Miipu! Miten nenäleikkaus onnistui?

Toipuminen on sujunut hyvin. En kylläkään tunne olevani enään mikään toipilas, koska olo on mitä parhain.

Leikkauksesta on nyt 1,5 kuukautta. Nenänpää on vielä kivikova, sierainten kohdalta onneksi jo ihan normaalin pehmeä. En olisi uskonut että nenä voi olla näin kova... Olen käynyt hoitajalla kerran poistattamassa unohtuneen tikin ja hän lyhensi sulavan tikin päätä ettei se raapisi. Sulavia tikkejä on tullut itsekin vedettyä pois ainakin 3 kappaletta. Vielä yksi on sieraimen reunassa, mutta olen sen antanut olla. Tikit eivät näy, mutta kun kokeilee kädellä niin se vähän raapii.

Hoitaja kehui että korvan takana oleva arpi on parantunut hienosti, tuskin näkyy. Itse ajattelin että se on varmaan hirvittävän ruma. Tikkien poiston jälkeen se nimittäin näytti todella inhottavalta. Toisen sieraimen reunassa on vielä arpi (sellainen kuoppa), toisella puolella se on pienentynyt näkymättömäksi. Sieraimen sisäpuolella toinen puoli on vielä punainen ja peittelen sitä vähän väliä meikillä. Nenän molemmin puolin (siinä mihin silmälasien tyynyt tulisivat) on pienet arvet. Siitä on ollut joku tikki läpi, että rustosiirre pysyy. Hoitajan mukaan arvet kyllä paranevat. Sierainten välissä oleva arpi ei näy enään.

Rustosiirre tuntuu nenän varressa toisella puolella. Toinen sierain on pienempi kuin toinen ja nenä on toiselta puolelta myös hieman pienempi kuin toiselta puolelta. Nämä erot on kuitenkin niin pieniä että niitä ei muut huomaa. Ja luultavasti ne vielä muuttuvat ajan myötä.

Alussa tuntui että kannattiko sinne mennä ja vähän harmitti. Nämä tunteet tulivat ennenkuin olin mennyt töihin ja ennenkuin ystäväni olivat nähneet minua. Jännitin hirveästi muiden ihmisten reaktioita. Nyt suurin osa tutuistani on nähnyt minut ja vain yksi on asian huomannut. Neljälle olen kertonut ja he ovat suhtautuneet hyvin, jopa äiti. Olen aivan hämmästynyt kun kukaan ei ole huomannut. Mielestäni nenäni on ihan erinäköinen kuin ennen, korkeampi, kapeampi ja nenän pää on ihan erin muotoinen.

Minusta ei tunnu siltä että olisin käynyt nenäleikkauksessa, aivan kuin nenäni olisi aina ollut tällainen. Leikkaus tuntuu niin kaukaiselta asialta ja se aika lastan ja tikkien kanssa meni niin äkkiä ohi. Vaikka silloin aika tuntui kuluvan hitaasti.

Olen vuosia miettinyt leikkausta, itkenyt, surrut ja pelännyt. Olen hävennyt nenääni ja yrittänyt piilotella sitä eri ilmeillä, asennoilla ja puuterilla (mm. valokuvissa). Miten minä voisin mennä johonkin kauneusleikkaukseen, kun en ole mikään rikas tai kuuluisa. Ihan tavallinen ihminen ja tavalliset ihmiset ei tuollaista tee. Suurin ja vaikein asia tässä leikkauksessa oli tehdä se päätös että minä menen sinne.

Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, en kuollut leikkauspöydälle ja nenästä tuli sievä. Yhtenä päivänä katsoin peiliin ja huomasin että minähän olen nätti. Olen tyytyväinen että menin leikkaukseen, nyt minun ei tarvitse enään hävetä nenääni. Itsetuntoni on parantunut, enkä käytä enään niin paljon aikaani nenääni miettimällä. Saattaa kuulostaa kornilta, mutta siltä minusta tuntuu.

Toivottavasti sinulla menee leikkaus hyvin! Kerrothan sitten miten kävi. Mulle voi laittaa sähköpostia jos haluat.