Olen juuri mennyt töihin suureen firmaan. Teen yhdessä töitä talossa jo vuosia olleen itseni ikäisen naisen kanssa. Ongelmana on se, että tämä säälittävä työparini on jämähtänyt samoihin töihin vuosiksi, ja luulee olevansa firmalle korvaamaton värittömine kasvoineen ja sotkuisine hiuksineen... Häneltä kun on unohtunut mitä on olla himoittava ja palvonnan kohde. Miksi mahdollistaakaan tuollaisen kuihtuneen konttorirotan yleneminen, joka tekee sen, mihin ainakaan minä en suostuisi mistään hinnasta!
Jo pelkästään asenne työtään kohtaan tällä uraansa pettyneellä naisella on niin kieroutunut, että tekisi mieli suositella terapeuttia... Tuliko koskaan mieleen, että työpariksi voi tulla esim. juuri kaltaiseni nainen, joka käyttää häntä vain astinlautana pomon suosion saamiseksi; parempi palkka, paremmat tehtävät ja kaiken mikä kuuluu etenemiseen, ei uran pysähtymiseen - sillä se osuus on tuon harmaan konttorityöläisen. Voihan olla niinkin, että en haluakkaan olla loppuelämääni tässä firmassa, vaan otan täältä sulat hattuuni seuraavaan, parempaan paikkaan mennessäni; pomon suosio, nopea eteneminen, tulokset jne.. Tai voi olla, että vien tuolta mitään sanomattomalta naiselta työpaikan alta, tavalla tai toisella. No, hänenlaiseltaan negatiiviselta rääväsuulta se ei tule olemaan kovin vaikea homma, kuka jaksaa katsella kaltaistaan, kun tarjolla on muutakin?
Jo pelkästään asenne työtään kohtaan tällä uraansa pettyneellä naisella on niin kieroutunut, että tekisi mieli suositella terapeuttia... Tuliko koskaan mieleen, että työpariksi voi tulla esim. juuri kaltaiseni nainen, joka käyttää häntä vain astinlautana pomon suosion saamiseksi; parempi palkka, paremmat tehtävät ja kaiken mikä kuuluu etenemiseen, ei uran pysähtymiseen - sillä se osuus on tuon harmaan konttorityöläisen. Voihan olla niinkin, että en haluakkaan olla loppuelämääni tässä firmassa, vaan otan täältä sulat hattuuni seuraavaan, parempaan paikkaan mennessäni; pomon suosio, nopea eteneminen, tulokset jne.. Tai voi olla, että vien tuolta mitään sanomattomalta naiselta työpaikan alta, tavalla tai toisella. No, hänenlaiseltaan negatiiviselta rääväsuulta se ei tule olemaan kovin vaikea homma, kuka jaksaa katsella kaltaistaan, kun tarjolla on muutakin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
tai ehkä se ei auta, narsismista ei voi parantua
paskakasa ja kamala ihminen.
Ensinnäkin, olen kanssanne samaa mieltä. Tuollaisella ihmisellä ei kaikki kotona. Mutta hiukan ihmetyttää..
Poimin tuon tarinan Uskottomuus palstalla, missä se oli seuraavassa muodossa:
Muutin vain parisuhteen työpaikaksi. Onko todella niin, että emme hyväksy em. kaltaista käytöstä missään muussa yheydessä kuin parisuhdetta ja petettyä puolisoa kommentoidessa?
Tämä oli mielenkiintoinen "testi" naisen logiikasta..
Ja naiset vielä kehrtaavat kuuluttaa sitä, että miehet ovat "kskenkasvusia" ihmisinä. Vastaavanlaista tekstiä en ole koskaan nähnyt tai kuullut miehen suusta petetystä miehestä. Ehkä miehillä on sittenkin enemmän sitä henkistä selkärankaa..?
Tykkäsin todellakin, hyvä jekku. Olisit vain paljastanut vähän myöhemmin, niin olisi ollut useampia naisia kommentoimassa :)
Toivottavasti naiset ymmärrätte, kuinka suurta halveksittavuutta tämäkin taas teistä paljasti.
En ymmärrä. Toki eri asioista saa olla eri mieltä. Pettäminen ja työpaikka ovat kaksi täysin eri asiaa, joihin ei päde samat säännöt. Tietystikään.
En hyväksy sitä että joku nainen riekkuu harmaavarpusena kotona, ja odottaa mieheltä suurta ihailua. Tietysti jotain on tehtävä ihailua ansaitakseen! En tarkoita vain ulkonäköä.
Toisaalta en hyväksy pettämistä. Olen itse muinoin pettänyt, ja tullut myös petetyksi. Enpä osaa sanoa kumpi tuntui pahemmalta... En halua koskaan enää kävellä kenenkään parisuhteessa elävän naisen yli, vaikka hän olisikin surkimus. Parisuhteessa on mukana niin valtava määrä tunteita ym, ettei se pieni ihminen, surkimus nainen, välttämättä vielä osaa olla muuta. Hänellä on ehkä huonot lähtökohdat omasta perheestä tms. Ja jokaisella meillä on oikeus rakkauteen, tukeen ja turvaa.
Työpaikalla ei pelata tunteilla samassa määrin. Ei ainakaan pitäisi. Elämää pitää löytyä kello neljän jälkeenkin, tai muuten on täysin syrjäytynyt. Kyllä minä ainakin kävelen hyvällä omatunnolla surkimuksen yli, jos ja kun hänen ei kerran olisi pakko olla surkimus. Eli rakkautta ansaitsee kaikki, mutta työpaikkaa ei.
Olisin siis vastannut tähän "testiin" eritavalla kuin nämä toiset vastaajat. Mutta enpä silti siis ymmärrä sitä, mikä näistä asioista ei saisi olla eri mieltä?????
Onko sinusta todellakin eri asia?
Eikö ihmisellä ole henkilökohtainen työsuhde tai parisuhde? Oikeuttaako työpaikka sinua nimittelemään ja polkemaan ekä tuntematontakin ihmistä? Teetkö niin kauppakeskuksessakin, jos joku on sinun mielestä surkimus; nurin vaan ja haukut niskaan?
Kyse oli aloittajalla pikemminkin se, miten kohtelemme ihmisiä. Mikä antaa oikeutuksen nimitellä ketään? Kuka määreittelee, surkeuden; ja pitääkö se täyttyä monella elmän osa-alueella, vai riittääkö yhdessä epäonnistuminen?
Itse en ole hyvä pallopeleissä, olenko siis surkimus? Mutta olen erittäin hyvä musikaalisesti, tuliko minusta nyt ei surkimus? Joka päivä en ole mikään kaunotar, saako minua siksi kohdella naisena huonosti, varsinkin toinen nainen..?
Eli määrität elämän ja ihmisenä olemisen niin, että tietyissä asioissa toista saa loukata ja nöyryyttää, ja toisissa ei. Siis kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa ihmistä ei tarvitse kohdella inhimillisesti.
Nyt pyydän, että luettelet ne paikat/elämäntilanteet, joissa saa loukata toista minkä ehtii. Ja tietysti vastaavasti ne, missä ihmistä kohdellaan asianmukaisella inhimillisellä kunnioituksella..
Tämä on aivan kummallinen viestiketju, kannattaako moista keskustelua edes käydä, kukahan tästä on tullut yhtään viisaammaksi?
Onko sinusta siis oikein ihmisten nimittely, haukkuminen, nöyryyttäminen - viis siitä ympäristöstä!????
On eri asia morkata selän takana kuin loukata päin naamaa. Jos jossakin ihmisessä on laiskuutta, saamattomuutta ym. esimerkiksi työpaikalla, siitä voi huomauttaa hänelle ASIALLISESTI suoraan päin naamaa, tai vaikka esimiehelle. Mutta omille luottoystävilleen, taikka tuntemattomana netissä ja nimiä sanomatta, tietysti saa suuttumustaan ilmaista ja haukkua minkä jaksaa. Eihän tämä laiskimus siitä loukkaannu, kun ei sitä kuule. Se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Toki turhaa loukkaamista siis pitää välttää. Mutta mielipiteitä saa olla, ja niissä piireissä sen saa ilmaista, missä se ei kyseistä "luuseria" loukkaa.
Aloittaja nimitteli siis netissä, ilman nimiä. Se on mielestäni täysin hyväksyttävää.
Yllä vastaus sinullekin.
Ei tietystikään suhteen työpailla ole yleensä niin henkilökohtaisia kuin kotona. Eihän suhteet esimerkiksi naapureihinkaan ole niin henkilökohtaisia kuin suhde elämänkumppaniin. Ja työpaikalla polkemisen siis voi tehdä muutenkin kuin haukkumalla. Sen siis hyväksyn. Eihän pätevää kaveria onnistukaan polkemaan. Työympäristö on kilpailukenttä, parisuhde ei! Kyseessä on siis ehdottomasti eri asia. Esimerkiksi jos kämmään töissä, niin murehdinko sitä kotona? En. Jos kämmään kotona, niin murehdinko sitä kaikkialle, myös töissä? Kyllä. Niin paljon enemmän se koskettaa. Ja niin sen kuuluu ollakin.