Kuka sanoi

Aloitettiin seurustelemaan joku vuosi takaperin toukokuussa ja helmikuussa sanoin ison riidan jälkeen "rakastan sua" ja hän vastasi samantien takaisin. Rakastuin kyllä aikaisemmin, mutta ei ollut rohkeutta sanoa sitä, kummallakaan. Pelättiin varmaan kummatkin rakastumista silloin, johtuen huonoista entisistä suhteista.

Oltiin tunnettu jokunen kuukausi ja seurusteltu n. kuukauden päivät, katseltiin silloisella kämpälläni aikamme kuluksi yhtä leffaa mikä tuli tvstä, se missä näytteli se nainen dharmasta ja gregistä, en muista elokuvan nimeä.. mutta haluan sen leffahyllyymme tämän kokemuksen vuoksi :) olin sängyllä jalat häneen päin, hän siis katseli tvtä sängystä oikein päin, ja sitten leffassa joku sanoi "olen rakastunut sinuun" ja hän läimäytti minua peffalle ja sanoi että "mäkin olen rakastunut suhun". Tästä on nyt reilu pari vuotta aikaa. Olin jo odotellut tuota lausetta silloin - en aikonut sitä ensimmäisenä sanoa, ja sitten kun sen kuulin ja olin siinä hassusti väärin päin häntä kohti, hetken taisin mielessäni hihkua ilosta ja sitten kömmin hänen kainaloonsa ja totesin, että minäkin rakastan häntä.

Mulla oli elämässä pettymyksiä takana tietenkin, mutta omasta mielestäni en ollut koskaan aikaisemmin rakastanut ketään. En edes uskonut rakkauteen. Hänestä en ole varma, mutta en usko että hänkään oli varsinaisesti Rakastanut edellistä vaimoaan. Ei ainakaan sen perusteella millaista kuulin heidän avioliittonsa olleen (kuulin siis molemmilta ynnä heidän yhteisiltä tutuiltaan, ettei aivan auvoista ollut...)

Jo meidän tapaamisemme oli kaikin puolin erikoinen. Minä tiesin hänet nähdessäni miten tulee käymään, ellen pysyttele erossa. Tiesin sen mitä katseidemme kohdatessa tapahtui. Kun hän ei sitten voinut pysytellä erossa, en vastustellut. Vähitellen satunnaisia tapaamisia jne.

Sitten kauniina talvipäivänä mies yllätti kun olimme ulkoilemassa (yksi näitä salassa pidettyjä tapaamisia ;) ) En muista mistä puhuimme kun pysähdyimme, hän katsoi syvälle silmiin ja sanoi: "Tällaista se on kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan". Niin. Ei sitä sen paremmin olisi voinut sanoa. Sitä se on edelleen, monen vuoden jälkeen.

ensin. Käveltiin vapun jälkeen krapulassa jonnekin (liekkö grillille sapuskaa hakemaan) ja mä jotain mutisin vastaantulevasta pariskunnasta, että noi näyttää niin rakastuneelta (meillä ei tapana kulkea kylkymyyryssä kuten he kulkivat), johon ukko sano että niinhän mekin, koska se rakastaa mua tms. Ja ainoastaan vuosi siinä vaiheessa oli suhdetta takana :D Itse venasin sitten vielä kesään ennen kuin sanoin hänelle. En usko, että ihmistä voi rakastaa muutaman viikon (tai kuukauden) päästä (tai itse en ainakaan ole koskaan rakastunut ensisilmäyksellä, vaan tunne on sitten muodostunut toiseen tutustumisen myötä), enkä halua "käyttää" sanontaa loppuun. Nykyäänkin (neljä vuotta takana) sanon yleensä, että mä tykkään susta, kitsaasti tulee käytettyä tuota r-sanaa, kumpikin tiedetään toistemme tunteet :)

Mies sen sanoi, tai taisipa itse asiassa ihan ensimmäisen kerran tekstata. Ehkä kuukauden seurustelun jälkeen...? Teinimeininkiä, eikö? No, joka tapauksessa, miehelle siitä suutuin ja soitin, pidin oikein kunnon luennon: "...tuollaisilla asioilla et kuule mun kaa leiki ... mieti vähän mitä suustas päästät ... mä en tosiaan niele ihan mitä tahansa lässytystä..." En tiedä mistä tuo tuli, mutta mies meni hieman hämilleen, ja vakuutti kyllä olleensa tosissaan. Tapahtumasta on yli viisi vuotta, edelleen yhdessä.

Tavattiin tammikuussa ja joskus kesän korvalla minä sanoin miehelleni häntä rakastavani. Mies meni ihan hiljaiseksi. Sitten sanoi, että en voi olla tosissani, että ei näin lyhyen tuntemisen jälkeen voi noin sanoa. Minä kyllä loukkaannuin ja melkein suuttuneena sanoin, että, minkäs minä tunteilleni voin. Kyllä minä sen tiedän, mitä tunnen.

Myöhemmin kesällä miehenikin sitten käytti r-sanaa ja nyt tapauksesta on jo pari vuotta aikaa ja me onnellisesti naimisissa. toki edelleen minä herkemmin olen rakkauttani tunnustamassa ja vain hyvin harvoin kuulen r-sanan rakkaani suusta...