olemme seurustelleet mieheni kanssa reilun vuoden.melkein kokosen ajan asuneet myös yhdessä. itselläni vauva-kuumetta. Tässä elämän vaiheessa lapsi olisi minun mielestäni tervetullut. Mieheni ei ole jurikaan sitä mieltä...=( hänellä vakituinen työpaikka, minulla määräaikainen. ikää meillä molemmilla 26vuotta. Miehelläni edellisestä liitosta 6vuotias tytär. Rakastaa tytärtään ylikaiken ja on erittäin huolehtivainen isä. Tytär sai alkunsa vahingossa lyhyestä seurustelusuhteesta. Mieheni mukaan helvetti alkoi kun lapsi syntyi. Lapsen äiti muuttui sekopäiseksi muijaksi, lapsella paha koliikki jne... Mieheni haluaisi ensin olla kahden kanssani ja sitten vasta lapsia.
lastensaanti ei ole minulle helppoa...joudumme joka tapauksessa lapsettomuushoitoihin jne..siksi haluaisin aloittaa ajoissa tämäm rumpan. Mutta mieheni ei sitä tunnu tajuavan..sanoo että muutamanvuoden päästä lapsi tervetullut, mutta hoitoihinkin pääsy kestää puolivuotta jne..
en tiedä millä vakuuttaisin hänet että lapsi yhdistäisi meidät. ei erottaisi....
-Tinja-
lastensaanti ei ole minulle helppoa...joudumme joka tapauksessa lapsettomuushoitoihin jne..siksi haluaisin aloittaa ajoissa tämäm rumpan. Mutta mieheni ei sitä tunnu tajuavan..sanoo että muutamanvuoden päästä lapsi tervetullut, mutta hoitoihinkin pääsy kestää puolivuotta jne..
en tiedä millä vakuuttaisin hänet että lapsi yhdistäisi meidät. ei erottaisi....
-Tinja-
Vastaukset 5
Vanhimmat
miehelläsi on kokemusta lapsista, sinulla ei.
se on totta, että se voi erottaa.
se ei ole niin kun sitä miettii, yhtä naurua.
enempi se on itkua, valvomista, itsensä unohtamista jne.
ihan oikeasti, olkaa kahdestaan rauhassa ennen lapsia.
ei elämässä oo kiirettä
Painostamalla vain pahennat tilannetta, etkä osaa itsekään nauttia siitä ihanuudesta, mitä teillä jo on ihan kahdestaankin. Minun korviini vuoden seurustelu kalskaltaa tosi lyhyeltä ajalta ennen lasta, eli ymmärrän miestäsi. Tunnen toki pareja (yleensä he ovat yli 3-kyppisiä eli biologinen kello oikeasti tikittää...), jotka ovat olleet nopeampiakin näissä asioissa, mutta enemmän tunnen pidempään ennen lasta seurustelleita. Kaikella on aikansa.
Mihin sinulla on kiire? Vaikka lapsettomuushoidot vievätkin aikaa, olet yhä vuoden päästäkin vasta 27-vuotias ja yhteiselonne on kestänyt silloin vasta pari vuotta. Kahdestaan vietettyä aikaa ette saa koskaan takaisin, lapsiperheen elämä teille on mahdollista myöhemminkin.
Veikkaan, että jos annat ajatuksen muhia vähän aikaa (esim. muutaman kuukauden ilman sanaakaan asiaan liittyen), saa miehesi aikaa ajatella sitä myös uudella tavalla. Keskity nauttimaan teidän suhteestanne juuri nyt juuri tuollaisena, äläkä mieti liikaa jotain, mitä teillä ei VIELÄ ole. Se vain tuhoaa hyvän suhteen.
Jos ei toinen halua lapsia, niin häntä ei saa painostaa siihen! Ei kahden kuukauden, ei kahden vuoden ei kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
VAstentahtoisesti tehtyjä lapsia ei rakasteta (kts ketju listassa alempana).
Eroa, jos asia on sinulle noin tärkeä ja et koe olevasi edes ihminen/nainen ilman lapsia (huh huh...!)
Voit vain itse yhä uskoa siihen, vaikka olisit lopulta väärässäkin. Liian moni tuore suhde kun ihan oikeastikin ON kaatunut nimenomaan lapsen syntymiseen. Toki moni suhde on myös pysynyt yhtä hyvänä, ja joissakin pitkissä(!) suhteissa lapsi on sitonut vanhempia vieläkin tiiviimmin yhteen. Huonoa suhdetta lapsi ei pelasta, päinvastoin. Ja kovin lyhyen aikaa toisensa tunteneille on aika lottovoitto, jos lapsi ei parisuhdetta hetkauta slevästi huonompaan suuntaan viimeistään parissa vuodessa...
Eli älä itse kiirehdi.
Joo älä hätäile. Jos mies ei ole valmis se ei ole hyvä asia. Kannattaa ottaa selvää myös siltä "sekopäiseltä muijalta" miten asia menivät. Olethan vain kuullut yhden mielipiteen asiasta. Voi olla että lapsi olisi nytkin liikaa ja mies vältelisi vastuutaan ja sinustakin tulisi vain sekopäinen muija.