Onko jokaisella miehellä unelmanaan ja päämääränään oman talon rakentaminen? Muistaakseni jossain kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan jotenkin silleenpäin, että mies ei ole kasvanut mieheksi ennenkuin on rakentanut talon, saanut pojan ja kirjoittanut kirjan.
Oma isänikin rakensi talon, jonka sitten avioerossa menetti äidilleni. Toista taloa ei enää jaksanut rakentaa, mutta silti hänelle tuntui olevan tärkeää, että toinenkin koti oli uutena (=käyttämättömänä) hankittu. Yhdessä lehdessä oli haastattelu vanhasta maanviljelijästä, joka kertoi, miten mahtavalta tuntui kylvää neitseelliseen maahan, jonka hän itse oli raivannut.
Onko tämmöiset edellä kertomani asiat osa sitä kuuluisaa miehen logiikkaa vai vain yksilökysymys? Naisena minulle on tärkeää suojella ja ylläpitää vanhaa. Mulle on käytetty asunto kelvannut ja haaveilen vanhasta puutalosta, jota saisi pikkuhiljaa remppailla. Uuden rakentaminen olisi mun mielestä melkoista tuhlausta.
Oma isänikin rakensi talon, jonka sitten avioerossa menetti äidilleni. Toista taloa ei enää jaksanut rakentaa, mutta silti hänelle tuntui olevan tärkeää, että toinenkin koti oli uutena (=käyttämättömänä) hankittu. Yhdessä lehdessä oli haastattelu vanhasta maanviljelijästä, joka kertoi, miten mahtavalta tuntui kylvää neitseelliseen maahan, jonka hän itse oli raivannut.
Onko tämmöiset edellä kertomani asiat osa sitä kuuluisaa miehen logiikkaa vai vain yksilökysymys? Naisena minulle on tärkeää suojella ja ylläpitää vanhaa. Mulle on käytetty asunto kelvannut ja haaveilen vanhasta puutalosta, jota saisi pikkuhiljaa remppailla. Uuden rakentaminen olisi mun mielestä melkoista tuhlausta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Oma isänikin rakensi talon, jonka sitten avioerossa menetti äidilleni."
pikkanen vääryys,
...tuntematta asiaa sen kummemmin? Eiköhän tuossakin ole ositus kuitenkin tehty. Luultavasti äitimamma korvia myöten veloissaan, kun on ukko pitänyt ostaa ulos.
Tämä voi olla miehen logiikkaa. Vanhat talot maksaa enemmän kuin uudet. Keskustan kaksio maksaa saman kuin uusi omakotitalo. Eli tuhlausta on ostaa vanha laho rintamamies-talo ja työntää siihen omaisuus korjauksiin. Eli jos mies haluaa tehdä talon itse tai hankkia uuden on mies lähinnä järkevä. Voi olla, että mitään romanttista selitystä ei ole. Miehet vaan tykkaa laskea asioita.
Onko tosiaan näin, että nykypäivänä uuden omakotitalon rakentaminen tulee halvemmaksi kuin ostaa ns. käytetty asunto? Hintoja en ole omakohtaisesti seurannut, mutta kuunnellut sivusta rakentavaa tuttavapariskuntaa, joka hämmästelee, miten paljon jo kaikki materiaalit maksavat, vieraasta työstä puhumattakaan.
Kyllähän talon saa kasaan edullisesti siinä tapauksessa, että puumateriaalit (ja lämmitystarpeet) saa omasta metsästä, tuttu arkitehti tekee piirustukset, tuttavapiiristä löytyy muitakin rakennusalan ammattilaisia, jotka suostuvat jeesaamaan asevelihintaan plus että osaa itse tehdä paljon. Mutta taitaa olla nykyään aika harvinaista herkkua tällainen.
Vanha puutalo=kasa paskaa, sanoi joku täässä viestiketjussa. Kyllä näin varmaan onkin osassa tapauksista. Tuli mieleen leffa nimeltä "Rahareikä" jossa nuori aviopari ostaa unelmiensa talon ja alkaa laitella sitä kuntoon. Rahaa kuluu, uusia vikoja löytyy koko ajan roppakaupalla lisää ja lopulta taisi tulla erokin :)
Joo, tää mun idea vanhan säilyttämisestä ei kieltämättä ole erityisesti järkeen vaan tunteisiin perustuvaa. Tässä taas huomaa selkeän eron miehen ja naisen logiikkaan. Uuden talon rakentaminen on järkiratkaisu. Kun se on rakennettu ja maksettu niin aivan heti ei uutta rahanmenoa pitäisi ilmaantua.
Mutta ei voi mitään, mun mielestä uusi kämppä on niin hengetön ja persoonaton kuin vain olla voi, vanhassa talossa on sielu. Uudessa kaikki on niin puhdasta ja virheetöntä, että en osaisi asua siellä, ettei vaan mihinkään tulisi tahraa tai naarmua.
"Mutta ei voi mitään, mun mielestä uusi kämppä on niin hengetön ja persoonaton kuin vain olla voi, vanhassa talossa on sielu."
Ei voi mitään, että koulutus turmelee mielikuvituksen ja tylsistää ihmisen. Nyt puhun teknisen alan koulutuksesta - terveisiä kaikille insinööreille :P
Itse asun yli sata vuotta vanhassa puutalossa ja tämä ei todellakaan ole "kasa paskaa". Päivätöikseni rakennan nykyään uutta ja sitä pidän mainittuna kasana. Suomalainen rakentamiskulttuuri on vaikeassa kehitysvaiheessa, kun ikiaikainen puurakentamisen osaaminen on kadoksissa ja teknohumalassa väännetään jotain omituista kompromissia, joka ei ole puutalo eikä kivitalo. Aatteleppa ite: puurunkoon hakataan paperilla päällystettyä kipsijauhoa ja lämpö yritetään pitää tuvassa muovikalvolla ja kivi- tai lasimuhennoksella.
Säälittävä yritys :(
Sielu ei mielestäni ole ikäkysymys. Olen sitä mieltä, että talosta voi tehdä persoonallisen ja "oman näköisen" uudisrakennuksenakin. Krrhmmm... lievästi jäävi, kun tein vanhemmilleni puutalon, jonka oletan jäävän itselleni aikanaan...
:)
Itse rakennettu talo on tasan yhtä hengetön ja persoonaton kuin oma lapsi!
Tuleeko halvemmaksi? Suhteellista. Talon rakentamiseen saa upotettua rahaa niin paljon kuin haluaa: hylkää ensin arkkitehdin pari ekaa suunnitelmaa, teetä uudet. Vaadi viimeiseen suunnitelmaan vähintään 13 kulmaa, niin hinta nousee varmasti. Osta helvetin moukkuinen ja rinteinen tontti, jota joudutaan perustuksia tehdessä räjäyttelemään joka puolelta. Käytä vierasta työvoimaa aivan kaikkien hommien tekoon jne. Varmasti tulee kallis paukku.
Halvimmillaan saa varmaankin jonkinlaisen valmistalon, koska suunnittelutyö on jo tehty. Jonkinlaista osviittaa kustannuksista saa varmasti ainakin tästä HS:n talopakettivertailusta: http://www.helsinginsanomat.fi/extrat/erikoissivu/1101980370613
On se kuitenkin kumma, kun nämä humanistit, kylterit sun muut mielikuvitusrikkaat aina amk:laisia myöten ovat ottaneet asiakseen plagioida tätä meidän mielikuvituksetonta ja tylsää teekkarikulttuuria haalareista (ja lakista!) fuksiaisiin ja (teekkari)kasteeseen asti. Eikö vaan nykyisin ole joka halvatun tiedekunnassa jotain sitsien ja lauluiltojen viritelmiä.
No, varmaankin vaan vittuilevat, mutta emmehän me sentään noin korkealentoista sarkasmia ymmärrä. Tervetuloa kuitenkin tutustumaan meikäläisten bileisiin, siellä on vähän pakkokin keskittyä hauskanpitoon, kun noita naisia iskettäväksi ei oo kovinkaan paljoa ;)
Osu ja uppos :D
No ei voi minkään, että jäi aikanaan koneinssiksi valmistumatta perhesyistä ja nyt joutuu vanhoilla päivillään valistamaan itseään mittakirvesmiehestä vaivaiseksi talotekniikan amikseksi.
Mitä hauskuuteen tulee, niin suosittelen hakeutumista opettajain bileisiin: siellä riittää naisia ja insinööri-opettaja -pari on PISTÄMÄTÖN yhdistelmä.
Paitsi sängyssä...
:)
Itse asiassa olen tässä pari kuukautta silmä (eikä vain se ;) kovana tiiraillut netistä valmistalopaketteja, katellut myynti-ilmoituksia lehdestä jne. Asia ei tule ajankohtaiseksi vielä vuosiin, mutta jostain syystä on tämmöistä pitänyt päästä tekemään ihan harrastuksen vuoksi... Ennen tätä olin rivitalonpätkäfani, mutta nyt on alkanut mieli muuttua...
"Naisena minulle on tärkeää suojella ja ylläpitää vanhaa."
Miksi? Mitä niin poikkeuksellisen hyvää ja arvokasta on vanhassa verrattuna uuteen?
"Mulle on käytetty asunto kelvannut ja haaveilen vanhasta puutalosta, jota saisi pikkuhiljaa remppailla. Uuden rakentaminen olisi mun mielestä melkoista tuhlausta."
Vanha puutalo = kasa paskaa. Näin voidaan ylimalkaisesti sanoa, riippuu tietenkin kuinka vanhasta puhutaan. Ennen sotia tehdyt (kivi)talot ovat todella laadukkaita, mutta jotkut 60-luvun tekeleet aivan toivottomia. Varmaa on kuitenkin se, että vanhan omakotitalon omistajalla ei tekemisestä ole puutetta, rahasta kyllä sitäkin enemmän. Aina löytyy projekti, joka nielee ne juuri säästyneet eurot. Lisäksi vanhat talot ahtaita ja tilaratkaisuiltaan sopimattomia nykymaailmaan. Uudessa ei näistä ongelmista ole mitään.
Eikä esimerkiksi valmistalon rakentaminen kovinkaan suuri investointi ole. Yksi haluaa vanhan kolmion Kampista, toinen 150 neliötä 10-15 kilometrin päästä (suomalaisittain) keskisuuren kaupungin keskustasta. Hinta on suunnilleen sama. Valintoja, valintoja...
Kyllä mulle ainakin kelpaa ihan vuokrakämppä. Lapsia en edes halua.
En mä omaa taloa tarvi. Ainakaan sellasta joka pitäs itse rakentaa. Poikaa ei oo vielä, enkä vielä tiedä haluanko koskaan. Kirjaa en oo kirjottanu, mutta luovuuttani on kyllä käytetty monissa pienissä ja isoissakin julkaisuissa.
Sanotaanko silti näin että mies, ja yleensäkin ihminen huomaa jossain vaiheessa elämää, että 'ois varmaan ihan kiva jättää jotain itsestään jälkipolvillekin'. Jotku sitten rakentaa oman talon, moni hankkii jälkikasvua ja jotkut saavat taidettaan esille. Kaikki hyviä tapoja!
Niin, halussa saada aikaan oma talo, poika ja jotain taidetta saattaa olla pohjalla miehen naista suurempi biologinen tarve jättää itsestään konkreettinen jälki tuleville sukupolville. Että on tässä kerran eletty ja saatu jotain aikaankin.
Kunnioitan tätä ajattelutapaa, mutta silti mulle saattaisi olla jonkinmoinen kriisin paikka rakastua mieheen, joka haluaa ehdottomasti rakentaa oman talon, kun minä taas haaveilen vanhasta romanttisine pihapiirineen. Voisiko siinä tapauksessa päätyä kompromissiin vai loppusiko suhde ennenkuin se ehtisi alkaakaan? Kahden kodin systeemi kenties, jos rahaa ja rakkautta riittää?
Kuullostaa sun toivees erittäin tutulta.
Poikaystäväni haaveilee: uusi kivitalo pääkaupunkiseudulla, tasainen ruohomatto pihalla, sisällä parkettilattiat, moitteettoman siisti, kaikki kalusteet uusia... Mussa taas kaikki nuo saa aikaan inhon värähdyksen, jotenkin se tuntuu niin keinotekoiselta ja pintakiillolta.
Itse haaveilen: vanha puutalo keskikokoisen kaupungin laitamilla, mutta kuitenkin lyhyen matkan päässä keskustasta, iso piha, jossa apilat ja muut luonnonkukat saa kasvaa, lisäksi paljon omenapuita ja marjapensaita, kalusteista osa voisi olla vanhemmilta tai isovanhemmilta perittyä, erityisesti kaikenlaiset puiset huonekalut... Miehestäni tämä taas kuullostaa kauhistuttavalta ja rähjäiseltä.
On ollut erimielisyyksiä jo hieman tästä, vaikka talon hankinta ei ole edes ajankohtaista.
Ihmetyttää tässä uuden talon haaveilemisessa se, pitäisikö sitten laittaa talot aina jokaisen perheen jälkeen maan tasalle, jotta jokainen saisi uuden talon.
Kun tekee jotain ITSE, ja siitä on näkyviä ja pysyviä merkkejä (pelto, talo, yritys), on syytä ylpeydelle. Luulisin että tuo on aika normaalia kummallekin sukupuolelle, miehet vain pyrkivät pätemään enemmän.