Kertokaapas, mikä ihme siinä on, että mies ei pysty kaveruuteen? Takana romanssi, joka päättyi kun mies ei halunnut sitoutua (en tosin pyytänyt mitään sellaista, mutta itse päätteli niin). Halusi jatkaa kavereina, minä totesin että sopiihan se, mutta siihen ei sitten kuulu seksit ja muut.
Mies ei pysty normaaliin kommunikaatioon. Jos yritän pyytää vaikka kahville, saattaa iskeä luurin korvaan. Jos en pidä yhteyttä, murjotan. Jos yritän pitää yhteyttä, häiritsen. Kaveriporukalla oltiin baarissa, ja baarimikko nikkasi silmää mulle. Mies vittuilemaan uuden löytämisestä ja aukoi päätään koko illan. Sit yritti kännissä pokata mun parasta kaveria, sai pakit. Sit oli MULLE vihainen kun sanoin että toki sain kuulla asiasta ja että oli mielestäni säälittävästi tehty.
Olen monta kertaa sanonut, että jos kerran kavereina olo on näin vaikeaa, niin annetaan olla. Silloin heti alkaa perumaan että ei kai tässä nyt ketään karkoittamassa olla.
Tätä sirkusta on jatkunut jo puoli vuotta. Joudun vielä työasioissakin olemaan yhteydessä väliin, ja silloinkin heti vittuilee ja on ilkeä.
En ymmärrä. Romanssin aikaan mies oli kuin toiselta planeetalta. Oli mukava, huumorintajuinen ja hauskaa seuraa. Siksi olen sinnitellyt tähän asti, sillä tiedän että hänessä on hemmetin hyvä puoli.
Onko äijä vaan ihan tuhannen sekaisin elämänsä kanssa vai vaan ihan rehti paskiainen?
Mies ei pysty normaaliin kommunikaatioon. Jos yritän pyytää vaikka kahville, saattaa iskeä luurin korvaan. Jos en pidä yhteyttä, murjotan. Jos yritän pitää yhteyttä, häiritsen. Kaveriporukalla oltiin baarissa, ja baarimikko nikkasi silmää mulle. Mies vittuilemaan uuden löytämisestä ja aukoi päätään koko illan. Sit yritti kännissä pokata mun parasta kaveria, sai pakit. Sit oli MULLE vihainen kun sanoin että toki sain kuulla asiasta ja että oli mielestäni säälittävästi tehty.
Olen monta kertaa sanonut, että jos kerran kavereina olo on näin vaikeaa, niin annetaan olla. Silloin heti alkaa perumaan että ei kai tässä nyt ketään karkoittamassa olla.
Tätä sirkusta on jatkunut jo puoli vuotta. Joudun vielä työasioissakin olemaan yhteydessä väliin, ja silloinkin heti vittuilee ja on ilkeä.
En ymmärrä. Romanssin aikaan mies oli kuin toiselta planeetalta. Oli mukava, huumorintajuinen ja hauskaa seuraa. Siksi olen sinnitellyt tähän asti, sillä tiedän että hänessä on hemmetin hyvä puoli.
Onko äijä vaan ihan tuhannen sekaisin elämänsä kanssa vai vaan ihan rehti paskiainen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taitaa olla se *rehti paskiainen*. Turhaa aikaa tuhlaat tälle *kaverillesi*, nimittäin olet hänen ns. *vakipano* ainoastaan varalla, jos muuta/parempaa ei satu löytymään.
Tyly tosiasia, mutta totta. Et ole ainut hänen kierroksessaan. Pirulaiset ovat vielä mustasukkaisiakin, kun heihin törmäät jonkun muun kanssa.
Miehenä tosi suloisia ja toisen huomioon ottavia, mutta ei halua *seukata*, mutta seksiä halutaan pelkän ystävyyden kustannuksella.
Mies rakastaa sua aivan helvetisti. 100% varmuu-
della. Se on aivan rikki siitä että olette vain
ystäviä. Lyö kahville pyynnölle luurit koska tie-
tää pienessä mielessään että se tekee pahaa hä-
nelle ja pahastuu kun yrittää päässään päästä
sinusta irti niin että voisi olla ystävä, mutta
kun pyydät kahville se on kuin ns. treffipyyntö.
Ja aivot rupeavat viestittämään alitajuisesti
että mitä jos se kuitenkin tykkää,mutta järki
sanoo että paska olo siitä vaan tulee myöhemmin.
Ja ton kaverin iskeminen kuulostais siltä että
yrittää tehdä sua vähän mustasukkaseksi ja jos
olisi saanut kaverisi iskettyä olisi se ollut kei-
no pitää sut elämässään ja hyvä keino todistella
että muka olis päässyt susta irti.
Tämä juttu on niin tuttu mulle ja monille muille
miespuolisille kavereille että teki TOSI kipeää
lukea sun kirjotuksesi...
PS. Älä missään nimessä pidä häntä paskiaisena,
toi vaihe oli mun elämässä helvettiä, ja yks
ystäväparka on käynyt sitä jo pari vuotta läpi..
se uusin miesvitsi:
Aivosolu eksyi miehen päähän. Siellä oli pimeää ja se oli ihan yksin. Yhtäkkiä jostakin kuului ääntä, ja toinen aivosolu ilmestyi sen vierelle.
Sitte se sano että "tuu tuonne alas! me ollaan kaikki siellä!"
Mitäs jos katkaisisit välit siihen ns. paskiaiseen kokonaan? Älä enää soita, älä pyydä mihinkään. En minäkään exieni kanssa kaveeraa. Yhden kanssa tekstailen silloin tällöin kysyäkseni kuulumiset. Anna sen valittaa aikansa, eiköhän se kohta tajua.