyksen olin innoissani.olen vielä nuori,nyt on minun vuoroni tavata ystäviäni ja käydä ulkona ystävien kanssa.ajatus oli puhdas! olisin halunnut viimeinkin mennä ja tulla takaisin. tästäkös mieheni raivostui. enään en päässyt kunnolla edes kauppaan ilman lapsia.ripsivärin käyttöäni tarkkailtiin.mieheni tarkisteli kyläilyjäni kun olin lasten kanssa tuttavaperheessä kylässä,(soitti ystävälleni ja kysyi olenko siellä tai tuli omalla autollaan pihalle katsomaan onko autoni siellä ja lähti heti pois)kaikki ystäväni olivat huonoa seuraa jopa siskoni koska hän on sinkku.omat vanhempani asuvat eri paikkakunnalla.heitä voi tavata vain päivällä,aina yöksi on tultava kotiin ja vielä parempi olisi jollei menisi ollenkaan.koko ajan vihjaillaan uskottomuudestani että minulla on joku toinen kun haluan niin mennä, mieheni ei ymmärrä.naisen ei kuulu polttaa tai juoda,pitää vain olla kiltisti lasten kanssa kotona.mieheni itse polttaa ja juo.1,5vuotta yritin selittää ja olla niin kuin mies halusi. sitten suutuin jatkuviin syytöksiin joissa ei ollut perää!!!!en halunnutkaan enään olla se kiltti pikkuvaimo. menin ja otin tatuoinnin, pienen vain- häntäluuhun. viikon pystyin piilottelemaan kun en uskaltanutkaan kertoa.tuli kova riita.siitä sisuuntuneena teetin kuvasta vielä suuremman samalla viikolla. lisää riitoja ja syytöksiä.rupesin viestittelemään tatuoijani kanssa kävin häntä välillä ihan moikkaamassa. olimme ihastumassa.juhannuksena riitelin mieheni kanssa rajusti.lapset olivat isoäidillä hoidossa. mies sanoi että nyt saa sitten riittää. minä lähdinkun mies sammui. en tiennyt mihin mennä ,kävelin tatuoijan luo joka olikin juuri lähdössä kotiin.lähdin mukaan,vietimme ihanan illan lämmittäen saunaa ja rakastellen. se oli elämäni ensimmäinen kerta kun petin. seuraavana päivänä palasin takaisin kotiin katuvan miehen luo. muutaman kuukauden päästä uusi tatuointi olkapäähän- ei muuta.lopetin vieraan suhteen.kerroin miehelleni teostani, en pystynyt sitä salaamaan.siitä alkoi väkivallan kiere joka ei näytä loppuvan.tästä kaikesta on nyt kaksi vuotta. mikään ei ole muuttunut. viimesyksynä koitin itsemurhaa koska mies hakkasi minut huonoon kuntoon, en jaksanut enään- heräsin sairaalasta.olen mokannut ja ollut niiden syytösten kaltainen,vaikken tahtonutkaan. mutta kuinka montakertaa tästä pitää ottaa turpin? mies on kuitenkin ihana selvinpäin, mutta alkoholi nostaa tunteet pintaan,ja silloin minua viedään.mustelmia ja ruhjeita syntyy.haluaisi minun muka jäävän mutta samalla kyselee paljonko haluan tästä paskasta.ja lapsia en kuulemma saa,vaikka olen ne hoitanut.pääsin juuri töihin ekaa kertaa lasten jlk. olen niin innoissani vaikken uskalla iloita.miehenikin pelkää ja luulee että löydän sieltä mihen tai ainakin panen kaikkia mies asiakkaita. odotan vain kauhulla seuraavaa kertaa kun mies juo alkoholia.olen päättänyt että ensikerta on viimeinen mutta tulevaisuus pelottaa! ja jollen saa lapsia luokseni asumaan!!!!!!
kaikkiko lopussa
kalpea kuu
5863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suosittelisin tapauksessasi ehdottomasti aluksi turvakotia niin kauan että ensimmäinen valtaisa raivonpurkaus hieman laantuisi. Hommaa turvallinen asunto, johon miehen ei ole niin helppo päästä. Yksinäistä ok-taloa en suosittele!
Ole tiiviissä yhteydessä sos.viranomaisten kanssa ja kerro heille kaikki kauheus. Heidän velvollisuutensa on tukea sinua.
Homma on menossa selvästi aina vain pahemmaksi.
Miehesi ei tule ikinä pääsemään yli tuon ymmärrettävistä syistä tapahtuneen ns. hairahduksesi, vaan se on antanut ikuisesti palavaa polttoainetta hänen sairaalle mustasukkaisuudelleen.
Kerro myös poliiseille tilanteesi, koska äijä saattaa pillastua niin että sekoaa kokonaan.
Itselläni oli samantyyppinen ongelma, mutta onpahan nyt eri osoitteet,ja lapset ja minä saamme nukkua yömme rauhassa ja pelotta. Ainoa mitä kadun ettemme lähteneet jo vuosia, vuosia aiemmin.
Mutta alkuvaihe tulee varmasti olemaan hankala, ja tarvitset siihen ulkopuolista tukea. Ymmärrän hyvin että pelottaa lähteä ja pelottaa jäädä, siinä samassa helvetissä viruin itse vuosikausia.Mutta jos jäät, alat itse oirehtia nupistasi, lapsenne kärsivät ja vanhana kadut.
Jos mahdollista, yrittäkää kaikesta huolimatta käydä myös jossain perheterapiassa, jos jonkinlainen itu viriäisi miehesi nupiin, että hänen ajatuksensa ovat sairaallloisia. Vaikka usein on niin, että tämä "pimeys" on läpitunkematon, sillä tämän tyyppiset ihmiset valehtevat itselleen koko ajan, että syy on toisessa, sillä sehän on ainut "oikeutus" siihen että sairasta, toista alistavaa ja pahoinpitelevää käytöstä voi jatkaa. Vaikka toisinaan taas sama äijä kieriskelee muka-katumuksessa, on se vain yksi vaihe, jotta taas päästään siirtymään seuraavaan pykälään, sairaaseen uhoon ja alistamiseen.
lähtisit lastesi kanssa vanhempiesi luokse, kun mies lähtee ryyppäämään ja palaisitte vasta kun hän taatusti on selvä. Vanhempasi pitäisi soittaa miehellesi ja kertoa että tämä käytäntö tulee jatkumaan, koska heidän tytärtään ei saa enää hakata. Ja samalla he todistaisivat miehellesi, että todella olet ollut heidän luonaan.
Miehesi käytöksen pohjana on erittäin suuri riippuvuus sinusta ja huono itsetunto.
Ole varovainen kaikessa mitä teet ja koeta ajatella miten seuraava siirto vaikuttaa mieheesi.
"Se rakastaa mua, kun se lyö mua" Aika johdonmukaista, sun lapsetki varmaan tykkää, kun isä lyö äitiä.
Mikä helvetti teitä ihmisiä vaivaa?
Vaikka nainen olisi pannut kymmentä muuta, ei se oikeuta miestä lyömään!!!!!!!!!
Naisten pitäisi puolustaa toisiaan, mutta täällä asiat kääntyvät päälaelleen. Naisia syytetään siitä, ettei lähde suhteesta yms. Ettekö te hyvät ihmiset todellakaan tajua että se ei ole niin yksinkertaista??
Hänenkin tapauksessaan suhde on kestäny yli kymmenen vuotta...se on pitkä aika. Vielä kun on pelissä yhteiset lapset, ei lähteminen käy päivässä!!!
Helvettiin tollaset idiootit selittämästä!!!¨
Jos ette asiasta mitään tiedä, olkaa mieluummin hiljaa.
Ja kun ja jos vastaava tilanne teidän kohdallenne sattuu, tiedätte mistä puhun!!!!!!!!!
Kijotat Eerika asiaa.
Sivusta on niin helppo sanoa,että tee niin ja näin.Käytännössä se ei oo ollenkaan niin yksinkertaista.
Kukaan ei halua olla hakattuna ja vainoharhaisen syyttelyn ja alistamisen kohteena.Jotkut meistä joutuu tahtomattaan siihen tilanteeseen.
Ei siitä noin vain lähdetä kävelemään.
Voimia sinulle!
Samoin kaikille niille jotka olette kärsineet,kärsitte ja tulette kärsimään perheväkivallasta!