Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa puoli vuotta. Se aika on ollut molemmille todella antoisaa ja molemmat ovat suhteessa täysillä mukana. Olemme vakavasti puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja yhteenmuuttamisesta. Ongelma on se, että olen sen verran vanhanaikainen että haluaisin aloitteen suhteessa eteenpäin siirtymiseen tulevan miehen suunnalta. Itselläni olisi haluja esim. kihlautua jne, mutta miten hienovaraisesti vihjata asiasta ilman että tuputtaa tai itse asiaa ehdottaa? Vinkkejä, kiitos!
Mikä neuvoksi?
Liisa
2278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin... Puoli vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika, etten oikein ymmärrä mikä kiire kihloihin menemisellä yms on... Minusta se on jo paljon, että suunnittelette yhteistä tulevaisuutta, monet miehet kaikkoavat kummasti kun tämä aihe tulee esiin.
Parasta on ehkä odotella vielä kaikessa rauhassa. Voit tietenkin hienotunteisesti välillä vihjaista jotain kihlautumiseen tms viittavaa, mutta varo toistelemasta sitä liian usein. Et kuitenkaan halua, että miehesi menee kanssasi kihloihin vain siksi, että tietää sinun sitä haluavan. Hyviä tilaisuuksia on kavereiden kihlautumisien yhteydessä, (riippuen tietenkin oletteko sen ikäisiä, että ympärillänne vakiinnutaan), tv-sarjatkin tarjoavat omat tilaisuutensa ja muutenkin voit leikitellä sormus-esitteillä...
Neuvoni kuitenkin on, että odota rauhassa. Tuskin teidän suhde muuttuu sen paremmaksi onko teillä sormukset vai ei. Kuvaamasi mukaan voit kyllä odottaa, että miehesi tulee sinulle ne maagiset sanat esittämään, ehkä ennemmin kuin arvaatkaan.
Voisiko joku auttaa tälläisessä asiassa? Olen seurustellut n. kuusi vuotta avopuolisoni kanssa, meillä menee ihan hyvin. Kaiken pitäisi olla ihan jees. Mutta sattui jokunen vuosi ( vajaa 2 vee) sitten kun kaverini lähti poikien kanssa rilluttelemaan ja löysi sieltä toisen naisen, pitemmälle kun suutelu asteelle eivät menneet. Asia on kummakin kanssa käsitelty, sen naisen ja puolisoni. En voi sietää sitä naista silmissäni vaikka ei pahempaa tapahtunut.
No nyt sitten kun puolisoni menee poikien kaa ja muutenkin niin tuntuu etten uskalla luottaa ja jos vaikka luotankin niin naputan hänelle ja piikittelen. Sitten saan aina pyytää anteeksi kuinka tyhmä olin, osittain hän ymmärtää minun tarpeen olla huollissaan, mutta on tilanteita millon hän suuttuu tosissaan. Hän rakastaa minua, minä häntä. Pelkään että menetän hänet...Etten riitä, jos hän kerran haki jotain muuta niin miksei tulevaisuudessakin. Mitä minä voisin tehdä etten itse särkisi tätä liittoa?