Ollaan seurusteltu kultani kanssa reilut kaksi vuotta. Kaikki on ollut todella hyvin koko seurustelumme ajan, Riitoja ei ole ollut eikä mitään. Kultani on aivan unelma mies. Vielä kuukausi sitten olin täysin varma että haluan hänen kanssaan naimisiin ja perustaa perheen, mutta enää en olekkaan yhtään varma mitä mä haluun, mun tunteet on ihan sekaisin.. OOn jo kauan itkeny tän asian takia kun en tiedä mitä pitäis tehdä. Tuntuu eten jaksa enää olla poikaystäväni kanssa. Mulla ei oo enää sen kanssa mukavaa niinku ennen. Mutta sitten kun taas ajattelen että mun pitäis jättää mies, mulle iskee kauhee paniikki, rupea ahdistamaan ja itkettämään. Mutta tätä ahdistusta on joskus myös sillon kun olen poikaystäväni seurassa.. Mulla on kokoajan ihan hirvee olo tän asian takia. Kuiteskin välitän poikaystävästi todella paljon, mutta en tiedä rakastanko.. tämä on niin helvetin vaikeaa kun tämä olo tuli niin yhtäkkiä.
OOn aina pelänny että poikaystäväni jättää mut, mutta en ikimaailmassa osannut arvata että itse koskaan voisin edes kuvitella mitään tällaista!
sanokaa nyt hyvät ihmiset mitä mun pitäisi tehdä kun toisaalta en haluaisi luovuttaakkaan kun yhteistäkin taivalta on takana jopa kaksi vuotta. Haluaisin vaan että tää mun olo olisi jotain ohimenevää ja saisin taas rakastaa miestäni kuten ennen. :-/
OOn aina pelänny että poikaystäväni jättää mut, mutta en ikimaailmassa osannut arvata että itse koskaan voisin edes kuvitella mitään tällaista!
sanokaa nyt hyvät ihmiset mitä mun pitäisi tehdä kun toisaalta en haluaisi luovuttaakkaan kun yhteistäkin taivalta on takana jopa kaksi vuotta. Haluaisin vaan että tää mun olo olisi jotain ohimenevää ja saisin taas rakastaa miestäni kuten ennen. :-/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kasva nyt aikuiseksi ennen kuin rupeat leikkimään perhettä.
ja typerin vastaus mitä voi kenellekään antaa. Jos todellakaan ei pysty vastauksillaan mitään muuta kuin rikkomaan lisää, niin pitäisi tajuta olla vaikka vaiti. Jos sä satut olemaan vanhempi kuin kysyjä on, niin se ei tee vastauksestasi yhtään viisaampaa tai arvokkaampaa. Ei ilmennä edes omaa aikuisuuttasi.
En tarkoittanu että naimisiin olisin vielä edes menossa, mutta mulla oli todellakin sellanen fiilis että ihan varmasti menen tämän kyseisen miehen kanssa naimisiin sitten joskus kun sen aika tulee...
Oletko miettinyt johtuuko kaikki ahdistus sun poikaystävästä vai olisko jostain muustakin asiasta? Mulla oli itselläni samanlaista ja päädyin siihen että mulla oli masennus, silloin kaikki tosiaan tuntui kaatuvan niskaan vaikka asiat oli ihan hyvin.Kyseenalaistin kauheesti asioita myös sen rakastinko oikeasti poikaystävääni. Juttele asioista sun poikaystävän kans tai kavereiden kanssa. Anna asioille aikaa ja jos ei silti tunnu hyvältä tai oikealta nii pitäkää taukoo...kyllä se siitä.
Niinkun en oikeen kyllä tiedä että mistä pirusta tämä johtuu.. Ei olla riidelty eikä kultani ole edes tehnyt mitään muuta kun ollut ihana oma itsensä :( Tä on yhtä helvettii.. Meillä on koko meidän kaksi vuotisen seurustelumme ajan menny tosi hyvin, ei me edes koskaan riidellä.. Mä oon aina rakastanu poikaystävääni ja se mua.. mä en haluu että tää loppuu tähän.. Ennen mä pystyin nauttimaan kultani seurasta, mutta enää en vaikka haluaisin..yhtenäkin viikonloppuna kun olin kultani luona mä vaan itkin, itkin ja itkin :-(
Vaihda pillereitä.
Lopetin pillerit kuukaus sitte ku ajattelin et jos tää mun olotila johtuis niistä mutta en sit tiiä...masentaa ja ahdistaa tää juttu aivan saatanasti..oon justiin nyt poikkikseni luona.. muttakun ahdistaa.. :-/