häät maksaa ja eroaminen se vasta maksaakin.
avioliitto ei
kannata
111452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Naimisiin meno ei maksa kuin kengänpohjien kulumisen, kun kävelee maistraattiin. Erosta pitää toki muutama kymppi maksaa. Sen enempää kuluja ei tule, jos ei halua.
vaan eroamisen myötä voi tapahtua henkisellä puolella paljonkin työpaikka menee tai lapsilla alkaa alamäki kallis on aika laaja käsite...
itselleni avio-ero oli aluksi vaikea, vaikka koko ajan tiesin et ratkaisu on oikea. olin kuitenkin henkisesti voittaja ja nyt on hyvä olla. en ollut puolisoni elämässä hänen tärkein henkilö. se oli hänen äitinsä.olin omassa liitossa ulkopuolinen.
Toisaalta lapsille voi joskus olla helpotuskin, että äiti ja isä eroaa. Jos vaikka ovat kovasti riidelleet (on ehkä väkivaltaa, alkoholismia,pettämistä) tms. Ja kai avoerokin ottaa koville? Vai eikö avoliittokaan kannata? Ja ei kai kaikki eroa?
Työpaikka voi mennä monesta muustakin syystä ja itse en tunne hen. koht. ketään joka olisi menettänyt työpaikan eron takia. Niinkin varmasti on silti käynyt jollekin.
Entäpä sellaisen seikka, että naimisiin meneminen voi olla henkisesti hyväkin asia joillekin?
Kylläpäs kolahti, kun luin viestisi. Itse erosin reilut 10v sitten ja suurin syy oli myös minulla se, että olin "toinen nainen", äiti oli selvä ykkönen.
On hyvä jos ihmisellä on toinen ihminen jakamassa elämän ilot ja surut. Hyvä suhde (tässä tapauksessa avioliitto) voi olla henkisesti tärkeää niin työ- kuin vapaa-ajan elämässä. Minulla ainakin työpäivä sujuu paremmin kun herää oman ukkokullan kainalossa ja saa hetken muhia tuntien toisen ihon lähellään, silityksiä ja suukottelua. Sehän ei poista mahdollisia eteentulevia ongelmia töissä, mutta auttaa suhtautumaan niihin toisin. Hyvän aamun seurauksena uskoo itseensä paremmin ja todennäköisesti myös tekee parempia päätöksiä ja ratkaisuja. Huonoista päivistä varmaan moni tietääkin, että silloin ei onnistu missään ja se korpeaa niin että ruumiiseen sattuu! Sen seurauksena purkaa mieltään helposti myös vääriin tahoihin, ja sellaisella voi olla kauaskantoiset seuraukset.
Erakkoluonteisten ihmisten ei sitten kannatakaan mennä naimisiin vain sen takia että niin on tapana, tai että jo ku haluaa naimisiin hänen kanssaan. Yksinkin voi kai viihtyä, ei siinä ole mitään pahaa. Sen takia ihmisen olisi ensisijaisesti tunnettava itsensä ennen kuin alkaa haikailemaan avioliiton perään. Sillä voi ennakolta voittaa monta ongelmaa. Jotkut oppivat itsestään vasta kun ovat naimisissa. Sitähän voi oppia niin hyvää kuin huonoakin. Jos sitten vasta naimisissa ollessaan huomaa ettei se itselleen sovikaan niin parempi että tajuaa kuin että jatkaa väkisin huonossa ilmapiirissä ja huonossa olossa. Siinä jos missä puolisolta vaaditaan rakkautta ja pitkämielisyyttä, että ymmärtää toista eikä hylkää silloin kun elämässä eteen tulee ikäviä asioita.
Ei kai sitä oo pakko järjestää häitä! Menee maistraatissa naimisiin, ei kutsu vieraita ei osta uusia vaatteita, eikä hääkimppua, ei käy kampaajalla jne. hääyön viettää kotona ja ei hommaa ees sormuksia. Tietysti jos toinen (tai molemmat) ei suostu menemään naimisiin ilman hääjuhlia yms. Mutta sittenpähän ei tarvitse mennä naimisiin ja voi käyttää sitä oivana tekosyynä miksi ei halua mennä naimisiin!
Ja jos ei itsellä ole omaisuutta tai molemmilla on suurin piirtein yhtä paljon eikä tarvitse asianajaa jne. niin eroaminenkaan ei tule kalliiksi.
että joku uskoo avioliittoon,kun siitä sentään pääsee eroon. oletko koskaan kuullut naimis erosta? olin melkein 30 vuotta naimisissa vihittynä,kunnes tajusin aviolliiton ja naimisissa olon eron. nyt olen vapaaehtoisessa suhteessa rakkaudesta, enkä minkään istituution vankina. oivallettuani että, suomessa on elinkautinenkin vain keskimäärin 12 vuotta tajusin istuneeni, melkein 3 elinkautista. päästyäni eroon naimisista
Vaikuttiko VAIN se, että olitte naimisissa vaikeuksiinne tai oloosi, että olet vanki? Mitä jos olisit ollut kyseisen henkilön kanssa avoliitossa? Olisiko se muuttanut jotain ja miten?
Oliko kyse siitä, että kun on luvannut toiselle, että ollaan yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa tai ainakin myötä- sekä vastamäissä niin on "pakko" pysyä siinä suhteessa vaikka rakkaus loppuu tai muuten asiat mättää pahasti? Nyt olet vapaaehtoisesti suhteessa rakkaudesta ja sitten eroat kun et enää halua olla? Eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä kun ei ole luvannut mitään eli ei ole pakko olla yhdessä jos juttu ei toimi?
Vai miten se menee?
kuoleman kautta.
Oli avo- tai avioliito kirpasee se yhtäpaljon tai vähän henkisesti, kun puoliso poistuu kuoleman kautta.
Taloudellinen ero onkin sitten siinä että avioliitossa eläneillä on oikeus lesleneläkkeeseen, silloin kun ollaan alle 65-vuotiaita.
Häät maksaa , eroaminen maksaa. Niinpä...naimisiin meno ei maksanut mitään, en halunnut häitä vaan juuri tämän miehen, olin korviani myöten rakastunut ja vaikka muita vaikeuksia liitossa olikin, kun kaksi tyhjää löi hynttyyt yhteen, niin rakkautta riitti ja talouskin kohentui. Tuli sairautta ja tuli lopullinen ero, mutta ei vapaaehtoisesti, vaan kuoleman kautta 36v avioliiton jälkeen. Olen avioliiton kannattaja, nuorena yksinolo vielä menee, mutta mikään ei korvaa aviopuolisoa eikä lapsia . Valitettavasti aina ei toisilleen oikeat ihmiset kohtaa.Kannattavuuslaskelmat kannattaa jättää rakkausasioissa.