kun mies on kokenut suuria menetyksiä ihmissuhderintamalla, eikä usko enää parempaan tulevaan. tai ei uskalla uskoa siinä pelossa että menettää taas. Elämässä ei ole mitään muuta pysyvää kuin aineellinen omaisuus ja säännöllinen työ, tai eihän niidenkään pysyvyys ole varmaa, niinkuin ei mikään ole koskaan varmaa. Tilanne on ongelmallinen, en uskalla rakastua kun joudun nyt itsekin pelkäämään. Siis sitä että mies lopettaa suhteen oman pelkonsa takia. On periaatteessa helpompaa elää yksin, tietää ettei ainakaan tule loukatuksi. Mutta onko se sitten täysinäistä elämää, elämä ilman rakkautta siis. Onko mitään keinoa millä saisin vakuutetuksi että olen tosissani miehen suhteen, eikä hänen tarvitse pelätä minun kanssani? Tuntuu että vaikka tekisin kaikkeni, näytän tunteeni yms, hän pelkää silti. On hyviä päiviä, mutta niiden vastapainona tulee aina huono jolloin tulee takapakkia.
mitä voin tehdä?
vai voinko mitään
7939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ammattiauttaja kuuntelee ja kohtaa ongelmat..
epävarmoja piisaa! ymmärrän miestä, koska olen itse samanlainen (nainen). mutta en usko, että olemme oikeassa. aina pitäisi tajuta, että uusi suhde ei ole entisen kaltainen. voi olla vaikeaa saada mies uskomaan tätä. kun on oikein saanut korvilleen ei helposti avaudu toiselle - voi viedä vuosia oppia luottamaan. lykkyä kuitenkin. toivottavasti sinulla on pitkä vieteri.
Ymmärrän sitä miestä. Itsekin olen joutunut pettymään naisiin sen verran monta kertaa, että nykyisin olen hyvin epäluuloinen. Juuri loppui yksi puolitoistavuotta kestänyt suhde. Heinäkuussa nainen näytti olevan vielä niin rakastunut ja kiinnostunut, mutta tässä syyskuun alussa jätti minut, kun oli löytänyt toisen äijän jostain illanistujaisista. Eipä siinä enää meikäläisen tunteilla näyttänyt olevan mitään merkitystä.
tiellä? Miksi mies suree niin kovasti menetettyä ihmistä, kun sillä on sinut edessään?Vai ovatko ilkeät exät haukkuneet häntä sängyssä niin pahasti, että ego ei pelaa? Kelaa nyt vähä. Oot suhteessa miehen kanssa joka ei oo onnellinen vaan haikailee - menneitä. Menneitä..Mitä? Naisia?
Poor you.
hän pelkää olla kanssani onnellinen, koska pelkää menettävänsä minut ja sen onnen. Ei hän menetettyä ihmistä sure, vaan suree sitä epäonnistumisen tunnetta ja pelkää kokevansa saman tappion uudelleen uuden rakastamansa ihmisen kanssa. Et ehkä ymmärtänyt asian ydintä heti... Riittävän monen "epäonnistumisen" jälkeen, eli tässä tapauksessa suhteen päättymisen jälkeen, ihmisen luonne saattaa muuttua aremmaksi ja kyynisemmäksi. Ei uskalla lähteä samalla innolla enää uuteen suhteeseen kun pelkää satuttavansa itsensä.
Suhde, se suorituksellinen proggis. Joo.Itse koin teini-iän ihastuskriisin jälkeen että millään suhteella toisen kanssa ei ollut merkitystä koska olisin vain halunnut tyyppiX:än. Se oli kuin märkivä haava sydämessä ja kaikki muu oli vain muodollisuutta. X oli juhlaa, kaikki muu harmaata..Arkea.Onneksi sentään elämä alkoi jossain vaiheessa kukoistaa.
Suhteen resepti voi olla: x annos sopivia ulkoisia piirteitä, y annos luonnekemiaa ja z annos toimivaa yhteistä elämää. Mutta mä koin et se teini-iän ihastus oli jonkinlainen potenssiin ekvaatio.Sitä tasan samaa laskua ei kukaan mulle enää laadi ratkottavaksi, ja minähän tuolloin hävisin sen.
Yritä lähentää joku menneisyyden haamu.Ihan konkreettisesti.Pahaolo häviää.Angsteja pitää kohdata, traumoja käydä läpi..