piilovittuilu

mitähän ihme "värinöitä" ne vittuilijat saa kun oikein vartavasten toiselle pahaa mieltä haluavat tuottaa? Ihmetyttää...

Ovat "egobuustaajia" ja saavat näin pönkitystä egolleen. Tämmösiä löytyy joka työpaikasta ja näihin olisi syytä puuttua. Luonnehäiriöt ovat aikamme ilmiö.

Miten piilovittuilijalle sanoo ääneen, kun vittuilu tapahtuu piilossa? Eihän hän "mitään ole tehnyt" *hämmästelevä katse*

Meillä vittuilee -piilossa ja vähemmän piilossa- minun lähin esimies, tai vastaava paremminkin. Työpaikan sosiaalinen johtohahmo ja itse täydellisyys. On niin hienovaraista meininkiä, että käy oikein kateeksi sellaiset taidot. Suoraan puhumista ei suositella: sitä on ainakin yksi ennen minua kokeillut, eikä tullut muuta kuin lisää paskaa niskaan. Itseasiassa taisi tämä minunkin juttu alkaa siitä, kun halusin selvittää hänen kertomansa juorut ja niiden todellisen laidan. Ups, olisi pitänyt myönnellä vaan, vaikka juorut ei pitänyt paikkaansa.

mitäs tässä sitten. Itsetunto on mennyt.

Saanen oikaista:

Piilovittuilu on sitä, että joku epäsuoraan vittuilee sinulle suorassa kontaktissa esimerkiksi eleen, vihjauksen tai sananmuunnoksen muodossa.

Selän takana puhuminen ei ole piilovittuilua, mutta itseasiassa pahempi tai kenties pahin tapa puhua pahaa toisesta..

Olen myös havainnut piilovittuilua työpaikallani, luulevat etten ole huomannut, huomasin erittäin hyvin, aina ne samat 1-2 lärviä asialla joskus kolmaskin mukana höystämässä loput asialliset kuuntelevat osa nauttii ja osa ei nauti tilanteesta ja kun tarkemmin aattelee ei ne lärvit voiskaan olla ketkään muut kun juuri äsken mainitut jos vähääkään heidän luonteita ja käytöstä tuntee,.,

Joo tiedän niin tämän! Ei ole yhtään turvallista aihetta, jostai voisi puhua, ilman että jotai vittuilua siitä seuraa. Mistään ei voi keskustella, kun tuntuu, että keskustelullakin pitää olla aina "voittaja" eli se joka vittuilee ja nälvii muita eniten. Ja meidän toimistolla kaikki vittuilu menee vielä sellaiseen seksuaaliseen suuntaan, joka vaivaannuttaa itseäni ainakin. Parempi olla vaan hiljaa :( masentavaa..

Piilovittuilu voi olla pienin eleinkin TAHALLISESTI tehtyä pientä muutosta paikkoihin ja sinun mieleisillesi asioille joista tykkäät tai käsittelet esim työpäiväsi aikana eli tarkotus on nollatamollata kaikki sinuun ja sinun tekemisiisi liittyvä, piilovittuilijat erottuu joukosta,.

Jossain määrin piilovittuilua voidaan rinnastaa henkiseen väkivaltaan !

Juur näi, eikä se ole enää niin "piilossa" -vittuiluakaan, kun letkautuksia tulee tarkotuksella ääneen siinä kaikkien muiden kuulleen, yleisö/hovi pitää olla ehdottomasti kuulemassa, muuten se vaikuttaa niin henkilökohtaiselta, niinko sitä ei ny muutenki tietäis ketä tarkoitetaan, nekin ketkä näyttävät ei nauttivan tilanteesta todellisuudessa kyllä nauttivat siitä kaikkien muiden mukana.

Työssäni vuosien varrella olen jättänyt keskustelut määrätylle tasolle pomomme mielistelijöiden kanssa,johtuen pelkästään siitä,että kyseiset henkilöt ovat epäluotettavia .Tullessani töihin aloin pikku hiljaa huomata ympärilläni tapahtuvaa piilovittuilua työkavereistani,jotka olivat käyttäytyneet minua kohtaan asiallisesti.Valitettavasti huomasin kohta joutuneeni näiden pomon peen nuolijoiden hampaisiin.Nykyisin on helppoa kun vain väistää kaikki turhat työt ja keskustelut näiden ääliöiden läsnäollessa ja jatkaa elämäänsä heti kotiin päästyään.

Tätä oon justiinsa miettinyt männä viikolla. Pienellä jutulla menee maku koko työpaikasta. Työ itsessään on ihanaa, mutta tuollaisessa ympäristössä ei jaksa enää antaa itsestään mitään. Käy henkisesti tosi raskaaksi pitemmän päälle.
Aikuisten ihmisten voi kuvitella osaavan käyttäytyä omalla työpaikallaan mutta ilmeisesti kaikki ei sitäkään pikku juttua hallitse.
Ja se pettymys... olen itse todella pettynyt monen ihmisen käytökseen. Heidän kanssaan joudun työskennellä päivittäin. En voi sanoin kuvailla sitä pettymyksen määrää, jonka koin heidän käytöksensä johdosta. Miten joku itseään sivistyneenä ja fiksuna pitävä ihminen voi edes alentua tuolle tasolle. Itse en ole koskaan harrastanut mitään piilovittuilua tms työyhteisössä, vaikka huumori minulla kyllä pelaa. Ilkeilemään ei silti ole tarvinnut vielä tähän päivään mennessä ruveta.
Harmi vain, että tämä on vienyt työmotivaationi täysin nollaan. Kyseessä on kuitenkin hoitoala, jota rakastan, mutta työympäristö lannistaa kaiken intoni aivan täysin. Miten tuolle alalle hakeutuukin niin paljon tuollaista luonnehäiriöistä ja vittumaista porukkaa?

Onhan siinä yhteen ihmiseen kohdistuvassa ilkeilyssä käytännön hyöty työnantajalle. On työnantajia, jotka hyödyntävät ilkeilyä työpaikalla omaksi edukseen. Keljuillaan sille yhdelle työkaverille eikä pomolle ja omistajalle. Kaikki työsuhteissa ja tekemisessä olevat ongelmat kanavoidaan sille räpiköivälle "luuserille". Jos kotona vaimo nalkuttaa, niin työpaikalla on se varma varoventtilli johon voi päästää höyryt. Toisaalta, kun se kiusattu kuitenkin lähtee työpaikasta, niin firmassa tulee ongelma etenkin työnantajalle. Mistä löydetään nopeasti uusi potkittava pallo. Se löydetään tavalla tai toisella. Vähän aikaa menee kivasti kun "luuseri" lähti pois ja kaikki iloitsevat. Sitten iskee se totuus. On kiusattavan kokoinen tyhjiö, joka uhkaa työnantajaa. Työnantajan on toimittava. Joku jäljelle jäävistä työntekijöistä on se uusi törkypallo tai palkataan uusi kiltti sinisilmäinen työntekijä lähteneen tilalle.

Vittuillaan ja kiusataan takaisin. Paras lääke kiusaajalle!

Aika yleistä tuo piilovittuilu ja sitten tosiaan heti leimataan tyhmäksi tai henkisesti hitaaksi, jos ei viitsi haaskata aikaa noteeraamalla niitä kitinöitä miksikään.
Itse ainakin olen sillä asenteella, että antaa idiootin nillittää kun siitä ei muuhun ole.
Joskus sitten kylläkin voin kuitata takaisin, jos tilanne on sopiva. Joku oikein jykevä kuitti avoimen piilovittumaisesti ja maireaan sävyyn sanottuna.
Parilta tuollaiselta aloittajan kaltaiselta saanut turvan tukkoon, kun on huomannutkin, että tajuan vittuilua, jopa piiloteltua sellaista, vaikka en sitä tuo mitenkään ilmi.
Vaikka tuo tapa on parempi, kun ei piittaa paskaakaan toisen mussutuksesta. Menee vain ohi eikä katso edes kohden, tai jos reagoi niin hymähtää hieman kohdalla sopivan halveksivaan sävyyn.
Joskus kääntynyt niin, että piilovittuilija onkin itse kilahtanut ja loukkaantunut, vaikka on yrittänyt itse samaa sillä vittuilullaan tehdä toiselle.

Koko ketju on ”hakoteillä”, ”piilovittuilu” on sellaista niin hienovaraista vittuilua, että sä tajuat sen vasta monta tuntia jälkeenpäin. Kaikki, esim. useimmat hämäläiset eivät koskaan. Karjalaisiin sukujuuriin kuuluu ”piilovittuilun jalo taito”, jota ei muilla Suomen heimoilla ole.