On tässä valitettavasti tullut huomattua, että kerroimpa naiselleni miten yksityisiä asioita hyvänsä, joista luulisi tyhmemmänkin tajuavan, ettei niitä ole tarkoitettu levitettäväksi, niin ei aikaakaan, kun hän on jo ehtinyt kertoa ne puolelletusinalle ystävälleen. Tämä on tapahtunut myös asioissa, joista hän on luvannut olla puhumatta.
Kun kerron jotain hänelle, kerron asiani vain ja ainoastaan hänelle, en koko pitäjälle. Enhän minäkään levittele hänen asioitaan omille kavereilleni, hieman epäreilua, ahistaa.
Sitten hän kehtaa ihmetellä, miksen enää puhu hänelle asioistani, hieman hankalaa keskustella vapautuneesti, jos yksityisyyttäni ei kunnioiteta.
Kun kerron jotain hänelle, kerron asiani vain ja ainoastaan hänelle, en koko pitäjälle. Enhän minäkään levittele hänen asioitaan omille kavereilleni, hieman epäreilua, ahistaa.
Sitten hän kehtaa ihmetellä, miksen enää puhu hänelle asioistani, hieman hankalaa keskustella vapautuneesti, jos yksityisyyttäni ei kunnioiteta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olisiko vaikeaa kertoa naisellesi tästä?
ehkä hän pitää ystäviään kuin päiväkirjaansa, hän ei juurikaan ajattele että se haittaisi jos heille kertoo.
naiset juoruavat aina. ei siitä minun mielestäni niin hirveästi kannata välittää, jos he ovat vain ystäviä ja hyviä sellaisia. ja sinunkin kanssa väleissä?
mutta en oikein ymmärrä mikseivät parit voi puhua yhdessä tällasista asioista :
Asiasta on keskusteltu, asia ei ilemeisesti ole kuitenkaan rekisteröitynyt molempiin aivolohkoihin, kun keskustelut tuntuvat unohtuvan.
hänen kanssaan samassa taloudessa. On ihmisiä, joilta ei voi vaatia salaisuuksien tai minkään asian pitämistä itsellään. Heidät pitää hyväksyä sellaisina kuin ovat ja varoa omia puheitaan. Itselläni on aina mielikuva valmiina päässä: sisko puhumassa lähes tuntemattomille aikaste inteemejäkin asioita. Parisuhteessa vaikeampi juttu. Henkistä teippiä, kun ei ole olemassakaan joillakin...
Ymmärrän hyvin dilemman, todella ahdistavaa, kun mistään ei voi puhua ilman että sitä pitää ruotia koko akkalauman kesken. Jotenkin JOTKUT naiset eivät kykene ymmärtämään yksityisyyden käsitettä, silloin kun se ei koske heitä itseään. Kaikki asiat voi aina "tytöille" kertoa, jotka taas voivat toki kertoa omille "tytöilleen", poikakavereilleen, siskoilleen, kumminkaimoilleen jne. koska "olen niin avoin ihminen" ja "ei meillä oo tyttöjen/kullan kanssa mitään salaisuuksia". Hauskinta on juuri tuo, että kaikki asiat pitää kertoa, ei mitään saa "salailla"- ja hän taas saa kaikki asiat kertoa eteenpäin. Sitten kysytään silmät renkaina että "mitä se nyt haittaa jos tytöt tietää?". Täytyykö siitä aiheutua jotain erityistä, mahdollisesti rahassa mitattavaa haittaa, ennen kun minulla on oikeus päättää pitää joku asia vain rajatun piirin tiedossa?
No, ilmeisesti miesten ihmisoikeudet katoavat siinä vaiheessa kun parisuhde alkaa - intiimeimmätkin asiat kun pitää saada puhua läpi tyttöjen kanssa, ja "vannon etten kerro kellekään" tarkoittaa yhtä kuin "ai hitto, en malta odottaa että pääsen jauhamaan näin mehevää juttua tyttöjen iltaan".
jotkin asiat ovat kahdenvälisiä asioita joita
ei levitellä sukulaisille kavereille
näin kävi ex-miehen suhteen levitteli asioitani
jotka olisin halunut olevan keskeisiämme asioita
ei muiden ...
Minun vaimo on samanlainen hölösuu. Kaikki asiat pitää saada kertoa jopa tuntemattomille ihmisille. Tosin siitä olisi vähemmän haittaa jos kertoisi vain niille tuntemattomille joita asiamme eivät varmaan kiinnosta tuon taivaallista. Se on aina kun suunsa aukaiseen niin kuin lehteen laittais. Kyllähän tämä pikkasen pistää kyrsimään.