Kertokaa ihmeessä miten teillä muilla oireilee ikävä kun oma rakas on pitkällä ja kuinka pitkällä he on?Minusta tuntuu kaikki viikot ylettömän pitkiltä,mahaan sattuu,aina vaan nukuttaa ja mikään ei huvita ennen kun toinen puolisko tulee,sen jälkeen kaikki oireet katoaa.Miltä teistä muista tuntuu?
kertokaa
hani
6995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuntuu oikeastaan samalta..mikään ei huvita ja miettii vaan sitä toista että mitähän hän mahtaa tehdä..ja että olenko ollenkaan hänen mielessään. jos ei vaikka kuule hänestä mitään muutamaan päivään, miettii heti että onkohan jotain tapahtunut tai onko hän unohtanut minut..matkaa noin 200km.
Kyllä joskus pari kolme viikkoa on yhtä tuskaa. Päivät matelee ja sitten tietysti ne päivät kun tavataan, menevät kuin siivillä :( Vaikka me ollaan päivittäin yhteydessä mailein, tekstarein, joskus puheluin, huolestun, jos ei moneen tuntiin ole mitään kuulunut. Tiedän olevani höpsö, mutta ah, niin rakastunut! Meillä matkaa 500 km.
Mulla aina joskus silloin tällöin on ihan sairas ikävä, eikä oikeestaan pysty tekemään mitään muuta kuin vain ajattelemaan häntä: miten ihana hän on ja miten olen silloin onnellinen, kun saan olla hänen lähellään. Aih. :) Nuo ikäväkaudet ovat oikeastaan ihan kauheita, koska silloin olo on todella surkea jne...
Joskus taas, kun on niin paljon itsellään kaikkia koulujuttuja ja muita harrastuksia, niin ei tuollaisa suuria ikävänpuuskia ole lainkaan. Nytkään, vaikka viime tapaamisestamme on kulunut jo n.1½ viikkoa, en ole ikävöinyt tuona aikana häntä juuri lainkaan. No, tietysti nyt sellaista ns. tavallista ja "järkevää" ikävöintiä on ollut, muttei (onneksi..:)) mitään fanaattista, ja osittain ahdistavaa ikävää ole ollut.
Me puhumme kultamme kanssa päivittäin noin tunnin puhelimessa sekä joskus meseilemme ja viestittelemme. Olemme molemmat aika kiireellisiä..
Jos ikävä on valtava suhteessa, niin vielä kovempi ikävä tulee kun toinen osapuoli jättää kaukosuhteessa yllättäin. :( Toista ei voi edes vahingossakaan nähdä missään kun asutaan eri paikkakunnilla. On se tuskaa... :/
minunki kultani kaukana viikot ja kok ajan ikävöin ja mietin toista,yöllä saa nukuttuu ja kieriskelen vaan..rakastan kultaani nii paljon!toisaalt ihanaa ku nyt oikeest tajuu kui paljon välittää..
odotin, pitkä suhde takana, toisen muutto yms, uusi yritys, eikä silti enää, ei se vältämättä ollut välimatka mikä meidät erotti.. ihan huono olo silti, yrittää keksiä omaa elämää ja unohtaa tavallaan.