Erosta on jo yli puoli vuotta aikaa ja kaikkea on kokeiltu... On kokeiltu "väkisin" seurustelua toisen kanssa, täydellistä miehistä kieltäytymistä jne. Mikään ei vaan auta!
Mä rakastan mun exää vieläkin yli kaiken ja haluaisin vaan hänet! Mä en edes kiinnostu kenestäkään toisesta ja vertailen kaikkia aina mun exään... joka on kaikki mitä mä haluaisin...:,(
Meillä oli erittäin myrskyisä suhde, rakastettiin ja vihattiin täysillä. Ennen häntä en uskonut, että jokaiselle on olemassa "SE OIKEA", mutta tämä suhde osoitti että sellainen on oikeasti olemassa (ikää on ja seurustelukumppaneita ollut ennen häntä).
Eli kertokaa hyvät ihmiset miten voin päästä hänestä yli? Mitä pitää tehdä että elämä jatkuisi? Kaikki muut asiat elämässä on täysin kohdallaan ja hyvin,mutta tuntuu että millään ei ole mitään merkitystä ilman häntä...
Apua kaivataan ja kipeästi!!!
Mä rakastan mun exää vieläkin yli kaiken ja haluaisin vaan hänet! Mä en edes kiinnostu kenestäkään toisesta ja vertailen kaikkia aina mun exään... joka on kaikki mitä mä haluaisin...:,(
Meillä oli erittäin myrskyisä suhde, rakastettiin ja vihattiin täysillä. Ennen häntä en uskonut, että jokaiselle on olemassa "SE OIKEA", mutta tämä suhde osoitti että sellainen on oikeasti olemassa (ikää on ja seurustelukumppaneita ollut ennen häntä).
Eli kertokaa hyvät ihmiset miten voin päästä hänestä yli? Mitä pitää tehdä että elämä jatkuisi? Kaikki muut asiat elämässä on täysin kohdallaan ja hyvin,mutta tuntuu että millään ei ole mitään merkitystä ilman häntä...
Apua kaivataan ja kipeästi!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
...miksi kaikki loppui???
oliko se yhteinen päätös ja onko sun X:llä samanlaiset tunteet edelleen kuin sulla???
vaikee juttu toi ylipääseminen...kokemuksesta tuntuu että miten pidemmälle aika kuluu sitä vaikeampaa se on... vaikka järjen mukaan pitäisi olla just toisin päin : (((
mutta paljon zemppausta ja jos se on "se oikea" niin asiat menevät omalla painollaan vaikkakin odottavan aika on nyyh, kovin pitkä ja raskas....
Jep,
Itse erosta n.vuosi ja samat on aatokset kuin sinulla. Kaikista maailman asioista ja ihmisistä Hän on se jota ajattelen ja kaipaan. Kaikki muu on turhaa...
Mutta enää ei ole paluuta entiseen. Selvitä se itsesi ja mahdollisesti exäsi kanssa, sillä odottelu ja raastavat jossittelu-kierteet ovat murhaa.
Koita vaan järjen voimalla ajatella ja jättää muistot ja eilinen taaksesi. Siitä ettei kukaan tunnu miltää ja jne.. ei kannata ottaa stressiä. Ero ja siitä parantuminen vie aina oman aikansa, nyt ehkä hiukna pitempään. Anna itsellesi aikaa..
No, tuon kaiken kun uskoisi itsekin..
Mutta mikään ei ole surullisempaa, kuin menetetyn haikailu. HÄn on pois.
Tätä koitan itselleni toitottaa joka päivä. Ja joka päivä, toivon, sen uskon paremmin...
löytyy tästä, siellä pähkäiltiin samaa asiaan
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000408&posting=22000000010032529
Tämä ei sinua lohduta, mutta ajan kanssa pääset eroon, vaikka tuntuukin nyt ettei koskaan...minä pääsin lopulta exästäni irti...tosin meni muutama vuosi niin että aina ajoittain ajattelin häntä ja toivoin takaisin, vertasin muihin miehiin...yritin jonkun kanssa, siitä ei vaan tullut mitään...
Se oli tosi vaikeaa, ja vaikeammaksi teki se...että me muutaman kerran rakasteltiin exäni kanssa, molemmat halusi..vaikka tiedettiin ettei jatkoa tule...tiedän ja ymmärrän sun tilanteen. Vieläkin tavallaan rakastan exääni, meillä on yhteisiä lapsiakin, joissa näkyy isänsä piirteitä niin selvästi, niitä joita rakastin, tosin joskus niitäkin mistä en pitänyt...
Mutta lopulta pystyin jatkamaan...ja enään ajattelen häntä vaan silloin tällöin ja pystytään olemaan ystäviä...
Mulla ei kuitenkaan ole ollut kunnon suhdetta hänen jälkeen, joitakin lyhyitä yrityksiä...en enää vertaa heitä exään...mutta silti en onnistu rakastumaan, sitoutumaan kunnolla !
Keväällä tosin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja uskoin että hänen kanssaan onnistun, hänkin sanoi toivovansa että meidän suhteesta tulisi kestävä ja hyvä, olimme tosiaan "kuin luodut" toisillemme...ja ensimmäistä kertaa eroni jälkeen ajattelin ja tunsin että tämä mies lähes "voittaa" exäni...että tätä miestä olen odottanut ja toivonut...joten heittäydyin suhteeseen ja uskalsin luottaa , uskoa....MUTTA - En tiedä oikeastaan mikä meni pieleen, vaan tämä mies tuli siihen tulokseen etten kuitenkaan ole oikea nainen hänelle, hän haluaakin olla kanssani vain ystävä !
Eli nyt olen tilanteessa jossa ajattelen tätä miestä enkä haluaisi ketään muuta ! Tiedän että tämäkin tunne menee ajan kanssa..niinkuin exänikin kohdalla...mutta tämä on tajuttoman vaikeaa !!!
Mietin mitä vikaa minussa on...olenko läheisriippuvainen...miksi elämässä tapahtuu tällaisia rakastumisia ja epäonnistumisia jne...välillä tuntuu että jaksaisinko edes elää kun mikään ei mene oikein... lasteni takia tsemppaan kuitenkin ja jaksan...tämä syksy masentaa, jotenkin se on haikeaa ja niin synkkää...
Tästä tuli tällainen purkaus..sori...kun täällä selaa näitä kirjoituksia ja purkauksia, kertomuksia, niin huomaa että monilla on vaikeaa...se auttaa hieman, ei ole ihan yksin ! Vaikka toinen ihminen ei voi koskaan ymmärtää mitä toisen sisällä liikkuu ja miten juuri hän tuntee..
Jaksamista teille kaikille, rakastuneille ja pettyneille jne...jatketaan elämää !
Varmaan kuulostaa tosi tyhmältä kun sanon tämän, mutta kukaan muu kun sinä itse et voi itseäsi auttaa. Itse mulla on JUST sama tilanne kun sulla. Oon täydestä sydämestäni vielä rakastunut tyyppiin jolla on jo uusi suhde ja vieläpä erittäin onnellinen sellanen. Se on aivan hulluna uuteen naiseensa. Kauheinta on se, kun on tässä hommassa niin yksin. Että miten epäreilulta tuntuukaan, kun se toinen on pessyt kätensä sopasta ja jättänyt minut yksin selviämään. Nään tyyppiä päivittäin, ja sydäntä raastaa sen välinpitämättömyys. Kuinka ollaan muka ystäviä, mutta luulenpa, että jos katoaisin tältä maapallolta, se tuskin sitä edes huomaisi. Asiat on mullakin kaikin puolin hyvin, mutta mikään ei vaan tunnu missään, ja tähän loputtomaan itkemiseen olen niin tajuttoman väsynyt. Että mitä tässä oikein pitäis tehdä?
Tsemppiä sulle, kai se niin on että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa... Muttaa....
veneessä olen minäkin.
En osaa tarjota lohtua ohjeista, sillä en itsekään tiedä mitä tehdä.
Minulle on tuskallisen selvää että rakastan exääni, mutta en tiedä voimmeko palata enää koskaan yhteen. En tiedä pääsemmekö tästä ylitse.
Saati sitä että pääsenkö minä tästä ylitse..